”Ilmestyskirjan ratsastajat ovat taas vauhdissa. Olen saanut elää aikana, jolloin ne pysyttelivät aika lailla omissa oloissaan.” Näin ei sanonut maailmanlopun saarnaaja vaan evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius, joka piti alustuksen lajien kadosta Kirkon ympäristöpäivillä Turussa tiistaina 21.9.
Fortelius totesi maapallon ongelmaksi sen, että ihminen onnistuu liian hyvin täyttämään biologista tehtäväänsä kilpailla elintilasta ja lisääntyä. Jokainen sukupolvi lisää osaamistaan, oivalluksiaan ja tietoa, joten ihmisestä tulee koko ajan tehokkaampi, viisaampi ja samalla katastrofaalisempi.
Koska ihminen teknologiallaan rikkoo evoluution sääntöjä ja ekologian rajoja, siitä seuraa Forteliuksen mukaan, ei sen vähempää kuin maailmanloppu.
Maapallollamme on ollut sen historian aikana viisi massasukupuuttoa. Niitä yhdistää Forteliuksen mukaan sama tekijä: kun jokin pakote on riittävän voimakas, systeemi romahtaa tai muuttaa olotilaansa ja hakee toisen tasapainon. Nyt pakote on ihmisen toiminta.
* * *
Forteliuksen alustusta seuranneessa ympäristöpäivien paneelissa koitettiin etsiä pelastusta maailmanlopulta. Piispa emeritus Björn Vikström pohti, miten ihmiskeskeisyydestä päästäisiin eroon.
– Emme voi välttää sitä, että meillä ihmisillä on vastuu reagoida tilanteeseen, Vikström sanoi.
Åbo Akademin yliopistonlehtori Heidi Jokinen pohti, päästetäänkö jumalanpalveluksissa synnintunnustuksen kohdalla ihmiset liian helpolla.
– Aina tulee synninpäästö. Siinä on riski sille, että lähdemme jumalanpalveluksesta virkistyneinä vaikka ulkopuolella tapahtuu maailmanloppu, Jokinen sanoi ja kyseli, pitäisikö synninpäästöön lisätä jonkinlainen kehotus jatkaa tilanteen työstämistä.
Tähänhän mallia saisi itseltään Jeesukselta, joka tapasi lähettää luokseen tulleet matkaan sanoen: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Fortelius itse ei enää nähnyt ilmastonmuutoksen tuomaan uhkaan muuta ratkaisua kuin ihmiskunnan paluun erakkoelämään. Se on raju viesti tiedemieheltä aikaan, jolloin suomalaiset opettelevat taas sytyttämään takkaa ja kynttilöitä paloturvallisesti. Siitäkö pitäisi vielä vetää takaisinpäin kaikesta hyvinvoinnista kammeihin metsien siimekseen? Ja pysyvästi.
Fortelius totesikin alustuksessaan, että ihmiset ovat valmiita uskomattomiin uhrauksiin, jos tietävät että se on ohimenevää. Kun on kyse pysyvästä tilasta kuten ilmastonmuutoksesta, ihminen tottuu siihen, että maailma palaa.
Lohtua Fortelius löytää siitä, että ihmisen kokeman maailmanlopun jälkeen biosfääri, elonkehä, ei häviä. Se on selviytynyt pahemmastakin. Tästä voisi löytää yhtymäkohdan Ilmestyskirjaan (luku 21), jossa luodaan uusi maa ja uudet taivaat kun ihmiskunta on ensin poistettu nykyisen maailman yhtälöstä.
* * *
Björn Vikström totesi paneelissa toivovansa, että Luther todella olisi sanonut istuttavansa maailmanlopun edellä omenapuun. Kuka ikinä omenapuuaforismin keksikin, on oikeassa.
Kun tulevan sunnuntain teksteissä ihastellaan kedon kukkia, miten ne eivät huolta näe ja Jumala ne vaatettaa, ei pidä sortua valheelliseen lohdutukseen maailman tilasta. Jumala pitää kyllä huolen luomakunnastaan, mutta miten hän sen tekee ja millaisella aikaviiveellä, sitä me emme tiedä. Voi olla, ettei se ole ihmisen kannalta pääosin miellyttävää.
Silloin ei oikeastaan yksittäinen ihminen voi muuta kuin istuttaa omenapuita ja muitakin puita suojaksi ja ilmaa puhdistamaan. Olemme osa luomakuntaa ja ihmiskuntaa, osallisia ihmisyyden synneistä, ahneudesta ja itsekkyydestä, jotka pakottavat systeemin muutokseen. Kokonaisuudelle tuskin yksi ihminen mitään mahtaa, mutta se ei vapauta ketään kristinuskon perusvelvoitteesta rakastaa lähimmäistä ja luomakuntaa, tehdä hyvää niille.
Mene, äläkä enää tee syntiä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Kommentti Kirkon ympäristöpäivistä: Ilmestyskirjan ratsastajat ovat taas vauhdissa – Mene, äläkä enää tee syntiä!
Kommentti: Kirkon ympäristöpäivistä: Ilmestyskirjan ratsastajat ovat taas vauhdissa – Mene, äläkä enää tee syntiä!