Kesäloma on ihana asia, mutta se ei voi olla vuoden ainoa aika jolloin rentoudutaan, sanoo organisaatiopsykologi ja työyhteisöjen kehittäjä Antti Kauppi.

– Jos työntekijä sinnittelee koko vuoden sillä ajatuksella, että kesäloma on hänen pelastusrenkaansa, työssä tai työyhteisössä on ongelma.

Pitkä kesäloma on pohjoismainen erikoisuus, jota ei Kaupin mukaan saisi käyttää tekosyynä sille, että arkiset palautumisen ja työn sujuvuuden kysymykset sivuutetaan tai työyhteisöä hiertävät ihmissuhdeongelmat jätetään ratkomatta.

– Kesäloma ei ole mikään pyhä pelastus. Jos töissä on ahdistavaa, ahdistukset ja loukkaantunut mieliala jatkuvat yleensä kesälomallakin ja estävät lomasta nauttimisen. Sellaisessa tilanteessa ihmisen kuuluisi kenties olla ennemmin sairaslomalla kuin kesälomalla.

Hälytyskellojen tulisi Kaupin mukaan soida, jos ihmisellä ei ole työssä riittävää hallinnan tunnetta, hän ei koe työtään mielekkääksi ja olo on usein tuskainen. Työuupumusta edeltävät usein myös ihmissuhteisiin liittyvät ristiriidat.

– Työpaikan ihmissuhdeongelmat kannattaa puhua auki heti, kun niitä ilmenee. Ne eivät parane odottamalla.

Kesälomasta voi tulla uupuneelle pakofantasia. Hän saattaa haaveilla pääsevänsä makaamaan autiolle rannalle tekemättä mitään.

– Yleensä ihminen kuitenkin kyllästyy pelkkään makaamiseen muutamassa tunnissa. Mielekäs tekeminen on ihmisen hyvinvoinnille tärkeää, lomallakin.

”Intensiivisessä nykyajassa työajattomuus pitää pohtia uusiksi ”

Antti Kauppi painottaa, että työn lomassa pitäisi olla pitkin vuotta mahdollisuus ajoittain hellittää ja rentoutua. Lisäksi kaikkien olisi saatava säännöllisesti irrottautua työroolista pitämällä ennakoidusti vapaapäiviä.

– Esimerkiksi yrittäjille ja kirkon työajattomille työntekijöille tämä voi olla vaikeaa. Mutta rajoja on opittava vetämään. Kukaan ei voi nykyään olla aina töissä. Elämä on muuttunut niin vaativaksi, nopeaksi ja intensiiviseksi.

Työajaton työ toimi Kaupin mukaan vielä 30 vuotta sitten maailmassa, jossa ei ollut kännyköitä tai sosiaalista mediaa. Ihmisiä ei saanut joka paikasta kiinni ja tempo oli muutenkin hitaampi.

– Jos ihminen on armon asialla ilman työaikaa, hän ei välttämättä palaudu riittävästi ja uupuu. Koko työajattomuuden idea pitäisi pohtia kirkossa uusiksi niin, että otettaisiin huomioon yhteiskunnan muuttuneet olosuhteet.

”Yksilöihin keskittyminen on kuin korjaisi vuotavaa kattoa laittamalla ämpäreitä alle”

Antti Kauppia vaivaa se, että suomalainen työuupumuskeskustelu keskittyy niin usein yksilöihin. Hänen mukaansa työssä jaksamisesta 90 prosenttia muodostuu siitä, kuinka hyvin työpaikan prosessit, rakenteet ja organisaatio sopivat siihen, mitä yritetään saada aikaiseksi.

Nykymaailmassa tapahtuu valtavalla tahdilla muutoksia teknologiassa, taloudessa, yhteydenpidon tavoissa ja asiakkaiden vaatimuksissa.

– Olennainen kysymys työhyvinvoinnin kannalta on, pystytäänkö nämä muutokset ymmärtämän työyhteisössä yhteisesti ja kyetäänkö niihin mukautumaan yhdessä olosuhteiden vaatimalla tavalla.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kauppi on tullut vakuuttuneeksi siitä, että pelkkä keskittyminen yksilöiden ongelmiin ei ratkaise kysymystä työssä jaksamisesta ja työhyvinvoinnista.

– Se on kuin korjaisi vuotavaa kattoa laittamalla ämpäreitä alle.

Stressitön, häiriötön, muuttumaton ja keskeytyksistä vapaa työ on Kaupin mukaan epärealistinen haave, jota ei kannata tavoitella.

– Sen sijaan tulisi pohtia, miten voisimme tukea toisiamme töissä kiireestä ja paineesta huolimatta ja keskittyä olennaiseen. Välillä on osattava myös jättää tekemättä asioita, mutta siinäkin pelisääntöjen pitää olla yhteisesti sovittuja.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Organisaatiopsykologi ja työyhteisöjen kehittäjä Antti Kauppi.

Muutospaineet syövät organisaation, jos päätöksiä ei saada tehtyä

Esimiehet ovat Kaupin mukaan ratkaisevan tärkeässä asemassa. Itseohjautuvatkin työntekijät tarvitsevat heidän tukeaan.

– Hyvä johtaja on valpas. Hän havainnoi jatkuvasti sekä ulkomaailmassa että tiiminsä sisällä tapahtuvia muutoksia ja tekee tarvittavia päätöksiä, jotta ristiriidat korjaantuvat ja työ tasapainottuu.

Kirkossa työskentelee Antti Kaupin kokemuksen mukaan fiksuja ja ymmärtäviä ihmisiä, jotka kykenevät pohtimaan syitä ja seurauksia ensiluokkaisesti.

– Päätöksenteon rohkeus kuitenkin puuttuu tai jäykkä järjestelmä estää niiden tekemisen ajoissa. Päätöksentekoa kannattaisi kehittää. Muutoksia ei voi estää. Voimme vain joko reagoida niihin asiallisesti tai antaa asioiden kriisiytyä. Muutospaineet syövät lopulta organisaation, jos päätöksiä ei saada tehtyä.

Rohkeat keskustelut ja ammatillinen itsetuntemus auttavat

Jotain yksilö voi kuitenkin tehdä myös itse työssäjaksamista edistääkseen. Esimerkiksi priorisointi ja hyvä ammatillinen itsetuntemus auttavat aina.

– Kun oppii ymmärtämään itseään ja muodostaa realistisen käsityksen omasta työtilanteestaan, työntekijä rohkaistuu myös sopimaan asioista aktiivisesti ja selkeästi pomojen ja muiden työkavereiden kanssa. Rakentava, rohkea, pohtiva kommunikaatio edistää sekä omaa että muiden jaksamista, Kauppi sanoo.

Jos tilanne töissä tulehtuu ja omat tunteet ovat voimakkaita, on hyödyllistä peilata ja pallotella asioita ensin jonkun luotettavan neutraalin henkilön kanssa. Heitä löytää esimerkiksi työsuojelusta tai työterveyshuollosta.

– Voimakkaan tunteen vallassa asiat usein paisuvat ja paineinen viestintä voi vain levittää tulehdusta. Kun pahimmat höyryt on päästetty ja saa jäsentyneemmän kuvan ongelmasta, on helpompi ottaa se rakentavasti puheeksi yhdessä.

Usein työssä uupumiseen liittyy kokemus vaihtoehtojen puutteesta. Nämä kaksi ruokkivat toisiaan.

– Myös työpaikan vaihto kannattaa pitää vaihtoehtona mielessä. Hyvin harvoin elämässä on oikeasti sellainen tilanne, että mitään vaihtoehtoja ei ole.