Uusi avioliittolaki ja näkemykset siitä, kuinka kirkon pitäisi uudessa tilanteessa toimia, jakavat niin kirkon jäsenistöä kuin piispakuntaakin. Kotimaa tiedusteli kolmeltatoista emerituspiispalta, pitäisikö keskiviikkona voimaan tulleen avioliittolain johtaa muutoksiin kirkon vihkimiskäytännössä.

Vihkioikeuden laajentamista kannattavat Mikko Heikka sekä Wille Riekkinen.

Mikko Heikka ehdottaa, että kirkko noudattaisi mallia, jonka mukaan papit voivat omantuntonsa mukaan vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen malli on käytössä esimerkiksi Norjan luterilaisessa kirkossa.

– Lutherin mukaan avioliitto on asetettu luomisessa ja perustuu luonnolliseen moraalilakiin ja kultaiseen sääntöön. Tästä syystä luterilaisuudessa avioliitto kuuluu maalliseen regimenttiin.

Siksi avioliitto on Heikan mukaan uudistuva instituutio. Muuttumatonta siinä ovat rakkaus ja huolenpito, muuttuvaa aviopuolisoiden sukupuoli.

– Kirkon olisi hyvä säilyttää vihkioikeus. Se on yksi tärkeä säie kirkon ja kotien yhteydessä.

Wille Riekkinen katsoo, että kirkon tulisi joko vihkiä tai siunata kaikki sitä pyytävät, tai luopua vihkioikeudesta ja siunata kaikki liitot, joille siunausta pyydetään.

Perusteluissaan Riekkinen vetoaa Martti Lutheriin, jonka perintöä on tulkittava ”dynaamisesti kaikkia ihmisiä kunnioittaen”.

– Jos Luther olisi jäänyt odottelemaan kirkolliskokousten päätöksiä, ei uskonpuhdistusta olisi tullutkaan siinä muodossa kuin nyt sitä siunaamme.

***

Yhtenä ratkaisuna uuden avioliittolain tuomaan tilanteeseen on nähty vihkioikeudesta luopuminen. Myös sille löytyy kannatusta emerituspiispojen joukossa.

Jorma Laulajan mukaan julkisoikeudellisesta vihkimisestä luopuminen olisi helpompaa kuin kaikkien parien kirkollinen vihkiminen.

– Kirkko voisi sitten siunata avioliitoon omista lähtökohdistaan käsin.

Hannu Niskanen puolestaan muistuttaa kirkollisten vihkimisten määrän vähentyneen jo pitkään ja arvelee vihkimisen arkipäiväistyvän entisestään.

– Kenties tulevaisuudessa avioliiton voi solmia netissä nappia painamalla.

Niskasen mukaan kirkollinen avioliittoon siunaaminen sisältää kaiken kirkon kannalta oleellisen, ja sitä pyytävät osoittavat toivovansa juuri esirukousta ja siunausta liitolleen.

– Jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, piispat voisivat jättää siunausta koskevat päätökset ja ratkaisut osaavien ja taitavien pappiemme harkintaan.

Kirkon viranomaisroolista luopumista pohtii myös Juha Pihkala. Hän painottaa eroa tähän asti voimassa olleen vihkimiskäytännön ja kirkon avioliittokäsityksen välillä. Ensimmäisessä kirkko on toiminut yhteiskunnallisena viranomaisena ja jälkimmäisessä nojannut luonnonoikeudelliseen ymmärrykseen avioliitosta miehen ja naisen välisenä asiana.

Pihkalan mukaan yhteiskunta voi luoda omia avioliittomääritelmiään ja säätää niiden mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta kirkon ei pidä muuttaa omaa avioliittokäsitystään poliittisten päätösten perusteella.

– Jos tällaisessa asiassa syntyy kirkkoa hajottava ristiriita, kuten nyt näyttää käyvän, olisi kirkon ehkä syytä luopua viranomaisroolistaan ja etsiä pastoraaliset ratkaisut tähän uuteen tilanteeseen.

***

Eniten kannatusta emerituspiispojen joukossa saa pitäytyminen kirkon nykyisissä ohjeissa ja käytännöissä.

Näin ajattelevat Jukka Paarma,
Eero Huovinen, Erik Vikström ja John Vikström. Monet pitävät kirkon nykyistä näkemystä asiasta selkeänä, ohjeistuksia riittävänä ja muistuttavat pappien myös sitoutuneen kirkon opetuksiin.

Eero Huovinen toteaa puoltavansa Kirkkokäsikirjan mukaista näkemystä avioliitosta ja kunnioittavaa asennetta kaikkia ihmisiä kohtaan.

– Avioliittoa koskevasta kirkollisesta nykykeskustelusta ja papiston ohjauksesta vastuun kantavat kirkolliskokous ja piispainkokous. Minun on luontevaa yhtyä näiden elinten esittämiin kannanottoihin, Huovinen sanoo.

Erik Vikströmin mukaan kirkon nykyiset määräykset ovat sopusoinnussa lähetyskäskyn kanssa. Näihin määräyksiin ovat papit myös sitoutuneet.

– Määräysten mukaan on turvallista ja siunauksellista sekä elää että toimia vastaisuudessakin, seurakuntalaisten perheitä tukien ja kansamme yleistä hyvinvointia edistäen.

Myös John Vikström muistuttaa pappisvihkimyksessä annettujen lupausten olevan voimassa muuttuneessakin tilanteessa.

– Samoin on jatkuvasti voimassa kirkolliskokouksen antama suositus koskien samaa sukupuolta olevan pariskunnan kanssa pidettävää rukoushetkeä. Uudessa tilanteessa tämä löytänee asianmukaisen sisältönsä ja muotonsa.

Erik Vikströmin mukaan käsikirjan kaavat ilmaisevat kirkollisen elämän peruslinjan, jonka ulkopuolelle jää aina erilaisten elämäntilanteiden harmaa vyöhyke.

– Se, että jokin käytäntö tai ilmiö ei mahdu kirkon käsikirjaan, ei automaattisesti tarkoita tuomitsevaa tai ymmärtämätöntä suhtautumista sellaista kohtaan.

Esimerkkinä hän käyttää välttämätöntä avioeroa, joka voi olla eettisesti ja sielunhoidollisesti paikallaan, mutta jolle ei ole omaa siunaamis- tai esirukouskaavaa käsikirjassa, koska se on elinikäisen avioliiton ihanteen ulkopuolella. Kuitenkin sellaisen avioeron kohdalla sielunhoitajan vapaa ja empaattinen esirukous varmasti tarvitaan.

Jukka Paarma toteaa, että kirkolla on selvä ja julkilausuttu käsityksensä avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Vihkimiskäytäntöön ei pitäisi tulla muutoksia, ellei kirkolliskokous tee asiassa uutta päätöstä.

***

Emerituspiispoista Matti Sihvonen ja Voitto Huotari eivät halua antaa ”sivusta” ohjeita kirkon vihkikäytännöistä. Sihvonen toivoo kuitenkin papiston noudattavan kirkkojärjestystä ja pappislupausta.

– En halua osallistua omilla kannanilmaisuillani keskusteluun, koska siten vain entisestään vaikeuttaisin virassa olevien piispojen tilannetta, hyvän ratkaisun löytymistä ja sopuisuuden lisääntymistä, Voitto Huotari puolestaan sanoo.

Oulun hiippakunnan piispana vuosina 1979–2000 toiminut Olavi Rimpiläinen ei antanut Kotimaalle haastattelua. Porvoon piispana vuosina 2006–2009 toimineen Gustav Björkstrandin vaimo Eila Helander tekee parhaillaan piispainkokoukselle kartoitusta vihkioikeudesta luopumisen vaikutuksista kirkolle. Björkstrand ei halunnut ilmaista kantaansa ennen kartoituksen valmistumista.

Kotimaa kertoo myöhemmin maaliskuussa emerituspiispojen näkemyksiä eutanasiasta.

Kuva: Olli Seppälä