Herätysliikkeissä seurataan tarkasti kirkon kehitystä, sanoo rauhansanalaisen herätysliikkeen keskusjärjestön Lähetysyhdistys Rauhan Sanan (LYRS) puheenjohtaja Ari Juntunen.
Erityisen huolestuttavalta monien rauhansanalaisten mielestä tuntuu kirkon sisäinen keskustelu saman sukupuolen avioliittojen hyväksymisestä. Herätysliikkeessä ei voida hyväksyä sitä, että kirkko lähtisi siunaamaan tai vihkimään myös samaa sukpuolta olevia pareja.
– Kun liikun seurakunnissa ja kuulen mitä mieltä monet ihmiset ovat, tuntuu siltä että avioliittolain mahdolliset seuraukset ovat jonkinlainen rajapyykki. Monet ovat sitä mieltä, että tästä kirkko ei voi mennä liberaalilla linjalla enää eteenpäin, Ari Juntunen sanoo.
Juntunen osallistuu Vantaalla tänä viikonloppuna vietettyihin rauhansanalaisten valtakunnallisiin kesäseuroihin eli Suvijuhlaan. Ne järjestetään ensi kertaa pääkaupunkiseudulla.
Kirkossa eletään Juntusen mielestä todella kriittisiä aikoja.
– Tavallisen kristikansan, perinteisesti Raamattua lukevien ihmisten kannalta me elämme nyt sellaisia aikoja, että olemme kirkossa kirkollisen sallivuuden äärirajoilla. Tätä mieltä ollaan tietääkseni herätysliikkeissä muutenkin hyvin laajasti.
Jos kirkko kuitenkin päättää vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevien liittoja, siitä ei Juntusen mielestä seuraa mitään hyvää. Aikaisemmin Tornion kirkkoherrana palvelleen Juntusen mielestä Ruotsin kirkon esimerkit puhuvat puolestaan. Kirkko on sisäisesti jakautunut.
– Jos Ruotsin tielle mennään, en tiedä, mitä herätysliikkeissämme tapahtuu, tässä omassakaan. Ruotsin esimerkki kertoo, että siellä esimerkiksi esikoislestadiolaiset ovat jo käytännössä irtautuneet kirkon yhteydestä. Ruotsissa on nyt hyvin vaikea tilanne, vaikka esimerkiksi papin ei ole pakko vihkiä homoparia, ellei voi sitä hyvällä omallatunnolla tehdä.
Ongelman ytimessä on Juntusen mukaan perinteisestä Raamatun ihmiskuvasta luopuminen.
– Ellei avioliittoasiassa pidetä siitä kiinni, näkisin, että Suomessakin on suuri uhkakuva kokonaiskirkon hajoamisesta.
Liikkeen saarnaajina ei ole naisia
Rauhansanalaisuus on lestadiolaisen herätysliikkeen kolmanneksi suurin uoma Suomessa. Liike ei ole keskusjohtoinen, vaan paikallisyhdistykset suunnittelevat itsenäisesti toimintansa.
Rauhansanalaisia lestadiolaisia on Suomessa noin 10 000. Juntusen arvion mukaan noin 60 prosenttia liikkeen kannattajista on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Monet ovat tosin kaksikielisiä. Liikkeen vahvinta aluetta on Keski-Pohjanmaa, Kokkolan ja Pietarsaaren seudun alueet.
Toinen perinteinen alue on kauan ollut Tornionjokilaakso, sekä Suomen että Ruotsin puolella. Alue on kuitenkin vuosikymmenien mittaan taantunut muuttotappion vuoksi. Tällainen näkyy myös herätysliikkeen toiminnassa.
Kaikesta huolimatta herätysliikkeessä on Juntusen mukaan mukana ilahduttavasti myös nuoria ihmisiä ja lapsiperheitä. Tämä on helppo todeta myös juhlapaikassa Vantaan Energia -areenalla.
Virkakysymyksessä herätysliikkeessä on erilaista ajattelua. LYRS ei määrittele, mitä naispappeudesta herätysliikkeen sisällä pitää ajatella. Asiassa on Juntusen mukaan ”erilaista ymmärrystä”.
Liikkeessä varttuneita naisia on Juntusen mukaan vihitty papeiksi, mutta toisaalta herätysliikkeessä ei toimi saarnaajina naisia. Voisiko toimia?
Juntunen miettii asiaa. Ainakaan LYRS ei asiaa päättäisi, jos joku paikallisyhdistys asiaa harkitsisi.
– On aina paikallisyhdistyksen asia, ketä he saarnaajina käyttävät. Naisia meillä ei ole varsinaisesti puhujina. Raamattutuntien opettajina tai esirukoilijoina heitä on ollut ja on. En osaa sanoa, mitä tapahtuisi, jos joku yhdistys ottaisi naisen saarnatehtävään, Juntunen muotoilee.
Vanhoillislestadiolaisuudesta erottiin vuonna 1934
Rauhansanalaisilla ei ole yhteistyötä vanhoillis- ja esikoislestadiolaisten kanssa, mutta liikkeellä on lestadiolaisen uusheräyksen kanssa yhteinen laulukirja, Siionin matkalaulut.
– Mitä kirkkoon ja koko herätysliikekenttään tulee, meidän liikkeemme luonne on sellainen, että ketään ei haluta sulkea ulos. Kutsumme kaikkia Jumalan sanan kuuloon.
LYRS on osa lestadiolaista herätysliikettä. Juntunen kertoo, että rauhansanalainen suunta on itse asiassa erotettu vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1934.
– Meitä erottaa seurakuntaopin tulkinta, se on keskeisin ero kahden herätysliikkeen välillä. Toiminnallisella puolella on herätysliikkeen sisällä myös erilaisia eroja. Mutta Raamatun sanasta haluamme pitää kiinni, niin kuin sen on kirjoitettu ja julistaa Kristusta, Juntunen määrittelee herätysliikettään.
Rauhansanalaisuudessa ei ole yhtään palkattua julistajaa. Kaikki ovat vapaaehtoisia maallikkoja ja pappeja.
Tällä hetkellä lähetystyössä ulkomailla toimii eri tehtävissä 11 rauhansanalaista. Työssä ollaan paikallisen luterilaisen kirkon kutsusta. Inkerin kirkossa rauhansanalaisia lähetystyöntekijöitä on kaksi, Viron kirkossa seitsemän ja Etiopian Mekane Yesus -kirkossa yksi. Etiopiassa rauhansanalaiset ovat Kansanlähetyksen kautta.
Aikaisemmin myös Suomen Lähetysseura on ollut yhteistyökanavana ulkolähetystyössä.
Jerusalemissa tehdään työtä Machase-yhteisössä, joka tekee työtään naisten ja maahanmuuttajien keskuudessa. Lisäksi pyritään edistämään rauhantyötä juutalaisten ja arabien välillä.
Suhteet toisiin herätysliikkeisiin ovat Juntusen mukaan rakentavat.
– Ne eivät ole hyökkäävät. Pyrimme näkemään aina varsinkin sen, mikä toisissa herätysliikkeissä on hyvää, Ari Juntunen sanoo.
Rauhan Sanan Suvijuhlat Vantaalla päättyvät tänään sunnuntaina.
Kuva: Jussi Rytkönen
Lue myös:
Rauhansanalainen perhe: ”Olemme vieraantuneet messun liturgiasta”
SRK:n johto: ”Seuraamme tarkoin kirkon kantaa avioliittolakiin”
Herättäjä-Yhdistyksen johto: Tasa-arvoisesta avioliittolaista uskallettava keskustella