Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Ilkka Pyysiäisen mukaan myös uskonnottomat rukoilevat – välillä vahingossa. Häntä on haastateltu Helsingin Sanomien sarjaan, jossa asiantuntijat vastaavat lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.
– Ihmisillä on kaksi tapaa ajatella, tietoinen ja spontaani. Vaikka kirkon opettama Jumala tuntuisi epäuskottavalta, ihmisellä voi säilyä intuitiivinen kokemus siitä, että jokin toimija tai voima tarkkailee häntä ja vaikuttaa hänen elämänkulkuunsa. Rukous voi purkautua uskonnottoman huulilta ilman tietoista päätöstä.
Pyysiäisen mukaan myös lapsena opittu, mutta sittemmin unohtunut rukous voi jossakin tilanteessa palata mieleen ja luoda turvaa.
– Rukoileminen voi parantaa ihmisen itsekontrollia ja auttaa rauhoittumaan. Toisaalta se voi myös saada pakko-oireenomaisia piirteitä, esimerkiksi kun rukoilija kokee välttämättömäksi toistaa tiettyjä sanoja uudestaan ja uudestaan, tutkija toteaa.