Länsiukrainalaisessa Lvivin kaupungissa hotellin vastaanotto on kuin mikä tahansa vastaava Euroopassa. Kun virkailija ojentaa huoneen avaimen ja neuvoo missä aamupala tarjoillaan, seuraa ohje siitä, miten mennä pommisuojaan ilmahälytyksen tullessa. Sodan todellisuus tulee vastaan Lvivissä, kaukana etulinjasta. Venäjän ilmaiskut löytävät tiensä aina silloin tällöin tänne asti.

Seuraavana aamuna ihmiset kiirehtivät työpaikoilleen normaaliin tapaan toisten istuessa kahviloissa. Isäntämme vie meidät vuonna 1786 perustetulle Lytšakivin hautausmaalle. Siellä sodan todellisuus iskee rajusti kasvoille.

Lytšakivin hautausmaa on vanhimpia eurooppalaisia hautausmaita. Siellä on ollut noin 400 000 ihmisen hauta, mutta nyt tila ei riitä enää. Sitten vuoden 2014, kun Venäjä miehitti Krimin, oman kylän miehiä on tuotu sadoittain tähän viimeiseen lepopaikkaan. Venäjän aloitettua 24.2.2022 laittoman hyökkäyssodan hautausmaa ei ole enää riittänyt kaikille. Viereiselle kentälle on kaivettu satoja tuoreita hautoja. Niitä koristavat valtavat määrät värikkäitä kukkia, lippuja ja kynttilöitä. Jokaisen haudan ristissä on edesmenneen kuva ja henkilötiedot.

Kuten Paavo Haavikko on sanonut, sodan kasvot ovat ihmisen kasvot.

Hiekkasäkkejä on koottu sirpalesuojaksi Lvivissä. Kuva: Olli Pitkänen

PAIKALLISEN NMKY:N projektipäällikkö Juri Vovkohon ajeluttaa meitä ympäriinsä. Karpaateilta kotoisin oleva 41-vuotias mies on itsekin sotaveteraani. Juri loukkaantui pahasti vuonna 2022 Donetskissa venäläisten kranaattitulessa. Osa taistelutovereista kuoli iskussa.

Tällä kertaa Juri oli ehtinyt olla rintamalla vain kolme kuukautta. Siitä alkoi vuoden ja kahden kuukauden leikkausputki vaurioituneen jalan ja käden takia. Takana on nyt seitsemän leikkausta ja vielä yksi on edessä Riiassa, Latviassa. Juri oli edellisen kerran rintamalla vuonna 2014 yhdeksän kuukautta.

Kotona on kolmevuotias poika ja 15-vuotias tytär, jotka ovat olleet onnellisia, kun isä on kotona, vaikka hinta sille on ollut kova.

Juri aloitti tukiryhmän sodan veteraaneille vuonna 2017 ja ymmärsi pian, että myös perheet on otettava mukaan. Sodasta palautuminen on koko perheen asia. Hän kertoo veteraanina ja perheenisänä ymmärtävänsä toisia veteraaneja. Siitä syntyi motivaatio auttaa. Sodan traumat ovat raskaat ja siksi tarvitaan vertaistukea. Veteraanien kanssa tehdään asioita, joilla mieli saadaan pois sodan kauhuista. Välillä kerätään sieniä ja tehdään puukäsitöitä.

Juri toivoo, että suomalaiset auttaisivat heitä.

– Te tiedätte mitä itsenäisyys merkitsee ja kuinka vaikea se oli saavuttaa. Toivomme, että ymmärrätte miten haastavaa meille ukrainalaisina on pitää itsenäisyytemme suurvallan vyöryessä päällemme. Venäläiset tulevat täysillä ja haluavat viedä kotimaamme. Heillä on kaikkea enemmän sotimiseen, rahaa ja resursseja sekä vahva propaganda apuna.

Lvivin NMKY:n projektipäällikkö Juri Vovkohon järjestää tukiryhmää sotaveteraaneille. Hän on itsekin veteraani. Kuva: Olli Pitkänen

Juri muistuttaa, että ellei Venäjä luhistu niin meillä kenellekään ei ole rauhaa ja turvaa Euroopassa. Jos Ukraina häviää, niin Eurooppa on sodassa.

– Venäjän valtakunta perustuu pahuuteen eikä se voi elää loputtomiin romahtamatta.

Vaikka Jurilla on hymy herkässä, on mieliala surullinen. Hänen mielestään ukrainalaiset nuoret jakavat samat arvot kuin eurooppalaiset nuoret.

–Käymme taistelua diktatuuria vastaan ja haluamme kertoa siitä maailmalle. Vapaassa maailmassa meidän pitää suojata arvojamme!

UKRAINAN NMKY:LLA on 24 aluetoimistoa ja yksi kansallinen toimisto. Hyökkäyssodan alkamisen jälkeen monista näistä on tullut olosuhteiden pakosta humanitaarisia toimijoita. Avustustarvikkeita toimitetaan eturintaman kyliin ja maan sisäisille pakolaisille tarjotaan väliaikaista majoitusta ja psykososiaalista tukea.

Vaikka talveen on varauduttu paremmin kuin viime vuonna, se silti pelottaa, sillä Venäjän drooni-iskujen odotetaan lisääntyvän energiantuotantolaitoksiin. Yksi sodan keinoista on nujertaa Ukraina paleluttamalla ihmiset. Kylmä tekee pahaa jälkeä.

Lvivin NMKY:n johtaja Oleksander Sorokopud kertoo, että humanitaariselle avulle ja psykososiaaliselle tuelle on valtava tarve. Erityisesti traumatisoituneet lapset tarvitsisivat valtavasti apua. Myös monenlaista konkreettista apua tarvittaisiin: vaippoja niin lapsille kuin sairaaloihin, hygieniatarpeita, lämpöalusvaatteita, generaattoreita, lääkkeitä, makuupusseja ja erilaisia lämmittimiä.

Valitettavasti usein avustuksina tuodaan tavaraa, jota ei Ukrainassa tarvita, kuten koronamaskeja ja käytettyjä vaatteita. Nyt Lvivin NMKY:n vapaaehtoiset ovat pakkaamassa avustuskuormaa Harkovaan ja Kramatorskiin. Samalla matkalla halutaan tukea paikallisia vapaaehtoisia jaksamaan työssä.

– Vapaaehtoiset eivät pelasta Ukrainaa, mutta ilman vapaaehtoisia Ukraina ei pelastu, eräs vapaaehtoisista tuumasi.

MATKAMME JATKUU Lutskiin, jonne meidät kuskaa 26 vuotias Stanislaw Krymchuk eli Stas. Nuorimies on kuskannut avustuskuormia eturintaman kyliin säännöllisesti. Monet ukrainalaiset kieltäytyvät lähtemästä kodeistaan, vaikka vihollinen on parin kilometrin päässä. Oma peltotilkku ja ehkä lehmä antavat elämän edellytyksiä, vaikka kuolema vaanii kivenheiton päässä. Jatkuvat sodan äänet muistuttavat elämän hauraudesta.

Stas toimittaa säännöllisesti ruokaa ja muita avustustarvikkeita sekä viime aikoina tavaraa erityisesti sähkö- ja putkimiehille. Nämä huoltomiehet pitävät rapistuvat asunnot asumiskunnossa ja siksi Stas on halunnut tukea erityisesti heidän työtään.

Edellisellä Stasin reissulla palomiehet saivat otsalamppuja, joiden teho riittää jopa havainnoimaan venäläisten droonit pimeässä. Stasin päällä olevat kypärä ja luotiliivit eivät ole vain rekvisiittaa, vaan pakollinen osa suojautumista.

Eturintamalla tarvitaan myös apua kellareihin rakennettuihin yhteisötiloihin. Niissä ihmiset pääsevät suihkuun, käyttämään pesukonetta ja internettiä. Tarjolla on kahvia ja lämmintä ruokaa ja mahdollisuus ladata sähkölaitteita ja kännykkää.

Stanislav Krymchuk vie avustustarvikkeita eturintaman kyliin. Avustusinto on Euroopassa laskenut ja
Ukrainaan lähetetään myös paljon
sellaista, mitä siellä ei tarvita. Kuva: Olli Pitkänen

Stas kertoo juttelevansa yhteisötiloissa usein sodan varjossa asuvien kanssa. Kohtaamiset ovat tärkeitä. Pari kuukautta sitten nuorimies toimitti Amerikasta lahjoitettuja vesifilttereitä, joille on valtava tarve, kun puhtaan veden saanti on vaikeaa. Valitettavasti avustusinto Euroopassa on laskenut, ja usein Ukrainaan lähetetään tavaraa mitä siellä ei edes tarvita.

Kun kysyn Stasilta miten jaksat ja uskallat vierailla eturintaman lähellä, vastaus on selkeä.

– Uskon, että Jumala suojaa minua.

Jonkun muun sanomana tämä voisi kuulostaa kliseeltä, mutta ei Stasin.

Nyt Lutskin NMKY:llä on kova kiire kerätä joululahjoja etulinjan lähellä asuville lapsille ja nuorille. Taskulamppuja, kännyköiden akkuja, karkkia ja villasukkia tarvitaan kovasti. Myös Suomen NMKY tarttui haasteeseen ja toimitti lahjoja Ukrainaan. Ne tulevat lohduttamaan, ja kun vielä mukana on kirje lahjan lahjoittajalta, se luo toivoa, ettei heitä ole jätetty yksin.

Historiaa kirjoitetaan Ukrainassa. Jokaisella on oma tarinansa, myös jokaisella sodassa kuolleella. Taistelua käydään itsenäisyyden puolesta. Ja sen hinta on kova niin kuin aina taistelussa demokratian puolesta.

Kirjoittaja on humanitaarisen avun asiantuntija ja kävi Ukrainassa lokakuun puolessa välissä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!