Päivän piti olla tavallinen keskiviikko. Nuorisotyöntekijä ja oikeustieteen opiskelija Moussa Koné oli tuttuun tapaansa pitämässä leiriä kristityille opiskelijoille Nigerian rajan pinnassa 26.7., kun pääkaupungista Niameystä tuli raju uutinen.

Presidentti Mohamed Bazoum oli laitettu kotiarestiin presidentinpalatsiin, ja hänen henkikaartinsa kenraali Abdourahmane Tchiani oli ottanut hänen paikkansa.

Puolustus- ja turvallisuusjoukkojen ilmoitettiin asettuneen Tchianin taakse. Vallankaappaajat sulkivat rajat ja julistivat ulkonaliikkumiskiellon.

Moussa Koné oli kuudensadan kilometrin päässä kotoaan pääkaupungista ja kiitollinen, että hänen vaimonsa ei ollut yksin mullistusten keskellä, vaan mukana leirillä.

Tapahtumat olivat huolestuttavia, mutta eivät ainutlaatuisia. Koné muisti edellisen vallankaappauksen. Hän oli silloin kahdentoista. Vallan kaapanneiden sotilasjohtajien puheissa oli paljon tuttua. He sanoivat taistelevansa demokratian, hyvän hallinnon ja kaikkien nigeriläisten puolesta.

Tässä Ranskan alaisuudesta vuonna 1960 itsenäistyneessä Länsi-Afrikan valtiossa on eletty yhteensä jo viisi vallankaappausta. Lähivaltioissakin kumouksilla on pitkät perinteet.

MOUSSA JA hänen vaimonsa Melanie Koné lähettivät leiriläiset kotiin ja palasivat Niameyhin, jossa hinnat olivat hypänneet hetkessä pilviin. Naapurimaa Nigeria katkaisi pakotetoimena sähkönviennin, lähetystöjä suljettiin ja evakuointilentokoneet hakivat länsimaalaisia kotiin. Yhdysvalloista kotoisin oleva Melanie ei ollut aikeissa lähteä mihinkään.

– Anteeksi, että yhteys katkeaa koko ajan. Kun ei ole sähköä, nettikään ei toimi kunnolla, Moussa Koné pahoittelee kotoaan kännykällä.

Hän saa kuitenkin läpi yllättävän viestin.

– Sen minä haluan mainita, että kansa täällä kannattaa vallankumousta. Se on kärsinyt presidentti Bazoumin aikana.

Mieleen nousee surullinen ajatus: milloin Nigerin kansa ei ole kärsinyt? Se on YK:n inhimillisen kehityksen mittareilla kolmantena häntäpäästä. Ilmastonmuutos korventaa viljelymaita ja väestö lisääntyy melkein 3000 ihmisellä päivässä.

Hyvääkin löytyy, sillä Moussa Koné uskaltaa kertoa julkisesti kristillisestä uskostaan. Nigerin väestöstä on Konén mukaan muslimeita 98 prosenttia, mutta monet lähteet laittavat lukuun vielä prosentin lisää.

Vaikka islamistiterroristien iskut ovat Länsi-Afrikassa lisääntyneet, Nigerissä on esimerkiksi Maliin ja Koillis-Nigeriaan verrattuna rauhallista. Kuka tahansa maata tulevaisuudessa johtaakaan, hänellä on kova työ pitää lähivaltioista päälle vyöryvät turvallisuusuhat hallinnassa.

MOUSSA KONÉ syntyi katolisen isän ja muslimiäidin perheeseen. Kun hän oli noin kymmenvuotias, hänen äitinsä kääntyi nigerialaisen evankelioimiskampanjan vaikutuksesta kristityksi. Poika ja pian moni muukin sukulainen seurasi äidin jälkiä.

Vaikka elämä kristittynä on Nigerissä vaikeaa, se ei ole mahdotonta. Moussa Koné voi jopa järjestää maan yliopistoissa kristillistä opiskelijatoimintaa. Omien lakiopintojensa ohessa hän toimii maansa evankelisen opiskelijaliikkeen pääsihteerinä. Järjestö toimii neljässä maan kahdeksasta yliopistosta.

– Kunpa Jumala olisi armollinen Nigerille, jotta se voi selvitä tilanteesta. Ranskan ja länsimaiden vastaiset tunteet lisääntyvät koko ajan.

Moussa Koné pyytää rukoilemaan, ettei epävakaa tilanne johtaisi aseellisiin taisteluihin tai peräti täysimittaiseen sotaan.

– Tarvitsemme johtajia, jotka pelkäävät Jumalaa ja luovat turvallisuutta kaikkialle maahan. Useat Nigerin alueet ovat niin turvattomia, että meillä on maan sisäisiä pakolaisia.

Moussa Konén työhön opiskelijoiden parissa kuuluu raamatunopettamisen lisäksi sosiaalisia hankkeita, kuten asuntoloiden rakentamista vähävaraisille opiskelijoille. Tämä kaikki on nyt pysähdyksissä. Mitä hän toivoo tulevien päivien tuovan Nigeriin?

– Rukoilen Herraa, että hän auttaisi meitä palauttamaan maahan laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden. Kenraali Tchinistä en tiedä enkä osaa sanoa paljon mitään.

EILEN SUNNUNTAINA 6. elokuuta Nigerissä oli jännittynyt tunnelma. Länsi-Afrikan talousliitto Ecowas oli antanut vallankaappaajille iltaan asti aikaa palauttaa valta presidentti Bazoumille. Eri kirkkojen ja yhteisöjen kristityt olivat kokoontuneet monissa kaupungeissa rukoilemaan, ettei talousliitto toteuttaisi uhkaustaan aseellisesta voimankäytöstä.

Ilmassa roikkui täysimittaisen sodan mahdollisuus, sillä osa alueen maista oli luvannut lähettää joukkojaan Bazoumin tueksi. Burkina Faso ja Mali olivat ilmoittaneet tukevansa vallankaappaajia. Sotilashallinto sulki ilmatilan ja ilmoitti vastaavansa nopeastri ja voimalla, jos sitä vastaan hyökätään. Se pyysi myös apua venäläiseltä palkkasotilasyhtiö Wagnerilta.

– Täällä Niaymessä on kymmeniä tuhansia ihmisiä koolla tukemassa vallankaappaajia. Monet ovat valmiita puolustamaan armeijaa asettumalla ihmiskilviksi presidentinpalatsin ympärille, jos sitä vastaan hyökätään, Moussa Koné viestitti sunnuntai-iltana.

Hän kertoo, että jumalanpalvelukset saatiin vietettyä tavalliseen tapaan, mutta hän itse ei uskaltanut lähteä valkoisen vaimonsa kanssa väkijoukkoihin. Länsimaiden vastaisuus on kovaa. Monien nigeriläisten mielestä vallankaappauksessa on kyse siitä, että Ranskan ja muiden länsimaiden on aika lopettaa sekaantuminen heidän asioihinsa.

Yhteistyön hiipumisella olisi rajut seuraukset. Neljäkymmentä prosenttia maan budjetista on ulkomailta saatua avustusta ja lainaa. Länsimaat ovat myös tukeneet Nigeriä onnistuneesti sen taistelussa Isisiä ja muita terroristiryhmiä vastaan.

Moussa Koné vaikuttaa kaikesta huolimatta rauhalliselta.

– En usko, että Nigeriin hyökätään.