Vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlaa Suviseuroja vietettiin viime viikonloppuna Kauhavan lentokentällä. Perjantai-iltaan mennessä paikalle oli saapunut 76 000 seuravierasta.

Perjantaina virallisesti avatuissa Kauhavan Suviseuroissa viitattiin puheissa toistuvasti nuorisoon. Kysymysten kohteena olivat usein tytöt ja pojat, lapset ja nuoret. Murhe eksyksiin joutuneista tuntui suurelta, samoin toisaalta ilo uskomassa olevista.

Perjantaina kuultiin tunteikas puheenvuoro nuorista, jotka iltalampun ääressä kaukana kotoa pohtivat taakse jäänyttä yhteisöä. Puhuja painotti itkuisena, että epäuskon tietä kulkevatkin kokevat koti-ikävää.

– Olisiko sittenkin ollut parempi, kun olisi jaksanut pysytellä uskomassa, olisiko sittenkin voinut vielä roikkua?

Viesti heille oli selvä: ovi takaisin on auki.

Seurakenttää katsellessa huoli vaikuttaa turhalta. Lapset kirmailevat ympäriinsä, nuoret supisevat ryhmissään ja iso osa kouluikäistä tekee töitään arvokkaan oloisina.

Seurakentällä kulkiessa tuntuu kuin olisi saapunut lastenvaunubrändien catwalkille. Mikä saa valtavan määrän lapsia ja nuoria viihtymään melko verkkaisalta tuntuvassa hengellisessä tapahtumassa?

Tapaamani nuoret kertovat, että Suvikset on ”kesän kohokohta” ja ”hauskin viikonloppu, jossa tapaa kaikkia kavereita ja serkkuja”.

Päivämies-lehden tekstiviestipalstalla korostuu jaettu kokemus siitä, miten arvokasta on saada olla samankaltaisten ystävien keskellä. Nimimerkki ”tyttö” kirjoittaa, kuinka on ”ihaninta päästä muiden uskovaisten joukkoon”.

Nuoria kuunnellessa seurapuheissa toistuva huoli poisjääneistä tuntuu kaukaiselta. Onko se paimenen huolta yhdestä lampaasta?

SEURAPUHEISSA JA muisteloissa toistuvat mummoihin, vanhempiin, setiin ja täteihin liittyvät muistot. Tuntuu, että perheisiin viittaamista käytetään osaltaan sitouttamisen välineenä.

Myös lauantain aamuseurojen puheessa painotetaan perheyhteyksien hoitamisen tärkeyttä. Siinäkö on avain lasten ja nuorten sitoutumiseen?

Setälöiden perhekunnan lapset odottavat erityisesti laulutuokioita. Suku laulaa ja musisoi usein myös yhdessä. Kuva; Jukka Granström

Mikko ja Kaija Setälä perhekuntineen nauttivat sukupolvien kohtaamisesta. Haastatteluhetkellä paikalla ovat heidän lastensa ja lastenlastensa lisäksi myös Kaijan vanhemmat Aarre ja Martta Vähämaa, jotka ovat käyneet Suviseuroilla jo kymmeniä vuosia. Suviseuroilla käymisestä on tullut ajan myötä entistä juhlavampaa.

– Eikä vähiten siksi, että meillä on tällä hetkellä 100 lastenlasta. Tänä vuonna paikalle pääsi 99, Aarre kertoo.

Martta muistuttaa, että sadaskin olisi tullut, jos vaan olisi päässyt.

– Lapset ovat aina halunneet mukaan. Myyntipuheita ei ole ikinä tarvittu.

Aarren ja Martan mukaan lapset vaativat, että paikalla täytyy olla heti kentän auetessa. Kaija ja Mikko myhäilevät vierellä. Mikko muistaa omasta lapsuudestaan Suviseurojen synnyttämän vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen.

– Koin lapsena olevani tietynlaisessa vähemmistössä. Tulin joskus syrjityksikin uskoni takia. Suviseuroilla koin vastapainoksi vapautta – ei tarvinnut jännittää ollenkaan.

Kaija ja Mikkokin vakuuttavat, ettei lapsia ole koskaan tarvinnut ylipuhua mukaan. Mikon mukaan lapset ovat aina valmiita lähtemään seuroihin, varsinkin Suviseuroihin. Kaija kertoo, että lasten into pysyy samana, iästä riippumatta.

– Kesätöissä olevat lapset ovat oma-aloitteisesti pyytäneet vapaaksi pidennettyä viikonloppua.

SUOMEN RAUHANYHDISTYSTEN keskusyhdistyksen lapsi- ja nuorisotyön asiantuntija Juha Luokkalan mukaan nuorisotyö tavoittaa enemmistön ikäluokasta.

– Jonkin verran meihin vaikutti korona-aika. Uudelleenkäynnistymiseen meni hetki. Nyt tilanne on normalisoitunut.

Luokkala kertoo, että lasten ja nuorten suhteen tärkeintä työtä kotien lisäksi tehdään paikallisissa rauhanyhdistyksissä. Suosituimmat työmuodot ovat Raamattuluokka-toiminta alle rippikouluikäisille ja rippikoulun jälkeen alkava nuorten toiminta.

– Raamattuluokka on noin tunnin mittainen, usein perjantai-iltaisin järjestettävä raamattutunti. Nuorten illat ovat eri tavoin toiminnallisia. Perjantaisin esimerkiksi kokoonnutaan yhteen, kuullaan alustus valitusta aiheesta ja keskustellaan, pelaillaan ja ollaan yhdessä.

Alueelliset nuorten illat tavoittavat runsaasti väkeä.

– Näiden iltojen runko on samanhenkinen. Ensin on alustus hengellisestä aiheesta ja sitten keskustellaan.

Valtakunnalliset nuorten tapahtumat ovat osallistujamääriltään hätkähdyttäviä. Luokkala kertoo, että yhden rippikouluikäluokan koko on noin 2 750 nuorta.

– Syksyllä 2022 kutsuimme kahden ikäluokan nuoria laulamaan riparilauluja ja noin 4 500 nuorta saapui paikalle. Osallistumisprosentti on hyvä.

Samanlaisia joukkotapahtumia ovat olleet talven 2023 kohtaamiset. Luokkala nostaa esimerkeiksi Reisjärven opiston loppiaispäivänvieton, johon nuoria saapui 2 500, ja Ranuan opiston talvipäivän, johon osallistui 1 200 nuorta.

– Nuoret kaipaavat toimintaa. Suurin ongelma on oikeastaan se, että joka paikkaan ei aina kaikki mahdu mukaan.

Nuoria kulki alueella isommissa ja pienemmissä joukoissa. Kuva: Jukka Granström

AKTIIVISUUDESSA JA sitoutuneisuudessa ei Luokkalan mukaan ole radikaaleja alueellisia eroja. Vaikka monet seurakunnat ja herätysliikkeet kipuilevatkin nuorten sitouttamisen kanssa, ei Luokkala ole huolissaan Rauhanyhdistysten nuorten tilanteesta.

– Pyrimme siihen, että pyhäkoulusta ja lasten kerhotoiminnasta lähtien he osallistuvat yhteiseen työhön ja toimintaan. Meidän kaanaankielellä ilmaistuna heidät juurrutetaan pienestä pitäen Jumalan valtakuntaan.

Luokkala korostaa, että tekemisen kautta lapsi ja nuori kokee olevansa mielekäs osa yhteisöä.

– Pienikin voi kerhossa tehdä somistuksia paikallisen rauhanyhdistyksen tiloihin ja raamattuluokkalaiset voivat aika nuorina järjestää itse seurat. He kasvavat vastuunkantoon. Seurojen kuuluttajana voi olla 10-vuotias kaveri ja pari vuotta nuorempi voi jo sytyttää kynttilöitä.

Rippikoulun jälkeen nuoret kutsutaan rauhanyhdistyksen jäseniksi. Luokkalan mukaan paras kannustus on luottamuksen osoittaminen.

– Kun nuorelle antaa vastuuta, se sitouttaa häntä yhteisöön. Näin he saavat vaikuttaa haluamallaan tavalla.

Nuorisotyön suurimpana haasteena Luokkala pitää somen ja ympäröivän yhteiskunnan välittämää arvomurrosta.

– Jumalan Sanan kontrasti ympäröivään maailmaan on suurempi kuin aiemmin. Synti on suurin haaste.

VAIKKA NUORISOTOIMINTA tavoittaa rippikouluikäluokista huiman osan ja juurruttaminen kantaa hedelmää, ei huoli nuorista jää vakan alle. Sen huomaa myös tutustuessaan kirjapisteen nuorisokirjavalikoimaan. Monen kirjan teemana on uskomassa olemisen ja epäuskon välillä kamppaileva nuori. Maailma vetää puoleensa, mutta kirjat tarjoavat ratkaisuja.

Myös lauantai-illan puheenvuorossa on esillä somen maallisten houkutusten ja uskomassa olevien nuorten ristiriidat. Vääntö uskollisuudesta ja huomiosta tuntuu olevan kovaa.

Nuoripari Erika ja Jaakko Setälä eivät ole silti erityisen huolissaan seuraperinteen jatkuvuudesta.

– Ei nuorison tai lasten tilanne ole meidän ajoista muuttunut.

Erikalla on tuoreessa muistissa nuorena koettu huumaava yhteenkuuluvuuden tunne, joka suviseuroihin liittyy.

– Odotetuinta olivat perjantai- tai lauantai-illan puheenvuorot ja sen jälkeiset pizzajonot.

Nyt Erikan ja Jaakon lapset odottavat erityisesti työvuoroja ystäviensä kanssa.

– Meidän seitsemänvuotiaalle tuli jo itku, kun työikäraja on kahdeksan vuotta. Eräs lapsi valitti, miten epäreilua on, kun kaikki eivät saa tehdä töitä!

Suviseuran vankkumaton suosio suvun nuorison ja lasten keskuudessa ei ole Setälöille tai Vähämaille mysteeri.

Martta Vähämaa tiivistää: Ei istuta erillään missään. Ollaan kaikki koolla yhdessä. Kaikilla on sama ohjelma.

Lasten ja nuorten äänet saivat kuulua seurateltassakin. Kuva: Jukka Granström

LAUANTAIN TOISET seurat loppuvat, ja lapset vaikuttavat odottavilta. Mikko kertoo, että pian alkava laulutuokio on kuulunut jo pitkään lasten suosikkihetkiin. Innokkaat varhaisnuoret eivät kauaa lempilaulujansa jahkaile: Erik, 11, kertoo omansa olevan Ratki taivaassa.

– Ja mun on Jumalan luona kaikuu, lisää Evert,10

Isoveljiensä esimerkkiä seuraten myös 5-vuotias Lilian kertoo suosikkinsa: Sylissänsä Paimen kantaa.

Erik ja Evert uskovat laulavansa samoja lauluja Suviseuroilla myös viidenkymmenen vuoden päästä.

Ylpeä isoisä Mikko toivoo lastenlapsilleen samanlaisia seuramuistoja, joita hänellä itselläänkin on.

– Nuorena valvottiin pidempään ja nukuttiin myöhempään. Oli upeaa herätä teltassa auringon paistaessa, kun kentältä kaikui Kaunis aamuaurinkomme.

VANHOILLISLESTADIOLAISEN LIIKKEEN nuorista on oltu huolissaan niin liikkeen sisä- kuin ulkopuolellakin. Toimittajan silmään ainakin huoli sitoutumisesta vaikuttaa turhalta.

Entä muuttavatko nuoret liikettä? Nuorten esirukouksissa saatettiin kuulla hienoisia kaikuja tulevasta. Pimenevässä kesäillassa kaikuu ilmoille nuoren rukous, jossa liikkeen vanhemmille pyydetään lempeyttä ja viisautta nuorten moninaisuuden ymmärtämiseen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!