Galleria Tischenkossa Helsingissä avautui Raimo Jaatisen näyttely Hiljaiset todistajat, joka muistaa vainojen ja sotien uhreja.

Mistä näyttely ja sen teokset saivat kimmokkeensa?

– Andrey Tischenko kiinnostui ateljeeni pihalla näkemistään karkeista ihmishahmoista, jotka olin veistänyt ratapölkyistä aiemmin esillä ollutta installaatiota varten. Hän kysyi, olisiko minulla myös uskonnollista taidetta. Sitä oli ja aloin muokata vanhaa puista enkeliveistostani. Tein uusiakin, etäisemmin uskonnolliseen viitekehykseen liittyviä teoksia.

– Taustalla on Ukrainan sota, mutta se ei ollut kimmoke. Halusin yleistää ja muistaa myös kauempana meistä käytyjä, unohdettuja sotia. Syyriassa on sodittu monta vuotta, ja Tšetšeniassa tapahtui samoja asioita kuin nyt Ukrainassa.

Millaiset sodan kuvat sinut pysäyttävät?

– Tietysti lapsia mutta myös aineellisia vahinkoja koskevat kuvat, joissa kodit ja tulevaisuus on tuhottu. Ideani on käsitellä ankaria asioita, kuten sotaa, epäoikeudenmukaisuutta ja diktatuuria, symbolien kautta, häivyttäen suorat viittaukset tapahtumiin. Symboliikka voi olla kuin kärsimyksen katselua verhon takaa, mutta se myös terävöittää sanomaa laajentaessaan näkökulmaa.

– Pauno Pohjolaisen ja Kuutti Lavosen lailla haluaisin luoda enemmän kristinuskon traditioon viittaavaa taidetta. Sellainen on teos Siipensä menettänyt. Enkelissä on voimattomana, inhimillistettynäkin pyhyyttä. Hahmo on kanssakulkija, suojelija, lohduttaja, viestintuoja, vaikkei pystykään muuttamaan tapahtumien kulkua.

Kenen ääni kuuluu näyttelyssä?

– Uhrien ääni, sekä hengissä selvinneiden että henkensä menettäneiden; keitä he olivat, mitä heille tapahtui? Meidän pitää kuunnella niitä, jotka ovat pahan keskellä, ja niitä, jotka ovat sitä pahaa todistaneet, kuten vainajia kriisialueilla tunnistanutta Helena Rantaa. Silloin totuuden ääni tulee esille tapahtumista, jotka jopa kielletään.

Mistä löydät ”tulevaisuuteen kurkottavat elämänlangat”, joista olet puhunut?

– Minua kiehtoo Hesekielin ennustus kuolleista, kuivista luista. Luut lähenevät kolisten toisiaan, niiden ympärille alkaa kasvaa lihaa ja niihin tulee henki. Hurja kuvaus on huikea symboli toivosta. Kaipaamme elämää siihen, mikä on ammuttu rikki. Ihminen on ihmeen sitkeä. Suomikin jälleenrakennettiin sotien jälkeen. Kun ihmiset saavat pienenkin mahdollisuuden elää rauhassa, he löytävät toimintatarmoa.

– Meidän toivomme kärsimyksessä on myös enkelien läsnäolossa, joka tuo äänen ”toiselta puolelta”. Vaikka siivet ovat pudonneet, ne ovat kuitenkin olemassa, ja pyhä on läsnä.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!