Åbo Akademiin teologian professorin Antti Laaton mukaan Vanhaa testamenttia pidetään yleensä hermeneuttisesti tarkasteltuna ongelmallisena kirjakokoelmana, kun on puhe sodista. Vaikuttaahan esimerkiksi siltä, että raakuuksia kuvataan ja Kaanaan maahan tunkeutuminen näytetään oikeutettuna hyökkäyssotana.

Raamatun juutalainen ja kristillinen reseptiohistoria ei Laaton mukaan ole ollut sokea näille pyhän tekstin haasteille.

– Siksi kristillisellä teologialla on aina ollut mahdollisuus asemoitua rakentavalla tavalla rauhan asiaan ja korostaa sitä tukevia raamatullisia perusteita. Samalla on nähty oikeutettuna puolustussota, jossa yhteiskunnan voimavarat käytetään ulkopuolisten sotaisten aggressioiden torjumiseen, Laato kertoi.

Laato luennoi aiheestaan Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä Kauniaisissa viime viikolla. Päivien teemana oli ”Niin sodassa kuin rauhassa”.

Sota on maailmassa vallitseva pahuuden tila

Raamatussa itsessään on Antti Laaton mukaan jo sisäisiä hermeneuttisia tulkintalinjoja. Laaton mukaan Raamattua luettaessa hyvä muistaa, että VT:n monet tekstit ovat syntyneet kriisiaikoina.

– On eri asia puhua Jumalasta ja varjeluksesta rauhan aikana ja toisaalta taas sodan riehuessa ympärillä. Kun joudutaan torjumaan hyökkäys, niin Jumalalta pyydetään varjelusta ja vihollisjoukkojen torjumista.

Sodasta puhuvien kriisiaikojen tekstejä ei juutalaisuudessa ja kristinuskossa ole Laaton mukaan kuitenkaan otettu rakentavan teologian keskipisteeksi. VT:n rauhan ja rakkauden sanoma jäsentää oikealla tavalla sen, millä tavalla kristittyjen – tai juutalaisten – tulee suhtautua sotaan.

– Sota ei ole tavoiteltava ihannetila, vaan maailmassa vallitseva pahuuden tila, josta halutaan päästä eroon, Jumalan apuun turvaten.

Jeesus ei moittinut ammattisotilaita

Laajojen raamatunkohtia käsitelleiden analyysien ohessa Laato pohdiskeli myös Jeesuksen ”pasifismia”. Jeesus halusi rakentaa uuden Israelin valtakunnan Jumalan rauhan sanomalla, ei aseiden voimalla.

– Toisaalta Jeesuksen yhdistäminen nykyaikana vallalla olevaan asepalvelun vastaiseen pasifismiin on paljon vaikeampaa. Jeesus ei koskaan moittinut ammattisotilaita, eivätkä hänen seuraajansa asettaneet kyseenalaiseksi esivallan oikeutta kantaa miekkaa järjestyksen takaamiseksi.

Rooman armeijan merkitys rauhan ja oikeuden turvaajana ymmärrettiin myös varhaiskirkossa, vaikka varhaiset kristityt suhtautuivatkin Laaton mukaan asepalvelukseen yleensä torjuen. Keisari Konstantinoksen myötä kristillistyvässä valtakunnassa tapahtui kuitenkin muutos.

Laato summasi, että varhaisen kristillisen teologian taustaa vasten kristittyjen on suhtauduttava kriittisesti ja varovaisesti yhteiskunnallisiin keskusteluihin, joissa kehotetaan tarttumaan aseisiin. Puolustussota on perusteltavissa Raamatulla, mutta hyökkäyssota tai epäinhimilliset teot ovat aina väärin.

– Sota ilmentää ihmiskunnan syntiä, ja vain Jumala voi antaa rauhan ja hyvän tahdon ihmisten kesken, Antti Laato päätti.

Särkiö: Oikeutetulla sodalla on viisi edellytystä

Kenttäpiispa Pekka Särkiö oli valinnut teemakseen ”Oikeutettu sota vai kristillinen pasifismi?”

Saako kristitty tarttua aseeseen ja puolustautua hyökkääjää vastaan? Käyty pohdinta on Särkiön mukaan ollut usein teoreettista, mutta Venäjän hyökättyä oikeudettomasti Ukrainaan viime vuoden helmikuussa kysymys oikeutetusta sodasta on konkreettinen.

– Syvässä rauhan tilassa on ainakin näennäisesti helppoa pohdiskella vaihtoehtoja kristillisen pasifismin ja aseellisen puolustautumisen välillä. Tilanne on toinen, kun Ukraina käy taistelua olemassaolostaan brutaalia hyökkääjää vastaan, joka ei tunnusta sodan oikeussääntöjä, Särkiö sanoi.

Särkiö listasi viisi oikeutetulle sodalle yleisesti asetettua ehtoa:

1. Sotaa tulee käydä laillisen esivallan johdolla.

2. Sotaan tulee turvautua vasta vihollisen väistämättömän hyökkäyksen edessä.

3. Sodalla tulee olla oikea päämäärä. Sillä tulee pyrkiä rauhan palauttamiseen, oman yhteiskunnan elämän suojelemiseen sekä vääryydellä hankitun alueen tai loukatun oikeuden palauttamiseen.

4. On arvioitava sodan tarkoituksenmukaisuus.

5. Sodankäyntitapojen tulee olla oikeita: tulee välttää tarpeetonta tuhoamista ja kärsimyksen tuottamista.

Yksilöeettinen pasifismi ja valtion toiminta eri asioita

Ensimmäisten vuosisatojen kirkossa erotettiin Särkiön mukaan toisistaan yksilöetiikka ja valtion toiminta. Jeesuksen yksilöille opettama posken kääntäminen vihollisille ei sopinut valtiolle.

– Antautuminen viholliselle ja joutuminen sen mielivaltaan altistaisi kansan murhille ja kidutuksille, kuten nähdään nyt Ukrainassa.

Särkiön mukaan Saksan poliittisesta vasemmistosta kuului viime vuonna vaatimuksia, että Ukrainan olisi lopetettava puolustustaistelu ja antauduttava Venäjälle rauhan saamiseksi.

Tällaiseen suostumista Särkiö piti Ukrainan joutumisena ojasta allikkoon.

Pasifismi sinänsä on Särkiön mukaan kirkkojen piirissä vaikuttanut virtaus ja legitiimi tulkinta, jonka myös Suomen valtio tunnustaa.

– Pasifismin näkökulma on erityisesti yksilöissä, ei valtiossa tai valtion oikeutuksessa puolustautua hyökkääjältä.

Myös kriisinhallinta on rauhan tekemistä

Kun 1970-luvulla rauhanmarssit kohdistuivat erityisesti Yhdysvaltoja vastaan, samaan aikaan uskottiin Särkiön mukaan sinisilmäisesti, että Neuvostoliitto oli maailmanrauhan puolella.

– En voi välttyä ajatukselta, että mielipidevaikuttaminen ja hybridisota kuuluivat silloinkin Neuvostoliiton keinovalikoimaan.

Jeesuksen sanoja ”autuaita ovat rauhantekijät” voidaan Särkiön mukaan sovittaa myös rauhanturvaajiin ja kriisinhallintaan.

Särkiö totesi lopuksi, että epätäydellisyyden ja synnin maailmassa rauhanpyrkimykset eivät ole tuoneet pysyvää rauhaa.

– Siksi on etsittävä Jeesuksen tuomaa rauhaa Jumalan kanssa, josta säteilee rauhaa myös ihmisten kesken: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).