Puoli miljoonaa suomen sukukieltä puhuvaa ihmistä sai viime viikolla koko Raamatun omalla kielellään. Tämä ihmisjoukko, udmurtit, elää Volgan varrella Keski-Venäjällä. Käännöstyötä on tarkastanut 22 vuoden ajan padasjokelaislähtöinen Marja Kartano. Suomalaiset kristityt ovat tukeneet käännöstyötä Suomen Pipliaseuran kautta, joka on myös johtanut käännöstyötä. Varsinaisen työn on kuitenkin tehnyt udmurtti, ortodoksi-isä Mihael Atamanov.
Udmurtinkielinen raamatunkäännös valmistui ensimmäisenä Pipliaseuran Raamattu Suomen suvulle –hankkeessa, jossa raamattuja käännetään 12 kielelle Venäjällä. Uusi testamentti on valmistunut jo useimmilla näistä kielistä.
Melkein puolet udmurteista asuu Izhevskin kaupungissa. Leveitä ja pölyisiä katuja reunustavat neuvostoajan asuinkerrostalot ja teollisuusrakennukset. Izhevski on ollut 250 vuoden ajan Venäjän aseteollisuuden keskus, joka on kuuluisa esimerkiksi Mikhael Kalashnikovin suunnitteleman AK-47 –rynnäkkökiväärin valmistuksesta.
_ _ _
Izhevskin Udmurttiteatterissa vuorottelivat puheet ja kansantanssiesitykset kolmen tunnin ajan. Juhlan päähenkilönä oli isä Mihael Atamanov, mutta myös Marja Kartanon vaatimaton lavalle tulo sai täyden teatterisalin nousemaan kunnioituksesta seisomaan.
Juhlassa nostettiin esille myös yksittäisten ihmisten uhrauksia Raamatun painattamiseksi. Nuorehko mies oli valmis myymään yrityksensä ja antamaan koko omaisuutensa, mutta isä Mihael suostui ottamaan vastaan tästä vain pienen osan. Iäkäs sotaveteraani – nuorena orpoutunut Maria – oli lahjoittanut suuren summan. Juhlassa oli kansallispukuisia vanhuksia. Heidän sukupolvessaan on paljon niitä, jotka ymmärtävät vain udmurttia. Raamattua ja sen mukana omaa kirjallisuutta on odotettu. Nyt Raamattua käytetään kouluissa äidinkielen lukukirjana.
_ _ _
Mitä kristitty tekee raamatulla? Eikö uskoa voi ilmankin, varsinkin kun raamattua tulkitaan niin monella tavalla? Näin saattaa kysyä moni suomalainen. Vapaus päättää omasta uskostaan on yksilön korostuksen ajan pyhiä arvoja. Mutta tähän on päästy vasta kun on ensin ollut mahdollisuus saada pyhä Raamattu ja sukupolvien ajan oppia sieltä Jumalasta ja hänen rakkaudestaan ihmistä kohtaan.
Paradoksaalisesti ihmisen arvon korostus on voinut haudata alleen sen perustan, joka antaa aiheen ihmisen arvon korostamiselle, nimittäin uskon Jumalaan. Luomistyössään Jumala osoittaa huolenpitonsa kaikesta elämästä aina pienimpään ja heikoimpaan saakka. Luonnonjärjestys ja lait turvaavat elämän jatkumisen, jota ihmisen pohjaton haluaminen uhkaa. Suurinta huolenpitoaan Jumala osoitti voittamalla Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemisessa synnin tuhoavan vallan.
Näkökulmat tuntuvat tänään vaihtelevan sen mukaan, onko Raamatun ilmaisemassa uskossa kyse opillisuuden kahleesta vai vapauttavasta ilosanomasta. Ainakin Udmurtiassa näin ihmisten aitoa iloa Raamatusta, jonka sana avaa yhteyttä Jumalaan.
Udmurtinkielelle käännetty koko Raamattu on Jumalan sydämelle arvokas ja kallis asia.
Anatoli Ivanovin kirjassa ”Tieni Raamattuun” on hätkähdyttävä kertomus siitä, kuinka häntä vainottiin kovasti ja hänen raamatunkäännöstyötään koetettiin monin tavoin estää. Se osoittaa kuinka tärkeästä asiasta oli kysymys.
Nykyisin ei suomen sukukielten raamatunkääntäjiä tietääkseni vainota. Ortodoksipiispa on yleensä siunannut käännöshankkeen ja myös jumalanpalvelustekstit tavallisesti käännetään ja otetaan liturgiseen käyttöön. Myös paikalliset hallinto- ja kulttuuriviranomaiset näyttivät olevan suopeita udmurtinkieliselle käännökselle.
Vielä käännöstyön takana olevasta yhteistyöstä. Käännöstarkastaja on Suomen Raamatunkäännösinstituutin työntekijä, joka toimii työparina äidinkielisen kääntäjän kanssa. Pipliaseuran raamatunkäännöskonsultti ohjaa heidän työtään. Lisäksi Pipliaseura rahoittaa suurimmaksi osaksi henkilöstökulut. Niihin osallistuu myös Avainmedia, joka on vapaakristillinen järjestö.
Hyvä, ettei vainota enää, vaikka aluksi niin tapahtuikin joidenkin taholta aika tavalla Anatolin kirjan mukaan. Hän taisi olla eräänlainen tienraivaaja muillekin suomensukuisille kielille.
Kirjassa tulee kyllä esiin, että hänen työtään lopulta arvostettiin yleisesti ja arvostetaan yhä enemmän tänä päivänä.
Hän antaa kuitenkin nöyrästi kaiken kiitoksen ja kunnian Jumalalle.
Anatonille toiveiden täyttymys udmurtinkielisen raamatunkäännöksen ohella tuntui olleen hänen vierailunsa ”Pyhällä maalla” Israelissa ja Jerusalemissa sekä Hoorebin vuorella Siinailla.
Anatoli Ivanov muisti kirjassaan ”Tieni Raamattuun” kehua kovasti myös käännöstarkastajaansa Marja Kartanoa.
Muistin vahingossa väärin kääntäjän nimen. Oikea nimi tosiaan on, kuten Pekka Särkiön kolumnissa onkin Mihail Atamanov.
Suomensukuisten kielten raamatunkäännöksien vaiheista ja todistuksista on Anita Laakso kirjoittanut kaksi mielenkiintoista kirjaa ”Kohtaamisia Karjalasta Siperiaan 1 ja 2”. Kannattaa lukea ne, jos aihe kiinnostaa!
Pekka todistaa väkevästi ja oikein… Keveät olivat ilosanoman viejän askeleet jo 1996, kun Uudet Testamentit valmistuivat ja Tampereen Pakkahuoneella vuotta myöhemmin….Onneksi kääntäkillä on riittänyt terveyttä ja voimia saattaa lähes 20 vuoden työ päätökseen..
Höimurahvaste aeg.ee sivusto on kertonut evankeliumin etenemisestä myös kuvallisesti.
Meiti protesteeraa tätä mailmanlopun villitystä vastaan, jossa tutut virret muutetaan ja kaikki nimet käännetään toiseksi. Udmurtti ei sano minulle mitään, mutta kun puhuttaisiin voguleista tai mordvalaisista, tietäisi heti mistä kansasta puhutaan.
En sano tätä tietämättömyydestä, sillä kirjastossani on lähes kaikkien maineikkaiden kielentutkijoiden teokset Castrenista,
Lönnrotiin, Ahlqvistiin, Karjalaiseen, Donneriin ja Ramstedtiin.
En moiti Särkiötä. Tässä ikäänkuin itsekseni itkeskelen, kun en pääse asiassa kartalle.