Pahan siemen

Oliko maanviljelyksen aloittaminen 10 000 vuotta sitten ihmiskunnan suurin virhe? Tätä israelilaisen tutkijan Yuval Noah Hararin väitettä pohtii Hesarin laaja Sunnuntai-artikkeli (28.8.). 

Väitteen perusteluna on maanviljelyksen vaatima suuri työmäärä ja yksipuolinen ravinto muinaisten metsästäjä-keräilijöiden työmäärään verrattuna. Vuosituhansia maanviljelijät ovat raataneet käskijöidensä eteen. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana raadanta on hellittänyt, mutta lähinnä vain Euroopan hyvin voivissa maissa. Suurin osa ihmiskunnasta raataa edelleen pelloilla, nyrkkipajoissa tai ovat ilman työtä.

–   –   –

On maataloudesta ollut hyötyäkin. Nk. Neoliittinen vallankumous 10 000 vuotta sitten teki ruoan metsästäjästä ja keräilijästä sen tuottajan, maanviljelijän ja karjan hoitajan. Muutos oli valtava ihmisen ja tämän esi-isien satojen tuhansien vuosien historiassa. Tähän verrattavia kehitysaskeleita olivat olleet puhekielen, työkalujen ja tulen käytön keksiminen.

Viljelemisestä seurasi mahdollisuus jäädä paikalleen. Syntyivät kaupungit.  Ylimäärän tuottaminen varastoon  mahdollisti työnjaon ja kaupan. Jotkut erikoistuivat työstämään metallia, toiset käymään kauppaa, kolmannet puolustamaan kaupunkia, neljännet lepyttämään ja rukoilemaan Jumalaa.

Tämän kehityskulun päässä ovat modernit yhteiskunnat, ja niihin kuuluvat taide ja tiede, yliopistot, tietokoneet, älypuhelimet, radioteleskoopit ja aurinkokeräimet – mutta myös ydinaseet,  liikakansoitus, luonnonvarojen hupeneminen, ilmaston muutos, suuret elintasoerot ja pakolaisisuus.

–  –  –

Keräilijät elivät ilmeisen vapaata elämää pienissä yhteisöissä. Jääkausien välissä he metsästivät tasankojen suuriistaa, metsien pienempää riistaa, tai kalastivat ja keräsivät simpukoita, mistä kertovat Tanskan kivikautisten asuinpaikkojen valtavat kuorikasat. Kasvikset, marjat, pähkinät, hedelmät ja sienet olivat tärkeällä sijalla ruokavaliossa.  Se oli terveellisempää kuin viljan syönti,  josta seurasi yksipuolisen ravinnon aiheuttamia sairauksia.

–  –  –

Tästä paratiisimaisesta olotilasta ennen viljelyn alkamista muistuttaa Raamatun kertomus. Adam ja Eeva söivät kielletystä hyvän ja pahan tiedon puusta. Jumala karkotti heidät hankkimaan raskaalla työllä elantonsa, viljelemään maata.

 

Paluu paratiisiin ei enää onnistu. Ihminen on riippuvainen viljelystä ja karjanhoidosta – joskaan se ei näy maanviljelijöiden arvostuksena. Päin vastoin kansainvälinen kilpailu kurjistaa viljelijöitä ja moni joutuu lopettamaan.

Paluu paratiisiin ei onnistu, koska ihmiskunta on paisunut liian suureksi metsästämään  ja keräilemään ruokansa. Myös maapallon elinvoima ja eri lajien runsaus ovat köyhtyneet muinaisista ajoista. Paluu keräilytalouteen voi kuitenkin vielä joskus tapahtua osittain suurten katastrofien ja yhteiskuntien romahduksen kautta, jolloin suurin osa ihmiskuntaa tuhoutuu. Tätä en kuitenkaan toivo.

Ihmiskunnan miljoonan vuoden historiasta ihminen on selvinnyt suurimman osan ajasta keräämällä luonnon antimia. Viimeisten 10 000 vuoden ajan keräilyn ja metsästyksen rinnalle  on tullut viljely. 200 vuotta on eletty teollistumisen aikaa, 70 viimeistä vuotta atomiaikaa, 50 vuotta modernia avaruusaikaa, 20 vuotta jälkimodernin tietoyhteiskunnan aikaa, 10 vuotta someaikaa, 5 vuotta kyberaikaa – sekä kiihtyvän luonnon tuhon ja maatalouden alasajon aikaa. Onko tämän jälkeen enää aikaa?

–  –  –

Sarjakuvasivun Wulff-Morgenthal otti kantaa luonnon tuhoon viittaamalla kertomukseen Nooasta. Tämä kiitteli, ettei tarvitse suurta arkkia. Pieni vene riittää hyvin kissalle, koiralle ja korilliselle kananugetteja. Muutoin maailma näytti autiolta.

Pari vuosikymmentä sitten saksalaisen lehden sarjakuva oli toiveikkaampi ottaessaan kantaa ihmisen osuuteen maapallon tulevaisuudessa: Nooa puolisoineen lähestyi arkkia, jonne kaikki eläimet olivat pareittain nousemassa. Leijona pysäytti Nooan sanoen: ”Te ette tule mukaan. Tällä kerralla me teemme sen ilman ihmisiä.”

 

  1. Merkittävä selvitys Ville Jalovaaralta. Osmo Alaja muisteli tapahtumia joulukuussa 1975 ollessani pappisvihkimykseen valmistavassa koulutuksessa Mikkelissä. Ei hän noin suoraan asioita sanonut, mutta antoi ymmärtää että vaihtoehtoja ei ollut. Mieleen jäi myös piispan kertomus, että hänellä oli ehdottaa lauantaille siirretylle helatorstaille uusi nimikin: himmeli.

  2. Lähinnä kai kyse oli siitä, että etenkin vähemmistökommunistit ajoivat yleislakkoa suurlähettiläs Beljakovin tukemana. Työmarkkinamiehet Timo Laatunen ja Niilo Hämäläinen varmasti paitsi, että ottivat yleislakkouhan osin tosissaan, osittain myös käyttivät tilannetta hyväkseen ja vähän vedättivät Alajaa.

    Tiedossa toki oli, että sosiaalidemokraatteihin vähintään hiukan kallellaan ollut arkkipiispa Simojoki ei suoranaisesti vastustanut arkipyhien siirtoa.

  3. Asian rinnalla voisi tarkastella arkipyhien palautusta nykyisille paikoilleen.

    Kirkolliskokous teki palauttamisesta aloitteen vuonna 1982 ja eduskunta hyväksyi lain vuoden 1985 lopulla. Lain voimaantulopäivä oli kuitenkin jätetty avoimeksi, ja presidentti Mauno Koivisto määräsi lakia vahvistaessaan, että muutos tulisi voimaan vasta 1. tammikuuta 1992.

    Presidentti perusteli määräämäänsä voimaantulon ajankohtaa käytännön syillä. Arkipyhien palauttaminen aiheuttaisi muutoksia muun muassa työmarkkinoilla ja siihen tarvittaisiin riittävän pitkän siirtymäkausi.

    Asian taustalla vaikutti mm. työmarkkinoilla vuonna 1984 sovitut työajan lyhennysvapaat eli ns. pekkaspäivät. Pekkaspäivät kertyvät silloin, kun tehdään 8 tunnin työpäivää ja 40 tuntia työviikossa. Esimerkiksi metallialalla on Säännöllisen työajan nykyisten määräysten mukaan tasoituttava päivä- ja kaksivuorotyössä keskimäärin 36,2 tuntiin viikossa, (vuoden 1984 sopimuksessa keskimäärin 36,6 tuntiin viikossa) Jos säännöllinen työaika ylittyy, ylimenevä osuus on hoidettava antamalla työajan lyhennysvapaita työehtosopimuksen määräyksen mukaisesti.

    Presidentti Koiviston ”temppu” oli siinä, ettei arkipyhien siirtoa voinut käyttää ”kauppatavarana” heti seuraavissa työmarkkinaneuvotteluissa, vaan asia otettiin aikanaan työehtosopimuksissa huomioon työmarkkinaosapuolista riippumattomana asiana.

  4. Orava saattaa kerätä ruokavarastoa talven varalle.

    Ihmisellä tuo kyky on paljon pidemmälle kehittynyt.

    Jumala pani ihmisen paratiisiin viljelemään ja varjelemaan maata. Elämäntehtävä on luonnosta huolehtiminen. Tähän maanviljelijät ovat aina pyrkineet.

    Jollekin luonnonsuojelusta kiinnostuneelle muuan alan ihmiselle luonnon tasapaino on tavoite, maanviljelijälle se on onnistuneen tuotannon lähtökohta. Maa ei tuota ellei siitä pidä hyvää huolta niin että sen voimavarat ovat tasapainossa.

    Tein ravinnetutkimuksen ennen tämän kesän istutuksia puutarhaani, jotta pystyin annostelemaan ravinteiden oikean määrän ennen istutuksia.

    • Kiitos Matias kommentista. Maanviljelijöillä on paljon osaamista ja taitoa. Nykyisin he ajattelevat myös pellon pieneliöitä ja maan kasvullisuutta pitkäjänteisesti, mikä saattoi unohtua kemiallisen lannoittamisen ensihuumassa 50 v sitten. Arvostan suuresti maanviljelijöitä, eikä ole heidän vikansa, että 10 000 vuotta sitten alkoi kehitys, jossa ihminen on tullut riippuvaiseksi viljelystä. Tänä päivänä ei ole muita vaihtoehtoja elää. Siksi olen kiitollinen jokapäiväisestä leivästä, joka tulee pellolta pöytääni. Samalla luonnosta irtautuminen on merkinnyt kehitystä, johon liittyy vakavia uhkakuvia.

    • Ihmisellä oli tuolloin takanaan aiempien sukupolvien kokemus ja sopeutuminen olosuhteisiin. Nykyihmisen valmiuksia ei kannata verrata tuolloin eläneiden ihmisten sopeutuneisuuteen silloisiin oloihin. Toisaalta kivikauden ihmisellä olisi melkoinen sopeutuminen nykyiseen elämään.

  5. Suomalaisessa kulttuurissa on vielä jäljellä aika paljon keräilijäihmisen taitoja. Vaimon kanssa oltiin aamupäivällä keräämässä puolukoita ja sieniä. Molempia oli tänä vuonna hyvin. Vaimo teurasti syksyn ensimmäiset kukot viikko sitten ja on syöty hyvää kukkokeittoa. Itse olen ottanut kesän hunajat pois mehiläispesistä. Toki ennen linnut olivat riistalintuja ja mehiläiset villejä. Samoja taitoja kuitenkin sovelletaan.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.