”Olenhan minä tehnyt yli 40 vuotta vaalityötä” — Jukka Holopainen on seurakuntavaalien äänikuningas

Vuoden 2026 seurakuntavaalien yksi kiistaton äänikuningas on rovasti Jukka Holopainen Helsingin Malmin seurakunnasta. Holopainen keräsi yhteensä 568 ääntä eli lienee äänimäärällisesti enemmän kuin kukaan muu. Vaikka Malmin seurakunta on suuri ja siellä äänioikeutettuja riittää, voi numeroa pitää silti poikkeuksellisena.

Kotimaa soitti Holopaiselle ja kysyi, mitä tämä äänivyörystä ajattelee ja millaisia asioita hän tahtoo seurakunnassa edistää. Holopainen vastaa puheluun kotoaan ja vaikuttaa vaalituloksesta ilahtuneelta.

– Jostainhan tämä tulos kertoo. Toisaalta voisi todeta, että olenhan minä tehnyt yli 40 vuotta vaalityötä täällä Malmilla.

Holopainen eläköityi kaksi vuotta sitten Malmin seurakunnasta. Työvuosia alueella kertyi tosiaan nelisenkymmentä. Eläköitymisestä huolimatta Holopainen ei ole kirkollisista toimituksista luopunut.

– Tänä vuonna on tainnut olla 30 siunausta, 10 kastetta ja joitain vihkimisiä. Joku poliitikko sanoi, että 70-vuotiaaksi täytyy tehdä töitä. Otin siitä mallia!

Holopainen asuu Malmilla ja haluaa palvella seurakuntaa eläköitymisestä huolimatta. Kaupoissa ja kaduilla hänet tunnetaan.

– Minulla on tuttuja ostareilla ja koulunpihoilla. Välillä on tuntunut siltä, että seinät ovat lasista. Ei minulla ole täällä mitään salaisuuksia. Olen kulkenut ihmisten keskellä ihmisenä ja pappina.

Holopainen uskoo, että yksi tutustumisia edesauttanut tekijä on hänen savolainen uteliaisuutensa. Ihmisten kanssa eläminen on häntä aina kiinnostanut.

– Luoja on antanut minulle tavan päästä ihmisiä lähelle. Välillä itken arkun päässä, välillä kiipeän lasten kanssa puuhun.

Yhteisöt kaipaavat kylähulluja

HOLOPAINEN ALOITTI pappisuransa Malmilla lapsityössä. Yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa riitti. Oli isä–lapsi-leirejä, hartauksia ja seikkailuja junalla joulukirkkoon. Tällä hetkellä yhteistyö koulujen ja päiväkotien kanssa huolettaa Holopaista.

– Ne olivat minulle riemu ja ilo, vaan mikä on sen toiminnan tulevaisuus?

Holopainen muistaa, miten sydäntäsärkevää lasten läsnäolo parhaimmillaan oli. Edelleen häntä liikuttaa muisto kahdesta- ja puolestasadasta lapsesta hiljentyneinä joulukalenterin ääreen.

Holopainen vannoo läsnäolevan ja rinnalla kulkevan seurakunnan nimeen.

– Mennään kirkon suojista kentälle ihmisten joukkoon!

Vieläkin Holopainen ”jakaa soppaa” nälkäisille. Soppatykin käyttö luonnistuu kohtaamisen lomassa. Olennaisinta ei kuitenkaan ole ruoka.

– Se on ihan omanlaisensa yhteisö. Ihmiset käyvät samaan pöytään.

Tällaista kirkkoa Holopainen haluaa yhä olla rakentamassa.

– Jos voin pitkää kokemusta vielä tätä kautta jakaa, niin hyvä niin.

Erityisen tärkeänä Holopainen pitää vapaaehtoisten löytämistä. Hänen mukaansa sitoutuneita vapaaehtoisia ei sosiaalisen median tai lehti-ilmoitusten avulla löydä. On jalkauduttava.

– Yhteisöt kaipaavat kylähulluja. Ja minä käytän sitä nimitystä arvonimenä. Sellaisia kylähulluja kaivataan, jotka saavat kerättyä ympärilleen innostuneen joukon. Mulla esimerkiksi on toistakymmentä äijää apuna näissä soppa- ja saunahommissa.

Toinen ”äärettömän tärkeä juttu” on Holopaisen mukaan yhteistyö erilaisten organisaatioiden ja järjestöjen kanssa. Esimerkiksi ”joulupuurokiertueella” apua on ollut paikallisista Leijonista.

RIITELEMISTÄ HOLOPAINEN ei kirkkoon kaipaa. Kun kirkoissa väännetään esimerkiksi sateenkaariasioista, Holopainen muistuttaa, että Malmilla tämä asia on jo päätetty.

– Tulevaisuus on niiltä osin kunnossa. En halua olla riitelemässä ja vääntämässä päätetyistä asioista.

Vaan mikä on kirkon viesti Holopaisen mielestä? Mitä hän toivoo kirkon merkitsevän malmilaisille?

– Ei mennä piiloon. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia hyvällä tavalla näkyvillä. Tunnustetaan omaa väriä.

Tällaista viestiä Holopainen kertoo kentältä kuulevansa. Ihmiset toivovat kirkon olevan aidosti sitä mitä se on. Keskiössä tulisi olla Jeesus ja evankeliumi, toivo ja rauhan sanoma.

– Pantapaita on tavattoman arvokas. Kun menen ihmisten luo, minä pukeudun siihen.

Olennaisena Holopainen kuitenkin pitää sitä, että evankeliumia ei tyrkytetä. Keskellä katua ei ketään kuulu evankelioida.

– Esimerkiksi kun me äijäporukalla rakennettiin Tattarisuolla saunaa, niin ensin rakennettiin. Sitten istuttiin kahvilla ja puhuttiin elämästä ja kuolemasta. Siellä äkkiä koittaa ikuisuus- ja taivaskeskustelujen hetki. Evankelioinnille on aikansa ja paikkansa.

Lue lisää seurakuntavaaleista:

Nuoret menestyivät seurakuntavaaleissa – Joensuussa valittu Naomi Mgaya oli yksi nuorimmista

Seurakuntavaaleissa äänestettiin aikaisempaa vilkkaammin – nousua myös suurissa kaupungeissa

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNuoret menestyivät seurakuntavaaleissa – Joensuussa valittu Naomi Mgaya oli yksi nuorimmista

Ei näytettäviä viestejä