Kaikkitietävä, viisas ja kaikkivaltias Jumala on kutsunut olemassaoloon eli luonut äärellisiä olioita ja olentoja jakaakseen näille olennoille rakkauttansa. Tämän luomistyön suoritti kolmiyhteinen Jumala: Isä, kaiken olemisen perusta, ”josta kaikki on” (1. Kor. 8:6. Room. 11:36), ja Poika, luomistyön välittäjä, ”Sana”, ”jonka kautta kaikki on” (1. Kor. 8:6. Room. 11:36. Joh. 1:3. Kol. 1:16. Hebr. 1:2) ja Pyhä Henki, kaiken toiminnan aiheuttaja (1. Moos. 1:2)…
Luomisen työstä Jumala ansaitsee koko luomakunnan ja varsinkin ihmisen kiitoksen ja ylistyksen. Ps. 148. Ihmetellen lausumme: Minä kiitän Sinua, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen! Ps. 139:14. Ja taivaassa kajahtaa tunnustus: ”Sinä Herramme ja Jumalamme olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut.” Ilm. 4:11.
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 30, 34, Julkaisijat: Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Concordia ry, Loimaan evankelinen kansanopisto, 2021.
Kiitos Mika
Hyvän tekstin olet nostanut esille
Luominen (Genesis 1:1) alkaa hebrean sanoilla: ”Bereshit bara Elohim…” , jossa be- on prepositio –ssa/–ssä; reshit on substantiivi, joka tarkoittaa ”alku” tai ”ensimmäinen”).
Heprean kieliopissa reshit on tässä constructus-muodossa (liittomuoto seemiläisille kielille), mikä tarkoittaa, että se vaatii peräänsä määritteen eli vastauksen kysymykseen ”minkä alussa?”.
Koska kyseessä on constructus-muoto, sanaa seuraa yleensä toinen substantiivi (genetiivirakenne). Tässä lauseessa sitä seuraa kuitenkin verbi bara (”loi”). Ja tämän ”kieliopillisen erikoisuuden” vuoksi kääntäjät ovat olleet käännöksestä erimielisiä.
Toisin kuin suomen kielessä, joissa perussanajärjestys on – subjekti-verbi-objekti, perinteisessä hepreassa tavanomainen sanajärjestys kerronnallisessa tekstissä on – verbi-subjekti-objekti. (Bara Elohim Et ha-šamayim…loi Jumalat taivaan..). Edeltävä sana Berešit – on ajan adverbiaali, sillä se vastaa kysymykseen milloin? (alussa)
Sanan Berešit ollessa liittomuodossa, se tarkoittaa pelkästään kieliopillisesti sitä, ettei sitä voi kääntää pelkäksi itsenäiseksi sanaksi ”Alussa.” Ja siksi nykyään käytössä useissa olevissa raamatunkäännöksissä (esim. englanninkielisessä New Jewish Publication Society -käännöksessä (Gen1:1) on käännetty sanoilla: ”When God began to create… Kun Jumala alkoi luoda”. Lähtökohtaisesti: että alussa olisi ollut olemassa jotakin Jumalan luomisen ulkopuolella.
Koska Berešit on liittomuodossa, herättää se siis kysymyksen: Minkä alussa? Koska sitä seuraa luomista kuvaava verbilause, niin Berešit muuttaa koko lauseen aloituksen kysymykseen ajasta. Kirjaimellisesti: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”
Siitä ei kuitenkaan olla yhtä mieltä, että luominen olisi alkanut absoluuttisesta tyhjyydestä (creatio ex nihilo), vaan vasta silloin, kun Jumala alkoi tuoda järjestystä jo olemassa olevaan. ”When God began to create..”
Entä mitä Luther toteaa tästä lauseesta – Alussa loi Jumala taivaan ja maan? Hän toteaa: ”/ Kaiken, mitä on olemassa, Jumala on luonut ensimmäisen päivän alussa. Jos (1Moos1:1) olisi alkanut sanoilla: ”Alussa Jumala sanoi: Tulkoon taivas jne..” ei hänellä olisi sen jälkeen ollut mahdollista toistaa sanaa: ”- sanoi -” silloin, kun jäsentymättömät vedet saivat valon ja luotiin./”
Mielestäni tässä yhteydessä ei ole sinänsä merkitystä sillä millainen maailmankuva on ollut milläkin aikakaudella, vaan miten lause – Alussa loi Jumala taivaan ja maan – ymmärretään. Kysymys ei ole siten pelkästään kieliopista, vaan lopultakin uskosta ja siitä, kuka onkaan tuon hebrean sanan – Berešit bara Elohim – suullisena- alun perin tekstiin välittänyt, niin hän on tiennyt sen oikean merkityksen, sen mitä tapahtui- Alussa – creatio ex nihilo.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” 1. Moos. 1:1. Ensiksi luotiin taivas, Jumalan asunto, jota me nykyisillä aistimillamme emme voi nähdä emmekä havaita (1. Kun. 8:30, 39, 43, 49. Jes. 66:1. 1. Tim. 6:16), ja sitten ns. taivaankappaleiden, siis myöskin maapallon, hatarat, höyrymäiset ja nestemäiset ainejoukot, jotka kaikki määrättiin liikkumaan erehtymättömän tarkkoja ratojansa. Maan alkuaineiden lämpö oli tällöin niin korkea, että ne hehkuivat ja säteilivät valoa. Ja se tapahtui Kaikkivaltiaan käskystä: ”Tulkoon valo!” 1. Moos. 1:3. Tätä sanotaan ensimmäiseksi luomispäiväksi. 1. Moos. 1:5.
Sama kirja, Raamatullinen uskonoppi, s. 30.
Pasi Toivosen uusimpaan blogiin liittyen:
Jeesus sanoo:
Johanneksen evankeliumi:
4:24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.”
Jeesus kyllä myös puhuu Jumalasta taivaallisena Isänään:
Matteuksen evankeliumi:
15:13 Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.
18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”
Jumala on meidänkin Isämme:
Matteuksen evankeliumi:
5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
Jeesus: Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Matt. 6:9.
Tosin myös:
Jesaja:
66:13 Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä (Herra) lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.