Miten kirkko taipuu taiteen näyttämöksi? Kävimme katsomassa kasiluokkalaisten kanssa

Vihreään lakkiin ja tummaan asuun pukeutunut nainen soittaa viulua kirkon käytävällä kumartuneena hieman eteenpäin. Taustalla ihmisiä istuu kirkonpenkeissä. Kirkon kiviseiniä valaisee violetti valo.
Sanna Salmenkallio soitti viulua Sodan taide -teoksessa. Esiintyjät liikkuivat runsaasti Lohjan Pyhän Laurin kirkon käytävällä. Kuva: Jukka Granström

Yksi–kaksi–kolme!

Teatteripedagogi Petra Haapiolla on mielessään haaste: kuinka hiljaa lähes täysi kirkollinen kasiluokkalaisia kykenee olemaan? Ensimmäisen kolmosen jälkeen tulos ei ole kummoinen, mutta toinen yritys onnistuu jo paremmin.

Lohjan keskiaikaisessa Pyhän Laurin kirkossa on syksyisenä torstaiaamuna lähes pimeää. Tunnelma on jännittynyt ja supina täyttää salin.

Kirkkoon kasiluokkalaiset ovat tulleet katsomaan Compañía Kaari & Roni Martinin ja kamarikuoro Key Ensemblen esitystä Sodan taide.

Ennen sitä Haapio johdattaa yleisöä paitsi hiljaisuuteen myös esityksen teemaan. Oletko nähnyt sotaa elokuvissa tai lukenut siitä lehdistä? hän kysyy. Entä miten kirkko liittyy sotiin?

Joku vastaa, että uskonto voi olla sodan syy. Haapio myötäilee mutta lisää, että samaan aikaan kirkot voivat olla sodassa turvapaikkoja ja auttaa uhreja.

– Tila voi antaa teokselle merkityksen ja vaikuttaa siihen, miten sitä tulkitaan.

Näyttämöllä pitkätukkainen, parrakas esiintyjä makaa poikittain tuolilla. Hänen toinen kätensä on kohotettu ylöspäin. Violetti ja oranssi näyttämövalaistus korostaa hahmoa. Taustalla näkyy kiviseinä ja koristeellinen kynttelikkö.
Hassan Bakrin tanssi Jungin roolin. Teos pohjautuu Jungin sotaa ja rauhaa käsitteliviin esseisiin. Kuva: Jukka Granström

TAIDETTA KIRKKOIHIN on tuotu tänä vuonna Taidetestaajien ja kirkon Sydämen sivistystä 750 -juhlavuoden yhteistyön myötä. Taidetestaajat on kulttuurikasvatusohjelma, joka vie vuosittain Suomen kaikki kasiluokkalaiset vierailulle yhteen tai kahteen taidekohteeseen.

Aloite yhteistyöhön tuli kirkolta, Taidetestaajat-hankkeen vastaava koordinaattori Tuula Penttilä kertoo.

– Kirkossa haluttiin avata ovet taiteelle ja taitelijoille.

Kirkkotiloissa onkin esitetty tänä vuonna monenlaista elävää taidetta kokeellisesta kansanmusiikista nykytanssiin ja valotaiteeseen.

Taidetestaajien esitykset eivät ole uskonnollisia, mutta ilmoittautumisen yhteydessä kouluilla oli silti mahdollisuus kertoa, mikäli ne eivät halua osallistua kirkossa järjestettävään esitykseen. Osa kouluista tarttui tilaisuuteen. Tuula Penttilä arvelee, että taustalla voi olla opettajan tuntuma siihen, että oppilaat tai vanhemmat saattaisivat kokea kirkkotilan hankalana.

– Opettajat haluavat olla varmoja, ettei tule mitään hässäkkää, Penttilä sanoo ja lisää, ettei sellaista ole hänen korviinsa kantautunut.

LOHJALLA ALUKSI hieman levottomilta vaikuttaneet kasiluokkalaiset ovat pääasiassa hiljentyneet seuraamaan esitystä. Sodan taide yhdistelee arabialaista, juutalaista ja romanialaista musiikkia, laulua ja tanssia.

Esitys hyödyntää runsaasti kirkon keskikäytävää, mikä parantaa näkyvyyttä kirkkosalin monien pylväiden takaa. Tällaisia haasteita taiteen esittämiseen kirkoissa voi liittyä, sillä kirkon penkkejä ei ole suunniteltu katsomoksi.

Hasan Bakrin esittämä mustapukuinen hahmo liikkuu hoippuen käytävällä, välillä pyörii villisti kuin dervissi ja sitten kaatuu murtuneen näköisenä kirkon penkkiin. Kouluille jaetussa teoksen ennakkomateriaalissa vinkataan, että hahmossa voi nähdä psykiatri C. G. Jungin. Roni Martinin ideoima teos pohjautuu Jungin sodan ja rauhan kysymyksiä pohtiviin esseisiin.

Esityksen jälkeen Petra Haapio ottaa jälleen tilan haltuunsa. Nyt kasiluokkalaisilla on mahdollisuus kysyä esityksestä ja kommentoida sitä. Moni käyttää tilaisuutta hyväkseen: Mistä saa noin hienon kitaran? Mistä saitte tietoa siitä, miltä sota tuntuu? Mistä teoksen idea tuli?

Joku haluaa antaa kriittistä palautetta ja lausuu, että tällainen pitäisi kieltää lailla. Se rohkaisee muutamaa muuta kiittämään teoksesta.

Roni Martin muistuttaa, että taide ei ole viihdettä. Sitä ei aina ole kiva katsoa, ja se saattaa myös ärsyttää.

Kolme nuorta naista seisoo ulkona puiden ja hautakivien ympäröimällä hautausmaalla. Vasemmanpuoleinen vaaleatukkainen nainen katsoo keskellä seisovaa tummatukkaista naista, joka näyttää puhuvan. Oikealla punatukkainen nainen katsoo sivulle. Naisilla on lämpimät ulkovaatteet.
Elsa Häklin, Lily Tuladharin ja Varpu Valkosen mielestä kirkkotila vaikutti tunnelmaan. Kuva: Jukka Granström

TAIDETESTAAJIEN ESITYKSEN jälkeen oppilailta pyydetään palautetta. Kasiluokkalaisten arvioita voi kuka tahansa lukea Taidetestaajien sivuilta.

Kirkoissa järjestettyjen esitysten kommenteissa nousee esiin myös tilan merkitys. Erään esityksen katsoja kertoo kokeneensa kirkkotilan outona esityspaikkana, koska esitys ei ollut uskonnollinen. Joku toinen taas on kokenut saman esityksen uskonnollisena, koska se tapahtui kirkossa. Kolmas kuvaa, että kirkon arkkitehtuuri syvensi kokemusta. Toisen esityksen taidetestaajan mielestä esitys kirkossa oli ”ihan hävytön”, ja jonkun kokemuksen ovat pilanneet kovat penkit.

Lohjan Pyhän Laurin kirkon edustalla seisovat Sammatin vapaan kyläkoulun oppilaat Elsa Häkli, Lily Tuladhar ja Varpu Valkonen ovat nähneet Compañía Kaari & Roni Martinin teoksia aiemminkin.

Valkoseen tässä teoksessa vaikutuksen teki esiintyjien eläytyminen. Kolmikon mielestä tila vaikutti tunnelmaan ja musiikille pitkä kaiku oli eduksi, mutta tolppien takaa oli välillä vaikea nähdä.

Kokonaisuus jäi silti plussalle. Onhan kirkko tilana hienompi kuin jokin tavanomainen näyttämö, Häkli sanoo.

– Kyllä se teki kokemuksesta juhlallisemman.

Lue lisää kulttuurijuttuja:

Tv-dokumentit kertovat lahkoista, joissa yhdistyy vilpitön usko ja härski manipulaatio

Jyväskylän seurakunta tekee lasten kanssa parempaan koulumaailmaan vievän suurmusikaalin

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Yhdysvaltain senaattiin saatiin nyt lämmintä kristillisyyttä nationalismin sijaan
Seuraava artikkeliSeurakuntavaalien ennakkoäänestys on ollut vilkasta useissa seurakunnissa

Ei näytettäviä viestejä