Kirkolliskokous aloitti marraskuun istuntoviikkonsa lähetekeskusteluilla. Kirkon talousasiat, toimintakertomus ja eläkerahaston järjestelyjen tuottama muutos käytiin nopeasti läpi. Keskustelua sen sijaan herättivät hiippakuntien aloitteet, joissa perättiin kirkolta kunnianhimoisempaa ympäristövastuuta ja vaalioikeuden säilyttämistä luottamushenkilöille, jotka muuttavat saman seurakuntayhtymän sisällä.
Suorastaan liikuttavan yksimielisesti edustajat pitivät tärkeänä Helsingin hiippakuntavaltuuston aloitetta kirkon ympäristövastuusta. Aloitteessa kysytään, miten kirkko kantaa vastuunsa ekologisesti kestävään elämäntapaan siirtymisestä yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisilla tavoilla ja profeetallisen vastuunsa luomakunnasta ja tulevista sukupolvista.
Aloitteessa esitetään kirkolliskokoukselle kirkon ympäristödiplomijärjestelmän kehittämistä ja kirkon uskon perusteista nousevan ympäristökannanoton laatimista.
EDUSTAJA ANNA Lintunen totesi puheenvuorossaan, että ympäristö- ja ilmastokysymyksistä olisi tarpeellista luoda Kirkkohallitukselle kärkihanke.
Pälkäneläinen edustaja Jari Kemppainen oli kiitollinen siitä, että aloite tuli juuri Helsingin hiippakunnasta, koska kaupunkikulttuuri on yksi tekijä luonnonvarojen tuhlaamisessa ja monimuotoisuuden tuhoamisessa.
– Meidän pitäisi elintasoa laskea. Se on aika vaikeaa tällä hetkellä, Kemppainen totesi.
Edustaja Markku Orsila vaipui Kemppaisen puheenvuorosta syyllisyydentuntoon, koska oli vuosi sitten muuttanut maalta kaupunkiin. Hän lupasi tutkia omaa haluaan omistaa ja ahneuttaan, mutta kannusti samalla myös periaatteelliseen ympäristökannanottoon.
– Kohtuullisuus on hieno sana, voisiko sitä siinä hyödyntää, Orsila kysyi.
Edellisestä ympäristökannanoton laatimisesta on 18 vuotta, muistutti puolestaan edustaja Riku Bucht. Silloin oli nähty, että kirkon pitää toimia profeetallisena äänenä.
– Ei olla tähän tehtävään tartuttu, Bucht huomautti.
Piispa Mari Leppänen nosti esiin kirkon uuden strategian, jossa painotetaan lasten ja nuorten tulevaisuuden vahvistamista ja luomakunnasta huolehtimista. Leppäsen mukaan tämä ei kuitenkaan riitä. Aiheesta käydään valtavasti yhteiskunnallista keskustelua, johon Leppäsen mielestä kirkon pitäisi tuoda jotain omaa näkemystä.
– Tarvitaan teologista ajattelua, Leppänen totesi.
Piispa Kaisamari Hintikka jatkoi samaa ajatusta ja peräsi kirkolta keskusteluun hengellistä näkökulmaa liittyen syyllisyyteen, toivoon, vastuuseen ja armoon.
– Aloite on hyvä, mutta täytyy osata ajatella vähän isommin kuin teknisten mittareiden mukaan, hän sanoi.
Edustaja Karoliina Löytty muistutti, että me emme hengitä, jos luonto ei tuota meille happea, emmekä syö, jos luonto ei tuota meille ruokaa. Siksi hän haluaisi aloitteen etenevän kirkossa mahdollisimman vaikuttavalla tavalla.
– Tämä liittyy ihan ihmisenä olemiseen, ihmiskuntana olemiseen ja sitä myötä mielestäni on yksi ehkä tärkeimpiä kysymyksiä, mikä liittyy kirkkoon ja elämään, Löytty sanoi.
Aloite lähetettiin käsiteltäväksi yleisvaliokuntaan.
MUUTAMAA EPÄILEVÄÄ puheenvuoroa lukuun ottamatta edustajat olivat myös hyvin innostuneita Helsingin hiippakuntavaltuuston aloitteesta, jossa haluttiin, että seurakuntayhtymän luottamushenkilö voisi säilyttää asemansa, vaikka muuttaisi kesken vaalikauden toisen seurakunnan alueelle yhtymän sisällä. Aloitta pidettiin tärkeänä etenkin nuorten kannalta.
Edustaja Tuomas Kauppinen totesi, ettei kirkon nykyinen järjestelmä kannusta nuoria asettumaan ehdolle, kun tiedossa on, että neljän vuoden sisällä luultavasti muuttaa ja menettää luottamuspaikan. Hän muistutti, että luottamushenkilöiden keski-ikä kirkossa on 60 vuotta.
– Kuinka hyvin nämä keskivertoseurakuntiemme luottamushenkilöt voivat ymmärtää nuorten elämää, kun tuntuu että minäkään en kolmekymppisenä oikein sitä enää ymmärrä, hän kysyi.
Edustaja Wiking Vuori kertoi pelkäävänsä kirkon hallinnon väistämättä jäävän ajasta jälkeen ja vääristyvän, ellei asialle tehdä jotain. Hänen mukaansa vaalioikeuden säilyttämiselle ei ole mitään laillisia esteitä.
Edustaja Liisa Kuparinen huomautti, että suurissakin kaupungeissa kuten Jyväskylässä on jo käytössä seurakuntamalli, jolla ongelma on ratkaistu. Jyväskylässä ei ole seurakuntayhtymää vaan yksi seurakunta
Edustaja Jari Kemppainen puolestaan lähti ratkaisemaan asiaa ehdottamalla parrokiaalisen seurakuntamallin purkamista.
– Tällaisten alueellisten seurakuntien aika on ohi, hän totesi.
Kuparisen ja Kemppaisen puheenvuorot herättivät edustaja Päivi Vähäkankaan toteamaan, että aloitehan synnyttää luovuutta.
Se herätti myös muistoja. Edustaja Jouko Jääskeläinen muisteli, että nykyinen päätös on peräisin 90-luvulta. Bucht tarkensi vuodeksi 1994, jota ennen oli ihan mahdollista säilyttää vaalikelpoisuutensa muuttaessaan.
– Ennen kaikki oli paremmin, Bucht totesi ja ehdotti paluuta menneeseen.
Edustaja Samuli Kopperoinen puolestaan huomautti, että asian voi ratkaista jo nyt kirkkohallituksen ohjeella. Kirkkohallitus voi ohjeistaa, miten voi olla jonkin muun seurakunnan jäsen kuin sen minkä alueella asuu. Markku Orsila vahvisti tämän ja kertoi, että sama menetelmä toimii jo kirkkoherrojen kohdalla.
Asia lähetettiin hallintovaliokuntaan, jolle tulevaisuusvaliokunta antaa lausunnon.
Lue lisää kirkolliskokouksesta:
Ilmoita asiavirheestä