Olethan armollinen itsellesi? Muista rajata ja huolehtia omasta jaksamisestasi!

Useimmat 2020-luvulla mediaa seuranneet tunnistanevat puhetavan. Terapeuttinen puhe on vallannut julkisen tilan.

Se keskittyy kuitenkin lähinnä kunkin omiin tunteisiin, ei niinkään siihen, miten oma toiminta vaikuttaa muihin.

Syyllisyydestä saati synnistä puhuminen ei ole kovin muodikasta. Paitsi ehkä muiden synneistä.

Julkisen keskustelun perusteella vaikuttaa siltä kuin olisimme kaikki itseämme kohtaan aivan liian ankaria ja muita kohtaan vähän turhan empaattisia.

Olisi tietysti hienoa, jos näin olisi. Empiiriset havainnot maailmantilasta eivät vain oikein tue tarinaa. Kovin pitkään ei tarvitse uutissivustoja selata huomatakseen, että synti ei ole maailmasta kadonnut: on väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, maapallon rajat moninkertaisesti ylittävä elämäntapamme…

KIRKOLLA ON kannettavanaan pitkä historia yhteiskunnan moralistina. Ehkä siksi sen on vaikea nyt löytää tasapainoa. Papitkaan eivät nimittäin tunnu olevan kovin innokkaita puhumaan synnistä.

En haikaile jalkapuiden aikaa tai seurakunnan yläpuolelle asettuvaa papistoa, joka tornistaan osoittelee muiden virheitä. Joskus on silti tullut mieleen, että se voisi tehdä meille ihan hyvä, jos julkisessa keskustelussa mukana olisi ääni, joka uskaltaisi kehottaa kuulijaa etsimään malkaa myös omasta silmästä.

Moralismin välttely on mennyt liian pitkälle, jos se tarkoittaa etiikasta vaikenemista.

JOSKUS IHMINEN voi tosiaan olla itselleen armoton ja kokea liiallista syyllisyyttä aivan kummallisista asioista. Eikä loputon syyllisyyden ja häpeän kourissa kieriskely edistä maailmassa mitään hyvää.

Mutta ei edistä syyllisyyden kieltäminenkään. Syyllisyys on tarpeellinen tunne, joka tuskin aina on merkki siitä, että ihminen on itseään kohtaan liian ankara. Se voi kertoa ihan vaan siitä, että omaa käytöstä on syytä korjata.

Pohjimmiltaan maailma, jossa omien virheiden myöntämiselle ei ole tilaa, ei ole armollinen vaan julma. Odotuksena on täydellisyys.

Kristilliseen ihmiskuvaan kuitenkin kuuluu vajavaisuus. Teemme jatkuvasti virheitä.

Ehkä avuksi tämän viestin tuomiseen tarvittaisiin nyt pappeja enemmän kuin koskaan.

Lue lisää teologian kolumneja:

Kolumni: Lisää minareetteja ja ikoneja!