Olen hakannut kuin palokärki pesäpuutaan, kun olen kirjoittanut Kotimaan blogiin. Olen itse aiheuttanut sen, että niitä ei nyt ole julki tullut. Tietotekniikka, yleensä tekniikka, ei ole lajini. Mutta uskon, että Kotimaan työntekijöillä on tämäkin hallussa.

Aurinkoinen reilun kolmen kilometrin metsäkävely laavulle, kirvoitti ylistämään jälleen Luojan valtavaa luontoa. Oli kauniita puita, lehdet putoilivat koivuista kuin sade. Lampi kimmelsi ja pitkospuut olivat turvalliset, leveät- niin että kaikki saavat nauttia ikiomasta metsiköstämme.

Olen onnellinen, jos et havaannu sitä jo. Ja samassa muistan niitä ihmisä, jotka joutuvat istumaan näyttöpäätteillä ja neljän seinän kopeissa, huonossa sisäilmassa. Voi, kun hallitus määräisi pakollisen tunnin metsässä kesken työpäivän. Palkallisen. Ja eväät myös mukaan laavulle. Uskon, että työtkin maistuisivat ja työkavereiden kanssa viihdyttäisiin vielä paremmin.

Itse toivoisin työtä, osa-aikaista, jossa luonto ja ihmiset nivoutuisivat kauniisti yhteen.( kuulen jonkun jo sanovan:mene hautuumaalle 🙂 Olen sen verran ikäinen, että haaveeksi taitaa jäädä. Mutta ikäihmiset, öhöm, lähestyn vasta tuota titteliä-omaavat paljon maalaisosaamista. Seurakunnatkin voisivat luoda nuori-jo iällä olevia pareja, joissa nuoruuden into ja innovatiivisuus sekä iän tuoma maltti ja tietotaito löisivät päänsä yhteen. Taitaa näin jossain päin jo ollakin?

Tällaisia peruspositiivisia ajatuksia tänään. Liikutaan, hymyillään ja jutellaan, kun vastaan tullaan. Siinä terveysvinkki tälle päivälle. <3

Iloisin terveisin Kaisu