Kun kiertelemättä sanoo niin kuin asia on, ei tarvitse enää selitellä. Sen sijaan hätävalheitakin on usein paikkailtava uusilla pötypuheilla.
Olen kuullut, että ammattitaitoisilla poliiseilla ja kokeneilla opettajilla on taito nähdä, milloin ihminen yrittää syöttää pajunköyttä ja milloin hän on tosissaan. Se liittynee koulittuun ihmistuntemukseen, joka tuottaa lähes vaistomaisesti pieniä havaintoja puheesta ja käytöksestä. Luikurin puhujan paljastuminen jo alkuvaiheessa olisi todella parasta myös hänelle itselleen.
Niin sanottujen ”ilmasta koiteltavien” juttujen tai ”kalajuttujen” kertominen saattaa sinänsä olla harmitonta arkipäivän satuilua. Vakavaksi valehteleminen muuttuu silloin, kun sillä peitellään rikosta tai aiheutetaan jotakin pahaa lähimmäiselle. Meidän olisi puhuttava totta toisistamme. Raamatun kymmenen käskyn 8. käsky kehottaa: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Valheen tietä on kutsuttu myös laveaksi tieksi ja vastakohtana taas totuutta kaidaksi. Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7: 13-14) Jeesuksen neuvo on valita ahdas portti ja kapea tie, vaikka se tuntuisikin haastavammalta tai vaikka sen valinnan myötä jäisikin vähemmistöön, ehkäpä jopa yksin.
Yksi aikamme harhoja on luulla, että enemmistö on aina oikeassa. Enemmistöpäätös voi olla demokratian kannalta perusteltu, mutta pelkkä enemmistön kannatus ei tee jostakin asiasta totta. Totta on se, mikä kiistämättömien tosiasioiden valossa pitää paikkansa. Myönnettävä toki on, että monet perimmäiset kysymykset jäävät lopullista vastausta vaille täällä ajassa, silti ne ovat elämän ja iankaikkisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Koeteltu tapa pohtia oikea ja väärää tietä on tutkia seurauksia. Millaisia hedelmiä tietyt ratkaisut tuottavat? Lavea, leveä tai helppo tie ei vie hyvään päämäärään, siitä sen tunnistaa. Lohdullista on toisaalta se, että totuuteen ja elämään vievä portti on matkan varrella edelleen tarjolla. Yksin se voisi olla liian vaikea löytää, mutta Herramme ja Vapahtajamme Jeesus itse kutsuu ja opastaa meitä tuolle tielle. Jeesus sanoo itsestään: –”Minä olen tie, totuus ja elämä.” — (Joh. 14:6)
Kristinuskon käsitykseen totuudesta kuuluu aina anteeksiantamus ja armo. Parannus ja asioiden oikaisu on siis aina tarjolla. Saamme jopa Jumalalta voimaa riippua kiinni totuudenmukaisessa elämässä. Totuus tekee vapaaksi valheen sitovista voimista.
Pentti Tepsa, Kemijärven kirkkoherra
Tervetuloa K24-blogistien joukkoon, Pentti. Jostakin kumman syystä tekstisi ei ole ilmestynyt etusivulle niin kuin pitäisi, vaan blogisi ilmestyy näkyviin vasta kun on klikannut kohtaa Tuoreimmat lukijablogit. Kokeilehan päivittää tekstisi vielä uudelleen kohdan Kirjoita blogiin kautta.
Yhteen aikaan mainosmiehet yrittivät saada meidät uskomaan, että Totuus löytyy kaurapuurosta! Jos se Lapin näkökulmasta katsottuna löytyykin hillasta, niin eikö siinä voi piillä lakastumisen vaara?
Tepsa: ”Totta on se, mikä kiistämättömien tosiasioiden valossa pitää paikkansa.”
Niinpä. Mitenkäs tuo sopii Jumalolentojen ja muiden näkymättömien henkiolentojen olemassaoloon? Ovatko ”Raamatun totuudet” ns. vaihtoehtoista fakktaa vaikoo ”fake news”?
Eivät ne ainakaan kiistämättömien tosiasioiden valossa paikkaansa pidä.
Kiitos Kimmo Wallentin kommentistasi. Kirjoitin siis alla esitetyn tekstin:
”Totta on se, mikä kiistämättömien tosiasioiden valossa pitää paikkansa. Myönnettävä toki on, että monet perimmäiset kysymykset jäävät lopullista vastausta vaille täällä ajassa, silti ne ovat elämän ja iankaikkisuuden kannalta tärkeitä kysymyksiä.”
On tärkeää, että monista empiirisen tietämisen aloista on tarkkaan tutkittua tietoa. Jumalasta ei ole suoraa empiiristä tietoa, sillä Häntä emme mikroskoopilla tai tai kakoputkella näe. Varsinaista jumalaskooppiakaan ei ole vielä keksitty.
Jumalasta ja henkiolennoista on toki ihmisten kokemustietoa ja välillisiä todisteita.
Tepsa: ”Jumalasta ja henkiolennoista on toki ihmisten kokemustietoa ja välillisiä todisteita.”
En innostuisi liikaa ns. ihmisten kokemustiedosta, rajatilakokemuksista kuin ”välillisistä todisteistakaan”- mitä sitten lienevätkin. Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan valmiita tekemään saadakseen huomiota osakseen – jotkut jopa maallista mammonaa.
Kun alkaa kuulla sisäisiä ääniä, on syytä kääntyä pikaisesti ammattiauttajien puoleen tarkistamaan, ettei kysymys ole kuitenkin vain niinkin proosallisesta asiasta kuin skitsofreniasta.
Kimmo Wallentin, kiitos vastauksestasi ja kysymyksestäsi.
Otan esimerkin kristinuskon ulkopuolelta: Dalai Lamalta kysyttiin kerran, miksi hän pitää henkimaailmaa todellisena eikä tyydy materialistisiin selityksiin. Lama kertoi todistuksen omasta elämästään. Lamana minulla on neuvonantajana eräs henkiolento. Vuosikymmenien aikana olen kuunnellut hänen viestejään ja vastauksiaan oraakkelina toimivan henkilön kautta. Vaikka vuosien aikana oraakkelina toimiva ihminen on vaihtunut, on henkiolento pysynyt samana tunnistettavana persoonana. Tiedän, että henkimaailma on totta.
En ole buddhalainen, enkä kehota ketään tutustumaan henkimaailmaan muutenkaan. Kristittynä tiedän myös henkiolennot todellisiksi, mutta uskon ja turvaudun Jumalaan, joka on kaikkien henkivaltojenkin yläpuolella.
Kannattaa kokeila Jeesusta, sitten sen tiedät.
Tepsa: ”Kannattaa kokeila Jeesusta, sitten sen tiedät.”
Miten Jeesusta kokeillaan?
Mitä tuohon Dalai Lama juttuun tulee, niin sille nyt ei voi antaa minkään vertaista todistusarvoa. Kuka tahansa voi puhua mitä tahansa lämpimikseen pyrkiessään tekemään itsestään tärkeän ja vaikutuksen toisiin ihmisiin. Pistäisin tuollaiset jutut uskonnollisten ”kalajuttujen” kategoriaan. Niitä joko uskoo, tai sitten ei usko. Minä en.
Mitä uskoon ja tosiasioihin Jeesuksesta vielä tulee, niin eikö ole niin, että Raamatun mukaan hän syntyi neitseestä, toisin sanoen kukaan miespuolinen ihminen ei ollut hedelmöittänyt Marian munasolua?
Mielestäni on melko kummallista, että kirkon oman tutkimuksen mukaan tällaiseen kristinuskon ydinkohtaan uskoo kaikista suomalaisista kristillisen kirkon papeista vain 62%. Naispapeista ainoastaan puolet!
Eikö sentään ainakin pappien pitäisi uskoa uskontunnustusta messussa lukiessaan …sikisi pyhästä hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta… Vai valehtelevatko he seurakunnalle päin naamaa? Eivät he ainakaan kirkon, Raamatun ja evankeliumien uskottavuutta omalla uskollaan tue.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vain-joka-toinen-naispappi-uskoo-jeesuksen-syntyneen-neitseesta/