Maisemamaalaus vahvistaa tietoisuustaitoja. Hitaasti havainnoiden oppii aistimaan sekä luontoa että kaupunkimaisemaa. Maalauskursseilla keskitytään omaan tekemiseen, ja seura sekä inspiroi että haastaa.

Sujautan minikokoisen akvarellirasian, pienen siveltimen, pari tussikynää ja laadukkaasta paperista tehdyn päiväkirjan käsilaukkuun ja lähden Urban sketching (kaupunkiluonnostelu) iltapäivään Kalliolan opistolle.

Opin ymmärtämään, miten kaupunkimaisemasta havainnoidaan kiintopisteitä, joita yhdistelemällä maisema muotoutuu. Hengitän syvään, kärsimättömyyteni helpottaa, ja alan merkitsemään kiintopisteitäni.

Kaupunki ja meri kohtaavat

Seuraavaksi lähden vetokärry täyteen pakattuna kohti Avoimen taideyliopiston maisemamaalauskurssia Kuvataideakatemiaan. Sieltä siirrytään heti Mustikkamaalle, jossa meriluonto ja Kalasataman kaupunkinäkymä kohtaavat vangitsevalla tavalla.

Näillä rannoilla istun viikon, välillä tuntien suurta alamittaisuutta ja välillä onnistumisen hetkiä. Jälleen suurin este ja mahdollisuus on sama, oma mieli ja sen liikkeet.

Maalaamme myös omia aistimuksia: onko luonnossa kylmä vai kuuma, pisteleekö ruoho, humisevatko puut, kuuluuko kaupungin ääniä? Läsnäoloa hetkessä. Miten siirtää se paperille?

Muurien suojassa

Vedän pari viikkoa henkeä ja annan pilvien puhutella muodoillaan. Seuraan korsien liikkeitä tuulessa ja kiinnitän tarkemmin huomiota lähiluontoon, pieniin yksityiskohtiin ja väreihin.

Sitten kurssi kutsuu taas, vetokärry ja minä suuntaamme tällä kertaa Suomenlinnaan Helsingin seudun kesäyliopiston viikon kurssille. Taidekoulu Maa tarjoaa viehättävän suojan sadeviikolle. Vanhojen muurien sisältä on hyvä juosta luonnostelemaan ja kuvaamaan.

Lähellä oleva palstapuutarha tulee tutuksi, ja kukkien hehkua on mielekästä tarkastella. Viikon lopulla pääsemme jo vapauteen, kallioille ja meren tuntumaan. Joukko samanhenkisiä koolla, havainnoin kykyäni tulla osaksi ryhmää.

Gustun maisemassa

Parin viikon tauon jälkeen siirryn kohti Suomen etelää. Hanko ja sen edustalla oleva Gustavsvärnin majakkasaari, tuttavallisemmin Gustu, kutsuvat. Siellä on Suomen Majakkaseuran järjestämä maalauskurssi.

Huonona nukkujana vähän hirvittää, miten pärjään, kun ilmenee, että kahdeksan henkeä nukkuu yhdessä vintillä. Talo, johon majoitumme, on sumusireenin hoitajan asuintalo ja ainoa saarella säilynyt vanha asuinrakennus, vuodelta 1900. Majakkaseura on kunnostanut sitä.

Saaren söpö valkoinen majakka on vastustamaton maalauskohde. Sitä ikuistetaankin joka suunnalta.

Saarta ympäröi vanha punagraniittinen linnoitus, jonka monimuotoisuus ja historia herättävät uteliaisuuden.

Kaikki nämä rakennelmat tulevat tutuiksi, istun niiden äärellä, tutkailen, mittailen ja havainnoin. Maalaten tulen osaksi tätä maisemaa.

Uusi tekniikka tutuksi

Yhdeksän maalausintoista touhuaa tuvan pöydän ympärillä, rikotaan munia ja sekoitellaan keltuaisia samaan määrään valkoviiniä. Naurua riittää. Emulsio sekoitetaan sitten pipetillä väripigmentteihin, ja saadaan kestävä, ekologinen ja värikylläinen maali maisemaa ikuistamaan. Tekniikka kulkee nimellä munatempera maalaus.

Aamiaisen jälkeen jokainen pakkaa maalauskassinsa ja löytää Gustulta oman kallionkolon veden pyöreiksi hiomilta rantakallioilta. Oma paikka voi löytyä myös laiturilta tai majakan tai linnoitusmuurien läheisyydestä.

Harrastamme hetken myös tätiparkouria, eli menemme yhdessä haastavampaa reittiä kivikkojen yli ympäri saarta.

Illalla keräännytään ihastelemaan päivän töitä, syödään hyvin ja saunotaan. Juttua riittää, ja on myös ok olla omissa mietteissä. Kannustava ilmapiiri ja sujuva yhteistyö askareiden hoitamisessa tuntuvat hyvältä.

”Pilvet, meri, kivet, kalliot ja yhteys toisiin maalareihin tuntuvat Luojan lahjoilta.”

Luovuus avaa tien ilolle

Gustulla luovuus lähtee lentoon. Uskallan tarttua siveltimeen rohkeammin ja rennommin. Maalausaiheista ei ole pulaa. Opimme katsomaan maisemaa paperiin leikatun neliön läpi, kaikkea ei tarvitse ahmia ja saada samaan kuvaan. Rajaaminen auttaa hahmottamista. Hyvä taito myös, kun arjen kiireet painavat päälle.

Yhdessä maalaaminen nostaa pintaan myös kateuden tunteita. Yksityiskohtainen maalari ihailee kollegan lennokkuutta ja päinvastoin. Iloitsen kaikkien kehityksestä ja jokainen kokeilu ja heittäytyminen avaavat uuden väylän luovuuteen.

Vaikka elämä saarella oli monella tavalla alkeellista, kaikkea oli kuitenkin yltäkylläisesti. Pilvet, meri, kivet, kalliot ja yhteys toisiin maalareihin tuntuvat Luojan lahjoilta. Ja nukkuminenkin onnistui.

Lisätietoja maalauskursseista: opisto.kalliola.fi, uniarts.fi, hsky.fi, majakkaseura.fi

Gustavsvärn

Gustavsvärnin kalliosaari sijaitsee noin kolme kilometriä Hangosta lounaaseen. Siellä loistaa yksi maamme pienimmistä majakoista.

Vuonna 1792 Ruotsin kuninkaalta tuli käsky Hangon merilinnoitusketjun rakentamiseksi. Linnoituksia rakennettiin kolme. Gustavsvärn kuului samaan puolustusketjuun kuin Suomenlinna ja Svartholma Loviisassa. Gustavsvärnin linnoituksen rakentamiseen käytettiin punaista graniittia, saaren omaa kiviainesta.

Vuonna 1809 Hankoniemi siirtyi venäläisille. He tuhosivat itse suuren osan linnoitusta vuonna 1854.

Uusi loisto rakennettiin vuonna 1870 ja vuonna 1951 saarelle rakennettiin 11 metriä korkea teräsbetoninen majakka. Sumusireenin hoitajan asuintalo on vuodelta 1900.

Plein air

Nykymuotoinen eurooppalainen maisemamaalaus, plein air eli ulkoilmassa, syntyi 1800-luvun lopulla Ranskassa ja Englannissa. Impressionistit halusivat vangita hetken, valon ja tunteen. Ulkoilmaan siirtymisen mahdollistivat uudenlaiset, tuubiin pakatut öljymaalit, siirrettävät, teleskooppijalkaiset maalaustelineet ja laatikot, joissa kuljettaa tarvikkeet.

Suomalaisen maisemamaalari Berndt Lindholmin sanoin: ’’Vähitellen kaikki ovat alkaneet rynnätä maaseudulle ravistaakseen harteiltaan akateemisen pakkopaidan. Mestareilta on opittu, että luonnonkauneutta pitää opiskella luonnossa’’.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 10/2026.

Ilmoita asiavirheestä