Eeva Jauhiainen on tullut Kuopion Nilsiästä Säyneisiin hoitamaan lapsenlapsiaan. Hän on ollut työttömänä vuodesta 2015.
Jauhiainen työskenteli lähes kolmenkymmentä vuotta ravintola-alalla ja haluaa puhua nimenomaan köyhyydestä, ei pienituloisuudesta. Hän kertoo Kelan yleistuesta jäävän noin 600 euroa kuussa käteen.
– Kun olen lapsuudesta asti tottunut välttämättömyyteen, osaan jo elää sen mukaan, Järvi-Kuopion seurakuntaan kuuluva Eeva Jauhiainen sanoo.
Jauhiaisen metsuri-isä kävi Juuassa asti savotassa äidin hoitaessa kuutta lasta. Jauhiainen asuu syntymäkodissaan, eikä omistusasuntoon saa asumistukea.
Talvella sähkölasku voi olla 300–400 euroa, jolloin hän on saanut joskus toimeentulotukea tai seurakunnalta ruokalahjakortin. Tutun diakonin ymmärrys ja kohtaaminen on auttanut.
– Ihmiset eivät tiedä oikeasti köyhyydestä, elleivät elä jokapäiväisessä kamppailussa tai seuraa sitä vierestä. Luojan lykky olen perusterve ihminen.
Jauhiainen irtisanottiin samaan aikaan monen muun työntekijän kanssa. Ansiosidonnaiselta päivärahalta putoaminen Kelan peruspäivärahan varaan oli kova paikka.
– Totta kai arki on ollut työttömänä raskasta. Olen sopeutuvainen, kaikista ikävistäkin asioista kaivan jotakin positiivista ja menen sen voimin eteenpäin. Usko on kantanut.
Ihmiset eivät oikeasti tiedä köyhyydestä, elleivät elä jokapäiväisessä kamppailussa tai seuraa sitä vierestä.
JAUHIAINEN MENEE mieluiten Säyneisten kirkon messuun. Se on lapsenlapsia hoitaessa kävelymatkan päässä. Nilsiässä kirkkomatkaa on kymmenen kilometriä. Hän vie myös lapsenlapsia seurakunnan toimintaan ja käy itse esimerkiksi Järvi-Kuopion seurakunnan sinkkuryhmässä.
Jo parinkin euron osallistumismaksu, sen korotus tai pidempi matka voi Jauhiaisen mukaan vähentää köyhän osallistumista. Myös kirkon kolehteja voisi suunnata nykyistä enemmän maamme köyhille.
– Kirkossa puhutaan lähimmäisten ja köyhien auttamisesta. Joskus tulee mieleen, meneekö se ihan oikeasti niin? Jokaisen seurakunnan tulisi käytännössäkin toimia samoilla periaatteilla.
Entä kuuluuko köyhien ääni seurakunnassa?
– En usko. Köyhien elämää pitäisi tuoda enemmän esille. Kuka sen tuo, onko se seurakunta vai vapaaehtoiset? Köyhyydestä ei puhuta, siitä ei uskalleta puhua. Minä annan kasvoni köyhyydelle.
Vuoden päästä Jauhiainen on jäämässä eläkkeelle, tulevaisuutta hän ei ole juuri tottunut pohtimaan.
KÖYHIEN ÄÄNEN tulisi kuulua jo seurakuntien toiminnan suunnittelussa ja budjettivarojen jakamisessa. Saavutettavuutta ovat Kirkkohallituksen asiantuntija Anita Salosen mukaan myös sosiaaliset ja taloudelliset tekijät.
– On tärkeää huomioida, millaisia ihmisiä alueella asuu, ja millaista toimintaa he haluaisivat. Voiko tilaisuuksiin osallistua oikeasti, vai onko niissä piilo-odotuksia, joihin pitäisi vastata pukeutumisella, välineillä tai osallistumismaksuilla, Salonen kertoo.
Oulun hiippakunnan alueen diakoniset avustukset ovat 1,5 miljoonaa, Helsingin ja Espoon hiippakunnissa 1,8 miljoonaa. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, mutta ruoka-apu taas kävelymatkan päässä. Pohjoisessa avun piirin voi olla pitkä matka, ja osallistumisen mahdollisuudet vähäisempiä.
– Infrastruktuuri tuo eroa siihen, millaista apua tarvitaan ja kuinka paljon. Kokemuksen kirkon auttamisesta tulisi olla suhteellisen sama eri puolilla Suomea.
Näin ei kuitenkaan aina ole. Jo maksuvapaan hakeminen voi Salosen mukaan leimata tai tuntua liian raskaalta. Kohtaamisessa on tärkeä lähteä köyhän omasta kokemuksesta, luoda toivoa ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen.
Kirkon diakoniarahaston avustushakemusten kautta on tullut Salosen mukaan selkeästi esiin ahdistuksen lisääntyminen, köyhyyden kuormittavuus ja näköalattomuus.
– Elinympäristö ja oma toimintakyky vaikuttavat paljon. Jos on toimintakykyinen ja hyvät voimavarat, ihminen selviää missä tahansa. Äärimmäisiä tilanteita ihmisen on vaikea yksin lähteä korjaamaan ja köyhyys vie toimintakykyä.
Salosen mukaan on hyvä, että seurakunnat pyrkivät edistämään Kuka kuuntelee köyhää? -toimintamallia, mikä edesauttaa köyhyyttä kokevien vaikuttamismahdollisuuksia. Silti voi olla, ettei köyhien ääni kuulu tarpeeksi.
– Kokemusasiantuntijoiden rooli on merkittävä. Seurakunnan toiminnassa tulisi voida kokea osallisuutta monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisten ihmisten kanssa.
Köyhien kohtaamista voisi vahvistaa Salosen mukaan järjestöyhteistyön kautta. Myös siksi hän on huolissaan hallituksen STEA-järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutuksista.
Virpi Kirves-Torvinen
Pullonpalautusrahat voi nyt lahjoittaa suoraan ruoka-apuun yli 1200 automaatilla
Ilmoita asiavirheestä