Eri puolilla maailmaa menneinä vuosisatoina harjoitetun kasvinmetsästyksen motivaattorina olivat tieteellinen mielenkiinto, taloudelliset intressit ja tutkimusmatkailijoiden seikkailun halu. Keräilyn seurauksena myös Pohjolaan saatiin eksoottisia huonekasveja, joista monet ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaiskotien ikkunalaudoilla. Kasviharvinaisuuksien laitonta keräilyä ja salakauppaa tapahtuu yhä.

Tuntematon on aina kiehtonut ihmismieltä ja halu nähdä uutta on saanut rohkeimmat yksilöt liikkeelle kohti kaukaisia alueita. Matkalaisten mukana laivojen ja karavaanien kyydissä on kulkenut myös kasveja.

Esimerkiksi roomalaiset veivät ajanlaskun alussa ikivihreitä Brittein saarille, ja Intian suurmogulien valtakunta haki Kiinan puutarhoista vaikutteita ja uusia kasveja.

Siemenien kylväminen maahan uudessa ympäristössä ei aina tuottanut tulosta.

– Varsinkaan pohjoisessa ilmanalassa kasvit eivät välttämättä menestyneet ulkona niiden luontaisista olosuhteista poikkeavassa ympäristössä, joten siemeniä kylvettiin ruukkuihin. Seuraavaksi ruukuissa kasvaville kasveille rakennettiin suojaksi talvipuutarha ja kasvihuone, tietokirjailija Teija Alanko kertoo.

Useat uudet lajit tulivat aluksi ylhäisön kasvihuoneisiin, ja edelleen pappiloiden ja porvareiden saleihin. Vähitellen maailmalta tuodut kasvit päätyivät myös köyhemmän väen tupiin muistumina kaukomaista.

– Esimerkiksi 1700-luvun alusta lähtien Etelä-Afrikan Hyväntoivonniemeltä tuotiin pelargoneja Englantiin ja niistä jalostettiin risteyttämällä eri lajikkeita. Pelargoneista tuli myös suomalaisten suosituimpia huonekasveja, erityisesti jalostuksen myötä syntyneistä punakukkaisista lajikkeista.

Teija Alanko on kasviekologi ja arkeobotanisti, joka on julkaissut useita kasviaiheisia kirjoja. Hänen uusin kirjansa Kultaköynnös ja unelma. Huonekasvien historiaa (SKS Kirjat 2025) kertoo hieman ristiriitaisista kasvinmetsästykseen liittyvistä vaiheista. Maanosasta toiseen kulkiessaan, eksoottisia kasveja ja uusia alueita haltuun ottaessaan ihmiset saattoivat aiheuttaa peruuttamatonta haittaa.

– Tieteen nimissä maailma on haluttu tutkia läpikotaisin, kuvata ja luokitella kaikki sen eläimet ja kasvit ja kartoittaa kaukaisimmatkin alueet. Kasvien haalimisessa taloudellinen hyöty ja henkilökohtaisen statuksen nostaminen olivat myös motiivina, Alanko huomauttaa.

Eurooppalaisten tieteellinen tutkimusmatkailu ja keräilyinnostus kukoistivat erityisesti 1800-luvulle tultaessa. Pääasiassa ylhäisöön kuuluneet keräilijät pyrkivät kartuttamaan kokoelmiaan eksoottisiksi koetuilla eläimillä, hyönteisillä ja jopa ihmisten pääkalloilla.

Uusia kasvilajeja koottiin muun muassa kasvitieteellisiin puutarhoihin. Etenkin Britanniassa alkoi teollisella aikakaudella olla todella vakavia ilmanlaatuongelmia muun muassa kivihiilen polttamisen vuoksi. Se lisäsi huonekasvien suosiota, joiden myötä pyrittiin tuomaan sisätiloihin vehreän luonnon tuntua.

Valtamerilaivojen kyydissä

Tieteellinen uteliaisuus ja kasveja kohtaan tunnettu kiinnostus olivat merkittäviä motiiveja lähteä usein vaarallisille valtameripurjehduksille. Monia motivoi seikkailunhalu.

Kasvinmetsästykseen lähteneet olivat pääasiassa yhteiskunnan yläluokkaan kuuluvia miehiä. Aluksi naisia ei edes olisi otettu mukaan valtamerilaivoille. Alangon mukaan naiset saattoivat sen sijaan saada arvostusta keskittymällä tieteellisten kuvitusten laatimiseen, joista monet ovatkin todella upeita.

Botanistit olivat myös yllättävän hyvin verkostoituneita. Kasvinmetsästäjien lähtiessä 1700-luvulta alkaen tropiikkiin heidän mukanaan oli eri maalaisia kasvitieteilijöitä.

Brittiläinen James Cook (1728–1779) purjehti kolmesti Tyynellämerellä ja kartoitti eurooppalaisille aiemmin tuntemattomia laajoja alueita. Cookin ensimmäiselle maailmanympäripurjehdukselle pääsi mukaan Turussa syntynyt Herman Spöring vuonna 1768.

– Trooppiset taudit kuuluivat matkoihin liittyviin vaaroihin. Cookin laivan pysähdyttyä Jaavalla moni laivalla mukana ollut sairastui malariaan ja punatautiin. Seitsemän heistä kuoli jo maissa. Laivan jatkettua matkaansa menehtyi miehistöstä vielä 22 henkeä. Yksi heistä oli Spöring.

Cookin kolmannella tutkimusmatkalla Resolution-aluksella kulki ruotsalainen Anders Sparrman, joka oli kasvitieteilijä Carl von Linnén oppilas. Myöhemmin Sparrman lähti Länsi-Afrikkaan tavoitteenaan etsiä Ruotsille sopivaa omaa siirtomaata.

– Tämä hanke epäonnistui. Mutta se kuvaa hyvin ajatusta, että tuntemattomat alueet ja luonnonrikkaudet kuuluivat eurooppalaisten oikeuksiin. Kasvien keräilyssä ja alueiden haltuunotossa keskityttiin muutenkin hyötynäkökohtiin ekologisia vaikutuksia näkemättä. Myös Linné katsoi, että Luojan luomassa maailmassa kaikki on tarkoitettu ihmistä varten, Alanko toteaa.

”Wardin laatikkona tunnetuksi tullut innovaatio mullisti elävien kasvien globaalin kuljetuksen ja kansainvälisen kaupan.”

Mullistava keksintö

Kasvien kuljettaminen elävinä pitkillä merimatkoilla oli hankalaa, kunnes harrastajabotanisti Nathaniel Bagshaw Ward keksi vuonna 1829 hieman sattumalta ratkaisun ongelmaan.

Ward huomasi, että laittamalla suljettuun lasilaatikkoon maata, voitiin kasville luoda eräänlainen pienoisekosysteemi. Suljetussa tilassa kasvin haihduttama vesi kondensoitui ja kiersi takaisin multaan.

– Wardin laatikkona tunnetuksi tullut innovaatio mullisti elävien kasvien globaalin kuljetuksen ja kansainvälisen kaupan, Alanko kertoo.

Keksinnöllä oli myös kääntöpuolensa. Kasvien ja mullan mukana kulkeutui kasvitauteja, haitallisia hyönteisiä ja lajeja, jotka aiheuttivat ongelmia ympäristöissä, joihin ne eivät kuuluneet.

– Vasta 1920-luvulle tultaessa hyönteistieteilijät alkoivat varoitella riskeistä. Vähitellen karanteenimääräykset otettiin käyttöön.

Pienellä alueella Tahitilla luonnonvaraisena kasvanut kultaköynnös on valitettava esimerkki vieraslajin leviämisestä.

– Suosittu huonekasvi ei ole pysynyt vain kukkaruukuissa, vaan on päässyt levittäytymään laajalle alueelle luontoon, ja metsänpohjaa valtaamalla siitä on tullut erittäin haitallinen vieraslaji esimerkiksi Sri Lankassa.

– Euroopasta taas vietiin esimerkiksi Uuteen Seelantiin puulajeja ja varpusia, jotta ihmiset saattoivat tuntea olonsa kotoisaksi. Sittemmin niistä on tullut todellinen ongelma, Alanko huokaa.

Ikkunapuutarha Porvoossa

Huonekasvien historia yltää kauas myös Suomessa, jonne kasvit kulkivat yleensä Hollannista ja Tanskasta Ruotsin kautta.

Fredrika Runeberg (1807–1879) oli innokas kasviharrastaja. Runebergien kodissa Porvoossa kukoistivat eksoottiset ruukkukasvit, palmut ja peikonlehdet.

Teija Alangon mukaan Fredrika oli alan todellinen pioneeri, jolla oli hieno ikkunapuutarha, jota käytiin kauempaakin ihastelemassa. Hän myös jakoi pistokkaita uusiin koteihin. Fredrika ei itse matkustellut, mutta perheen poika kävi ulkomailla ja toi äidilleen siemeniä muun muassa Englannista.

1800-luvulla myös Pietarista tuotiin kasveja ja puutarhakulttuurin vaikutteita etenkin Aurora Karamzinin (1808–1902) kontaktien myötä.

Aurora ja Fredrika olivat hieman poikkeuksia, sillä yleensä ala oli vielä tuossa vaiheessa hyvin miehinen.

Huonekasvien hoitaminen on vaatinut taitoa ja kärsivällisyyttä.

– Valmiita multasekoituksia ei ollut eri kasvien kasvualustaksi. Hevosen lantaa käytettiin lannoitteena, se on todella hyvää ja sitä oli saatavilla paljon, Alanko sanoo.

Myös tropiikissa on vuodenaikavaihtelua, joten olosuhteet vanhoissa, puulämmitteisissä ja vetoisissa taloissa ovat Alangon mukaan oikeastaan olleet edullisemmat verrattuna nykyiseen tasalämpöiseen keskuslämmitykseen.

”Trooppisista maista kerättyjä uhanalaisia kasveja salakuljetetaan edelleen Kiinan, Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinoille.”

Vahvemman oikeudella

Löytöretkeily, kasvien keräily ja kasvitieteellinen tutkimus näyttäytyvät kiehtovina, mutta Teija Alanko muistuttaa kirjassaan, että kyse oli osin myös vahvemman oikeudella harjoitetusta hyväksikäytöstä.

– Kaupallinen ja poliittinen näkökulma liittyvät tähän. Eurooppalaiset, erityisesti britit, rankalaiset ja hollantilaiset, kilpailivat keskenään ja kasvien keräily oli osa isompaa kokonaisuutta.

– On hyvä muistaa, että eksoottisten erikoisuuksien himoitseminen voi aiheuttaa tuhoa alkuperäisessä ympäristössä. Samalla laittoman kasvikaupan voitot kertyvät muualle kuin lähtömaahan.

”On eräänlainen mysteeri, miten kasvit elävät ja toimivat maan alla symbioosissa sienirihmaston kanssa.”

Kasviharvinaisuuksien salakauppaa käydään yhä eri puolilla maailmaa.

– Tänä päivänä erityisesti kaktukset ja orkideat ovat jälleen keräilijöiden listoilla, mikä on aiheuttanut laajamittaista laitonta keräämistä muun muassa Meksikossa ja Etelä-Afrikassa. Se ajaa kasvilajeja sukupuuttoon, Alanko sanoo.

– Trooppisista maista kerättyjä uhanalaisia kasveja salakuljetetaan Kiinan, Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinoille. Määrät ovat suuria, ja myös niiden takavarikot ovat viime vuosina lisääntyneet huimasti.

Kasvun ihme kiehtoo

Teija Alanko on peruskoulutukseltaan biologi. Hän on jo pienestä alkaen ollut kiinnostunut kasveista ja niiden elämästä, mihin on varmaankin vaikuttanut se, että lapsuusperhe vietti paljon aikaa luonnossa retkeillen.

– Kasvit ovat kiehtovia, sillä niitä ei pysty tulkitsemaan samalla tavalla kuin eläimiä. On eräänlainen mysteeri, miten kasvit elävät ja toimivat maan alla symbioosissa sienirihmaston kanssa.

– Jaksan yhä ihmetellä sitä, miten pieneen siemeneen voi sisältyä elämää ja säilyä siellä kätkettynä, kunnes olosuhteet ovat oikeat. On todella palkitsevaa kasvattaa siemenestä taimi ja siirtää se ulos kasvamaan, Alanko innostuu.

Hänellä on ollut lapsesta lähtien huonekasveja, joista merkittävin kasviyksilö on ollut kymmenvuotiaana äidiltä saatu kiinanruusu. Silloin siinä oli vain yksi kukka.

– Kiinanruusu kulki mukanani ja kukki komeasti, ja lopulta se kasvoi upeaksi puuksi. Vuosien jälkeen kasvi kuoli vanhuuteen tai liialliseen muuttamiseen, tuskin sentään huonoon hoitoon, Alanko naurahtaa.

Huonekasvi elää ruukussa ja on täysin riippuvainen ihmisen antamasta hoivasta. Ulkopuutarhassa kasvit taas pärjäävät luonnon voimilla.

– Ensisijainen kiinnostukseni kohde on sittenkin ulkopuutarhat. Omalla kotipihallani Espoossa olen alkanut viimevuosina harrastaa villiinnyttämistä: sen sijaan, että hoidetaan tip top, käytetään luontaisia lajeja. Se on toiminut hyvin ja luonnonkukkia on levinnyt tontille runsaasti.

Nyt Teija Alangon pihalla kasvaa hieno apilapelto, ja pensasmustikoista on saatu hyvä sato.

– Todennäköisesti apilat ovat houkutelleet kimalaisia, joiden pölytys on edesauttanut mustikoiden kasvua.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 9/2026.

Ilmoita asiavirheestä