Vanhemmiten tulee monen asian suhteen yksinkertaisemmaksi, niin teologiankin, sanoo Lapuan emerituspiispa Jorma Laulaja arkistojutussa vuodelta 2019.

Koivukuja johtaa Koiviston talolle, kuinkas muuten. Ollaan Kurikan Panttilan kylässä aivan Ilmajoen rajalla. Valkoinen pohjalaistalo on rakennettu 1894. Sitä asuttaa Lapuan emerituspiispa Jorma Laulaja yhdessä vaimonsa kanssa. Talo on vaimon kotitila.

Koivun alla on pöytä ja kaksi metallista puutarhatuolia. Maisema antaa pellolle Nuijasodan taistelupaikan, Santavuoren suuntaan. Laulaja kertoo istuvansa koivun alla usein ja katselevansa itään päin, auringon nousun ja Jeesuksen tulemisen suuntaan.

Maisemassa metsän ylle kohoaa tuulivoimaloita.

– Kerran ajattelin että pitäisi ostaa mukavampi tuoli, mutta sitten ajattelin, että miltähän sekin näyttäisi, jos odottaisin Vapahtajaa ja istuisin lepolassessa, Laulaja sanoo.

Kristuksen toisesta tulemisesta myöhemmin hieman lisää.

JORMA LAULAJA on syntynyt Kurikassa, Miedonkylässä maanviljelijäperheeseen. Äiti kuoli Laulajan ollessa 11-vuotias.

– Äiti sairasti luusyöpää ja sen loppuvaiheet olivat erittäin kivuliaat morfiinilääkityksestä huolimatta. Muistan, kuinka äiti huusi kipuaan ja minä juoksin vintille hädissäni rukoilemaan.

Äidin vahva perintö pojalleen oli usko, rukous ja seurakunnan elämään osallistuminen.

Äidin kuoleman jälkeen elämä meni uusiksi. Poika muutti koulun vuoksi 16 vuotta vanhemman siskonsa luokse Kurikan kirkonkylään, jonne tämä oli avioitunut talon emännäksi.

Koulussa hän tutustui Marjatta Koivistoon. He alkoivat seurustella 17–18-vuotiaina.

– Kasvoin keskellä evankelista liikettä ja sen hengellisyyttä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että seurakunnan elämä sellaisena kuin minä sen tunsin, oli pitkälti juuri evankelisuutta, Laulaja sanoo.

– Mutta kyllä minä juureni tunnistan ja tunnustan.

Teologianopinnot olivat sekä yllätys että luonteva päätös. Ratkaisusta hän ei etukäteen keskustellut kenkään kanssa, koska koki olevansa niin epävarma.

Laulajalla oli kaksi opiskelupaikkaa: teologiaa Helsinkiin tai suomen kieltä Turkuun. Vasta ostaessaan junalipun Kurikan asemalla vaaka kallistui teologiaan.

Laulaja aloitti opinnot vuonna 1960 ja Marjatta Koivisto vuotta myöhemmin agronomin opinnot. Pariskunta avioitui 1962.

JORMA LAULAJAN ensimmäinen papinpaikka oli Espoossa Leppävaarassa, toinen Helsingin Käpylässä.

– Törmäsin pääkaupunkiseudulla erilaiseen seurakunnalliseen todellisuuteen kuin mihin olin maaseudulla ja Kurikassa tottunut. Esimerkiksi nuorisotyö Käpylässä oli erilaista ja vahvaa. Maalaispojalla oli sopeutumista.

Laulaja myöntää, että tuntui helpottavalta ja tutulta palata eteläpohjalaisiin maisemiin ja papiksi ensin Laihialle.

– Sain tehdä papintyötä, pitää jumalanpalveluksia, käydä kodeissa pitämässä seuroja ja kastamassa.

Laulajan näkemys papin työstä ja ylipäätään kirkon olemuksesta on pelkistynyt.

– Minulla ei ole ollut mitään erityisiä uusia teologisia näkemyksiä papin roolista. Halusimme olla ihmisläheinen ja uusia toimintatapoja tuova pappispolvi. Opiskeluaikanani -60-luvun alussa ei vielä ilmennyt teologista tai poliittista radikalismia, mutta jo pari vuotta valmistumiseni jälkeen tilanne oli kokonaan toinen.

Messu on Laulajan mielestä seurakuntaelämän keskus, josta kumpuavat myös diakonia, lähetys ja sielunhoito. Juuri muuta ei kirkolta tarvitakaan.

OLLESSAAN PAPPINA Turussa, Jorma Laulaja laittoi jatko-opintoihinsa vauhtia. Lisensiaatintyö oli käsitellyt Lutherin suhdetta vallankumoukseen. Väitöskirja puolestaan liittyy laajemmin kultaisen säännön etikkaan sekä kahden regimentin eli hallitusvallan oppiin.

– Asuntoamme lähellä oli Åbo Akademin kirjasto. istuin siellä usein iltaisin seurakunnasta päästyä yömyöhälle saakka. Ihastuin paikan ilmapiiriin.

Väitöskirjan aihepiireistä oli paljon hyötyä, kun Laulaja myöhemmin oli Kurikan kirkkoherrana ja hänelle esitettiin odottamaton ehdotus: Sinusta voisi tulla kenttäpiispa.

– Ehdotus tuli kyllä puun takaa. Tiedän, että mahdollisia nimiä oli useita, enkä minä suinkaan ollut ensimmäinen, jolta kysyttiin.

Laulaja sanoo kokeneensa kenttäpiispan työn pohjimmiltaan papintyönä, hieman erilaisissa olosuhteissa tosin ja soveltuvin osin.

– Kenttäpiispainstituutiota arvosteltiin ja pohdittiin jopa tarpeettomana. Perustelin viran itselleni kultaisen säännön etiikalla. Maanpuolustus on perusteltua, koska se kohdistuu oman yhteisön elämään ja sen suojelemiseen.

Kenttäpiispa ei ole piispa sanan teologisessa merkityksessä, sillä häntä ei vihitä piispan virkaan. Vihkimyksen Laulaja sai tultuaan valituksi Lapuan hiippakunnan piispaksi 1995.

JÄÄTYÄÄN ELÄKKEELLE Laula sanoo oppineensa kirkon penkissä istuessaan, että kirkko menettää jotain olennaista moninaisuuteen ja sekavuuteen.

– Seurakuntalainen ei pyydä muuta kuin että hän saa kuulla evankeliumin julistusta, hän saa kuulla Kristuksesta, armosta ja lähimmäisenrakkaudesta.

– Ja mikä myös tärkeää, puhutaan kuuluvasti, että vanhempikin ihminen kuulee, Laulaja sanoo leikillään, mutta ei pelkästään.

Huolimatta kalliista äänentoistolaitteista kirkoissa ei aina kuule hyvin.

Jorma ja Marjatta Laulaja ovat eläkkeelle jäätyään tehneet viitisenkymmentä matkaa ulkomaille. He ovat myös tutustuneet paikallisiin seurakuntiin aj osallistuneet erilaisiin jumalanpalveluksiin.

– Varsinkin siellä, missä kirkko on nuori ja toiminta vasta alussa, kaiken keskus on jumalanpalvelus. Se innostaa ihmisiä. Sen ympärillä toteutuu seurakuntalaisten kanssakäyminen ja muu seurakuntatoiminta. Matkoilla olemme oppineet myös hyväksymään erilaisuutta. Tärkeintä on julistaa Jeesusta Kristusta Herrana ja pitää Raamattua esillä.

Äänestin ensin naispappeutta vastaan, koska odotin evankelisen väen kypsyvän päätökseen, mutta niin ei käynyt.

ERILAINEN NÄKEMYS naispappeudesta rikkoi Laulajan välit evankeliseen liikkeeseen.

– Äänestin ensin naispappeutta vastaan, koska odotin evankelisen väen kypsyvän päätökseen, mutta niin ei käynyt. Toisella kerralla äänestin puolesta.

Evankelisen liikkeen revettyä kahtia Laulaja on ollut mukana Evankelisessa lähetysyhdistyksessä eli ELY:ssä.

Haastattelupäivänäkin hän on illalla menossa Kurikan kirkkoon puhumaan ELY:n tilaisuuteen – mistäpä muusta kuin kirkosta ja sen merkityksestä.

LAULAJA SANOO kaipaavansa kirkkoteologiaa eli teologista ajattelua kirkon olemuksesta.

– Olemme Kristusta odottava kirkko. En nyt tarkoita mitään villiä lopunaikojen haikailua vaan sitä, että meillä on muita suurempi toivo maailmassa, jonka keskuksessa on messu ja ehtoollinen. Turhaan ei alttari kirkoissa ole peräinteisesti ollut idässä, sillä silloin seurakunta katsoon Kristuksen toisen tulemisen suuntaan.

Laulaja sanoo löytäneensä tunnetun saksalaisen teologin WOLFhart Pannenbergin ajatuksen viimeisistä tapahtumista. Kristus tulee tähän yhteiseen historiaamme kaikille näkyvällä tavalla. Hän ei tule pelkästään kirkon tai seurakunnan uskovien todellisuuteen.

– Vanhemmiten tulee monen asian suhteen yksinkertaisemmaksi, niin teologiankin. Kun lähdin Kurikan asemalta Helsinkiin, en ole katsonut taaksepäin.

Haastattelu on julkaistu Kotimaassa 27.6.2019 osana juttusarjaa, jossa haastateltiin eläkkeellä olevia piispoja.

Lue myös:

Piispa Jorma Laulaja on kuollut

Ilmoita asiavirheestä