Ilomantsin seurakuntaan saatiin lähes neljän vuoden odotuksen jälkeen vakituinen kirkkoherra, kun Ville Ojala aloitti seurakunnassa kirkkoherrana 1. elokuuta. Ojala oli viran ainoa hakija. Ojala on vihitty papiksi Kuopiossa 1996 ja pastoraalitutkinnon hän on suorittanut vuonna 2000.
Ville Ojala siirtyi Ilomantsin seurakunnan kirkkoherraksi Pyhäselän seurakunnan kirkkoherran virasta, jota hän hoiti 17 vuoden ajan. Ojala sanoo olevansa tyytyväinen, kun pystyi vaihtamaan isommasta seurakunnasta pienempään, mikä yleisen urakehitystä korostavan ajattelun kannalta ei ole johdonmukaista.
– Halusin päästä toteuttamaan tällaista juurevampaa mallia kuin mihin isossa seurakuntayhtymässä Joensuussa oli mahdollista. Täällä ihmiset tuntevat papin, ja koen, että tämä on paluuta yksinkertaiseen rukousmuotoiseen elämäntapaan.
Pyhäselän seurakunnan kirkkoherran viran lisäksi Ojala on hoitanut useiden vuosien ajan seurakuntapapin tehtäviä Rantakylän ja Outokummun seurakunnissa sekä toiminut opetustehtävissä yliopistolla ja kouluissa.
Ojala sanoo lyhyesti ja ytimekkäästi olevansa seurakuntapappi.
– Varusmiespappina toimiminen vahvisti käsitystäni kansankirkosta. Se on edelleen tärkeä ajatus minulle, että kirkko on Suomessa koko kansaa varten, ei ainoastaan jäseniään varten.
Ojala kertoo, että teologia tuntui luontaiselta valinnalta lukion jälkeen. Elämän keskeiset kysymykset, kuten miksi täällä ollaan, kiinnostivat nuorta miestä. Myöhemmin myös omakohtaiset kokemukset ovat vahvistaneet käsitystä, että isoja kysymyksiä kannattaakin pohtia etupainotteisesti.
– Pari kertaa olen ollut sellaisessa liikenneonnettomuudessa, että henki on meinannut lähteä. Sillä tavalla olen kokenut elämän arvaamattoman puolen.
Ojala tunnustautuu isänmaallisten arvojen kannattajaksi. Koti, uskonto ja isänmaa ovat hänelle tärkeitä.
Ilomantsissa itärajan läheisyys tuo isänmaallisuuteen konkretiaa. Viimeisimpien sotien aikana Ilomantsin koko siviiliväestö evakuoitiin pois rajan läheisyydestä, minkä osa pitäjän väestä muistaa omakohtaisia kokemuksina ja loput ovat kuulleet tarinoina. Ei ole millään tavalla ihme, että hautausmaan sankarihaudoilla on aina tuoreita kukkia.
– Isänmaallisissa tilaisuuksissa olen sanonut, että meillä on paras maa asua, mutta paljon on täälläkin vielä tekemistä.
– Maailma on myllerryksessä, eikä kukaan osaa sanoa tulevaisuudesta mitään varmaa. Tietynlainen luottamuksen kulttuuri kuitenkin kantaa: aina on pärjätty, Ojala sanoo.
METSÄSTYS JA kalastus ovat kuuluneet Ojalan elämään Kainuussa eletystä lapsuudesta lähtien, ja Pohjois-Karjalan laajoilla korpialueilla niihin on loistava mahdollisuus. Alueella riittää erämaata ja maastoa, vaikka pieni huoli liittyy esimerkiksi alueella lisääntyneen kaivosteollisuuden toiminnan vaikutuksista alueen metsiin.
Ojalalle metsästys ja kalastus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että saalista haetaan ravinnoksi ja kaikki saaliiksi saatu käytetään.
– En ymmärrä catch and release -kalastusta, jossa otetaan kuva pyydystetyn kalan kanssa ja sitten kala lasketaan takaisin veteen. Siinä ihminen on vieraantunut ravinnon hankkimisesta.
Erämaassa on myös hyvä hiljentyä. Kaipuu yksinkertaisuuteen ja hiljaisuuteen täyttyy luonnossa helposti. Toisaalta Ojala sanoo, että sosiaalisuus on tärkeää.
– Totaalinen yksinäisyys ei sovi kaikille. Tarvitsemme toisiamme.
Sosiaalisempi puoli pääsee esille Ojalan toisessa vapaa-ajan harrastuksessa, Italian kieleen ja kulttuuriin perehtymisessä.
Monien mielestä Italian harrastamista ei tarvitse perustella mitenkään, sillä sehän on lähes itsestäänselvyys. Mutta kysytään nyt kuitenkin, mikä siinä Italiassa niin kiehtoo?
– Se on tietysti vanha kulttuurimaa, jossa kristinuskolla vahva merkitys. Esimerkiksi joitain vuosia sitten oli käsittelyssä aloite poistaa krusifiksit koululuokista. Aloite käsiteltiin asianmukaisesti ja todettiin, että krusifiksit kuuluvat tähän maahan ja kulttuuriin.
Sitten on vielä musiikki, joka on tärkeässä roolissa Ojalan elämässä. Hän kertoo, että hengellinen musiikki on puhutellut aina.
– Musiikki on yksi todistus Jumalan olemassaolosta, sillä ainoastaan ihmisen voi ylistää Jumalaa sillä tavalla.
Kitara ja basso ovat Ojalan instrumentteja. Luokanopettajana työskentelevä vaimo toimii myös kanttorina, joten kotona soitetaan ja lauletaan paljon. Kuoroonkin on kosiskeltu, mutta niihin rientoihin Ojala aikoo suuntautua vasta eläkeläisenä.
Lue myös:
Kolme kirkkoherraa haussa samaan aikaan Joensuun seurakuntayhtymässä
Ilmoita asiavirheestä