Ilmestys­kirjasta voisi ammentaa pelon sijaan toivoa, Outi Lehtipuu sanoo

– Kiusaus nähdä oman ajan ilmiöitä Ilmestyskirjassa saa aikaan paljon pelkoja ja peloilla on helppo hallita ihmisiä, Outi Lehtipuu sanoi. Kuva: Emilia Karhu

Uuden testamentin viimeinen kirja Johanneksen ilmestys eli Ilmestyskirja on herättänyt ihmisissä kiinnostusta mutta myös pelkoa koko olemassaolonsa ajan.

Se on hurja, julma ja monitulkintainen kertomus lopun ajan tapahtumista, tulevista vitsauksista, kauhuista ja sodista, Jeesuksen paluusta maan päälle sekä maailman tuomitsemisesta. Ilmestyskirja on kirjoitettu 1. vuosisadan loppupuolella.

Kautta vuosisatojen jotkut ihmiset ovat uskoneet, että kirja kuvaa juuri heidän sukupolvensa tapahtumia. Nykyäänkin moni näkee esimerkiksi kirjan seitsemän enkelin vitsauksien toteutuvan parhaillaan: Aurinko paahtaa ihmisiä kovalla helteellä, kaikki elävä kuolee meristä, Eufrat-virta kuivuu ja poikkeuksellisen ankarat maanjäristykset koettelevat kaupunkeja.

– Itse pohdin, miksi juuri meidän sukupolvemme olisi kaikista maailmanhistorian sukupolvista se, jota Ilmestyskirjan ennustukset koskevat. Eikö sellainen ajattelutapa ole melkoista ylimielisyyttä, sanoi Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden tutkija Outi Lehtipuu eilen keskiviikkona Espoossa Hvittorpin leirikeskuksessa pitämässään esitelmässä.

Lehtipuun mukaan Ilmestyskirjan näyt ovat epäsymmetrisiä, epäloogisia ja sisäkkäisiä ja niiden pohjalta on mahdotonta ennustaa tulevaisuutta. Maailmanloppukin tapahtuu niissä monta kertaa.

– Se on aika villi kirja, jota voi hyvällä syyllä kutsua klassikoksi. Suhtautuisin kuitenkin hyvin varauksellisesti selityksiin, joissa näitä näkyjä tulkitaan nykyajassa. Kiusaus nähdä oman ajan ilmiöitä Ilmestyskirjassa saa aikaan paljon pelkoja ja peloilla on helppo hallita ihmisiä, Lehtipuu sanoi.

Hän muisteli omaa nuoruuttaan 1980-luvulla, jolloin joissain kristillisissä piireissä oltiin kauhuissaan viivakoodien tulosta kauppoihin. Niissä nähtiin mahdollinen pedon merkki.

– Muistan myös, kuinka 40 vuotta sitten tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus nähtiin merkiksi Ilmestyskirjan tapahtumien toteutumisesta. Kirjan kahdeksannessa luvussa puhutaan taivaasta putoavasta suuresta tähdestä koiruohosta, joka tekee kolmasosan maailman vesistä juomakelvottomiksi. Ukrainan kielellä chernobyl kuulemma tarkoittaa koiruohoa.

HISTORIAN SAATOSSA on myös pohdittu pelonsekaisin tuntein, kuka on se Ilmestyskirjan 13. luvussa merestä nouseva peto, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja joka muistuttaa ulkonäöltään leopardia, karhua ja leijonaa. Antikristukseksikin häntä kutsutaan ja hänen luvukseen mainitaan 666.

Ehdolla pedoksi on ollut milloin paavi, milloin mikäkin hirmuhallitsija. Nykyaikana muun muassa kauhuelokuvat ja hevimusiikki leikittelevät pedon symboliikalla. Ilmestyskirjassa petoa ei selitetä. ”Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen luvun.”

Lehtipuun mukaan historiallisesti pidetään melko varmana, että Ilmestyskirjan kirjoittaja ajatteli pedolla Rooman keisari Neroa, joka hallitsi vuosina 54–68 ja vainosi ja kidutti kristittyjä. 

– Hepreassa ja kreikassa ei ollut erikseen kirjaimia ja numeroita, vaan kirjaimia käytettiin molempiin tarkoituksiin. Kun keisari Neron nimi kirjoitetaan heprealaisilla kirjaimilla ja kirjaimien numeeriset arvot lasketaan yhteen, summaksi tulee 666.

ILMESTYSKIRJAN KIRJEET seitsemälle seurakunnalle noudattavat tiettyä kaavaa. Niissä sekä kehutaan että moititaan ankarasti seurakuntia, uhkaillaan ja luvataan sitten palkkio niille, jotka kestävät uskollisina loppuun asti.

– Se on monin paikoin karua luettavaa. Ihmiset joutuvat aika pienelle paikalle, jos ottavat uhkaukset henkilökohtaisesti itseensä. Siinä joutuu todella helposti lain alle, Lehtipuu sanoi.

Hän painotti, että Uuden testamentin tekstit on kirjoitettu Jeesus-liikkeen alkuaikoina, jolloin ei vielä ollut institutionaalista kristinuskoa tai vakiintuneita kristittyjen johtajia. Kristinusko oli pieni tekijä ja monin paikoin kristityt kokivat myös vainoja.

– Näillä teksteillä, Ilmestyskirjallakin, lohdutettiin siis yhteisössään marginaalissa olevia ihmisiä. On aivan eri asia lukea tekstejä valtaapitävän ja valtaa käyttävän näkökulmasta, kuten myöhemmin on tehty. Tekstejä on käytetty ja käytetään pönkittämään omaa valtaa eikä enää lohduttamaan pientä ihmistä.

OUTI LEHTIPUUN mukaan moni vierastaa Ilmestyskirjaa hyvästä syystä. Hän totesi kuitenkin, että sitä voisi tulkita myös Samuli Putron laulun hengessä: Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Kirjaa voi lukea toivon näkökulmasta ja kertomuksena oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

– Kirjan loppuvisioissa on koko Raamatun kauneimmat lupaukset. Kaikki kyyneleet kuivataan eikä tuskaa ja kuolemaa enää ole. Luodaan uudet taivaat ja uudet maat ja myös kansat pelastuvat. Tulinen järvikin on on tarkoitettu ennen kaikkea Saatanalle, pedoille ja kuolemalle, Lehtipuu sanoi.

Lehtipuu viittasi esitelmässään myös Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan Jukka Huuskon tuoreeseen kolumniin Luin Ilmestyskirjan ja hämmästyin, miten ajankohtainen se on. Toimittaja ei tulkinnut kirjaa kuvaukseksi maailmanlopusta, vaan rohkeaksi tekstiksi keisarikulttia ja alistavaa ja sortavaa imperiumia vastaan.

Missä on nyt se valta, joka pakottaa alistumaan keisarikulttiin? Missä maallinen valta pukeutuu uskonnon kaapuun ja yrittää ottaa Jumalan paikan maailmassa, vaikka teot puhuvat toista kieltä? Huusko kyseli kolumnissaan. Hänessä syttyi toivon kipinä: Ehkä jo huomenna hullut pedot sotkeutuvat lonkeroihinsa ja parempi aika koittaa.

Lehtipuu painotti, että Raamatun tekstien tulkintaan kuuluu aina vastuu. Luterilaiset ja erityisesti pietistisesti painottuneeseen luterilaisuuteen kasvaneet piehtaroivat hänen mukaansa helposti sen kysymyksen vankina, joudunko minä henkilökohtaisesti tuomion alle.

– Ehkä viimeisellä tuomiolla ei kuitenkaan ole keskeistä se, mitä minulle tapahtuu, vaan se, että Jumalan oikeudenmukaisuus toteutuu. Uhrit saavat oikeutta. Voisimme keskittyä Raamattua lukiessa tähän näkökulmaan.

Lue myös:

Luterilaiset ja adventistit yhdessä eskatologiasta: ei spekulatiivista aikataulujen laskemista, vaan toivon sanoman esilläpitoa Kristus-keskeisesti

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliVenäjällä uuden oppi­aineen tavoitteena on koululaisten maailman­kuvan kehittäminen perinteisten arvojen pohjalta

Ei näytettäviä viestejä