Avustustyö- ja valokuvausmatkalla Ukrainassa liikkuneet pappi Juha Eerola ja valokuvataiteilija Jari Arffman olivat juuri lähteneet ukrainalaisessa junassa liikkeelle suuren Dnipron kaupungin rautatieasemalta. Juna ei ollut ehtinyt kovinkaan kauas, kun siihen osui venäläinen ohjus.

Juna pysähtyi. Myös suomalaismatkalaiset osallistuivat sen tuhoutuneen osan vainajien ja haavoittuneiden kokoamiseen. Matkaa jatkettaessa junan vessan peilistä katsoi takaisin verentahrima auttaja. Kokemus lähelle tulleesta kuolemasta jäi suomalaisille järkyttävänä mieleen.

– Jos olisimme ottaneet junasta ensimmäisen luokan makuuvaunupaikan, emme enää olisi tässä, Juha Eerola sanoo.

Saksassa katolisena pappina toimiva Eerola on jo aikaisemmin organisoinut Saksasta kerättyä apua Ukrainan kirkoille ja niiden kautta hädässä ja puutteessa eläville ihmisille: paljon vaatteita ja hygieniatarvikkeita, mutta myös esimerkiksi tietokoneita.

Arffmanille kyse oli keräysmatkasta, jonka tuotteena syntyy ihmisistä Ukrainan sodassa kertova kirja, valokuvataidekirja sekä valokuvanäyttely.

Miehet yhdistivät voimansa tämän vuoden keväällä.

– Olimme Ukrainassa kaksi ja puoli viikkoa, Eerola sanoo.

Eerola keskittyi matkalla selvittämään sitä, minkälaista apua missäkin tarvittiin. Yhteisprojektina tulee ulos kirja.

– Sen nimeksi tulee ”Herran haltuun”.

MATKALAISET KULKIVAT Ukrainassa sekä yleisillä kulkuneuvoilla että paikallisten kirkollisten isäntätahojen autokuljetuksilla. Apu kulki rekalla.

Matkalla tulivat tutuiksi ensinnäkin läntisimmän Ukrainan keskuspaikka Lviv, mutta myös sen lähellä sijaitseva Septytskyi, sekä satoja kilometrejä idempänä suuren Dnipro-virran varressa sijaitsevat suurkaupungit Dnipro ja Zaporižžja.

Kaikissa paikoissa tavattiin kirkollisia johtajia ja muita toimijoita.

– Septytskyissä vierailimme eräässä lastenkodissa. Siellä oli sotaorpoja ja lapsia, joiden molemmat vanhemmat olivat sodassa. Se on katolisen kirkon ylläpitämä.

Lvivissä käytiin ensin luostarissa, jossa oli kodittomien hoitopaikka.

– Siellä jaettiin vaatteita. Olimme myös soppajonossa auttamassa ja ylipäätään kartoittamassa tilannetta.

Paluumatkalla Lvivissä vierailtiin myös psykiatrisessa sairaalassa, johon vietiin avustustarvikkeita.

Dniprossa vierailtiin kuntoutuspaikoissa, joihin tuodaan haavoittuneita sotilaita ja loukkaantuneita siviilejä.

Eerola keskusteli Dniprossa pitkään myös metropoliitta Irenein sihteeristön kanssa.

– Hiippakuntakeskukseen haluttaisiin tehdä aurinkopaneelit, energiapula on hirveä. Siellä toimii päiväkoti ja vanhainkoti.

UKRAINALAISET IHMISET suhtautuivat Eerolan mukaan valokuvaamiseen yleensä positiivisesti.

– Monet oikein poseerasivat.

Virkavalta suhtautui kuvaamiseen yleensä myönteisesti, mutta kerran tuli pahoja ongelmia.

– Olimme Zaporižžjassa ja Jari rupesi kuvaamaan vaurioitunutta voimalaitosta. Poliisi huomasi sen ja jouduimme hyvin ankaraan kuulusteluun. Oikein sydän hyppäsi kurkkuun.

Kamerasta täytyi poliisin läsnä ollessa poistaa kaikki voimalaitoskuvat.

– Meitä syytettiin aluksi Venäjän vakoojiksi. Loppu hyvin, kuitenkin.

Syksyllä 2022 tunnelma Ukrainassa oli ahdistava ja pelottava. Nyt eletään ”kuin viimeistä päivää”.

SOTA ON Eerolan mukaan muokannut ukrainalaisten mielenmaisemaa.

– Käydessäni Ukrainassa ensimmäisen kerran syksyllä 2022 tunnelma oli ahdistava, todella pelottava.

Nyt tilanne on hyvin erilainen: ihmiset elävät Eerolan mukaan ”kuin viimeistä päivää”.

– Ilo otetaan irti, käydään oopperoissa ja baletissa ja vaikka mitä. Jopa pitkälti tuhoutuneessa Zaporižžjassa toimii filharmonia. Jos ei muuten pääse tanssimaan, niin esimerkiksi messun jälkeen voi alkaa tanssi kirkon liepeillä: polkkaa haitarin tahdissa.

Ukrainalaiset ovat Eerolan mukaan toiveikkaita ja ylpeitä itsestään.

– He ovat jo neljä ja puoli vuotta kestäneet sitä kauheutta. Sota on koonnut kansaa yhteen. Toivoa on, vaikka sota on kohdellut ankarasti kaikkia ihmisiä. Siksi eletään vahvasti tässä hetkessä, elämä kun on katoavaista.

Hautajaisia Ukrainassa on paljon. Rintamatappiot ovat salaisia, mutta kaatuneita ja haavoittuneita on ilmeisesti erittäin paljon. Samoin siviiliuhreja.

Kuolema on koskettanut kaikkia ukrainalaisia perheitä tai ystäväpiirejä. Eerola kertoo heidän olleen nyt matkallaan vain yksissä hautajaisissa, aikaisemmin hän on ollut sellaisissa usein. Hautajaisia, myös joukkohautajaisia, on Ukrainassa paljon.

– Yleisesti ottaen kirkot ovat Ukrainassa varsinkin juhlapyhinä tupaten täynnä. Pitkänäperjantaina oli lähes mahdotonta päästä kirkkoihin sisälle.

Usko Jumalaan on Eerolan mukaan vahvistunut Ukrainassa.

– Ihmiset kokevat, että eihän kukaan muu voi auttaa.

VAIKKA ORTODOKSISUUS on Ukrainan valtauskonto, on maa moniuskontoinen. Itsenäisen Ukrainan ortodoksinen autokefaalisen kirkon lisäksi siellä vaikuttavat monet uskonsuunnat.

Sellaisia ovat Eerolan mukaan esimerkiksi Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko, Ukrainan kreikkalaiskatolinen kirkko, Armenian kirkko, Roomalaiskatolinen kirkko Ukrainassa ja Juutalainen yhteisö.

– Tässä sodassa ottavat yhteen myös arvomaailmat. Venäläinen kuva todellisuudesta on täysin autoritaarinen: on yksi hallitsija, yksi valtakunta ja yksi kirkko. Ukrainassa taas on moni-ilmeisyyttä ja eri uskonsuunnat saavat elää rauhassa keskenään.

Maan arvoliberalismi yltää myös seksuaalivähemmistöihin.

– Ukrainassa kaksi mies- tai naissotilasta saa ihan hyvin seurustella keskenään. Ollaan hyvin vapaamielistä. Sama koskee monikulttuurisuutta. Ukrainassa ei yritetä tukahduttaa vähemmistöjä, Juha Eerola kertoo.

Lue myös:

Vaarallisinta on liikkua maantiellä — avustustyöntekijöitä uhkaavat dronet ja sieppaukset

Pääkirjoitus: Moskovan patriarkaatin valtapiiri murenee

Ilmoita asiavirheestä