Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ollut verotusoikeus Ruotsin vallan ajoista lähtien. Verotuksen turvin kirkon ja seurakuntien on ollut helppo tuudittautua vakaaseen tulovirtaan, jolla järjestää toimintaa sekä maksaa palkat ja kiinteistökulut.
Kirkon jäsenmäärän vähetessä tämä vanha ja takuuvarma järjestelmä saattaa hyvinkin tulla tiensä päähän. Vuonna 2000 kirkkoon kuului vielä 85 prosenttia suomalaisista, mutta viime vuonna osuus oli enää 61 prosenttia.
Jos jäsenmäärä vähenee jatkossakin samalla tavalla, kovin kaukana ei ole tilanne, jossa enää alle puolet suomalaisista on kirkon jäseniä. Voidaanko verotusoikeutta vielä silloin pitää perusteltuna?
Helsingin seurakuntayhtymän sisäisessä arvioinnissa jäsenmäärän laskua on pidetty isona riskinä, jolla realisoituessaan on isot kerrannaisvaikutukset mm. varainkeruuseen. Yhtymä onkin käynnistänyt Varainhankinnan uudet avaukset -projektin, jolla pyritään varautumaan muuttuvaan tilanteeseen.
PROJEKTIKUVAUKSEN MUKAAN tavoitteena on ”tukea ja rohkaista seurakuntia ja yhteisten palveluiden yksiköitä lisätuottojen hakemiseen ja hankkimiseen”. Varainhankinnalle ei ole ollut seurakuntien työssä juurikaan tarvetta, joten ensimmäisessä vaiheessa on luotu asiasta kiinnostuneiden verkostoa.
Ensimmäiset konkreettiset avaukset näkyvät Kampin kappelissa, Temppeliaukion kirkossa ja Suomenlinnan kirkossa, joissa on otettu käyttöön lahjoitusautomaatit. Niillä voi lahjoittaa lähimaksulla haluamansa summan yhtymälle. Tavoitteena on tehdä lahjoittamisesta mahdollisimman helppoa, kertoo projektipäällikkö Jari Pitkälä.
– Automaatit täydentävät diakoniseen työhön tarkoitettua varainkeruuta, johon yhtymällä on ollut lupa vuodesta 2021 lähtien.
Muitakin kokeiluja on vireillä. Hautausmaille suunnitellaan automaatteja, joista voi ostaa kynttilöitä, ja kirkkoihin suunnitellaan matkamuistotavaroiden myyntiä. Temuttamista rihkamalla pyritään kuulemma välttämään.
Iso potentiaali liittyy testamenttilahjoituksiin, joita monet kolmannen sektorin järjestöt keräävät aktiivisesti. Testamenttilahjoituksen voi toki nytkin tehdä seurakunnalle, mutta mahdollisuutta ei ole pidetty kovinkaan aktiivisesti esillä. Nyt on suunnitteilla mm. testamentti-iltoja.
– Tavoitteena on viestinnän ja markkinoinnin keinoin tuoda tätä mahdollisuutta enemmän esille. Samalla koko prosessista hiotaan helppo ja toimiva, Pitkälä kertoo.
Helsingin seurakuntayhtymässä halutaan päästä myös Euroopan Unionin hankerahoihin kiinni. Yhtymään on palkattu EU-rahoituksen asiantuntija, joka auttaa hankkeiden hakemushimmeleiden kokoamisessa.
ISOMPI KUVIO liittyy mahdollisen säätiön perustamiseen, mikä myös on ollut esillä. Säätiön on helpompi ottaa vastaan lahjoituksia kuin julkishallinnon periaattein toimivien seurakuntien ja seurakuntayhtymien. Samalla varojen käytöstä ja hallinnasta on vaikeampi saada tietoja, sillä säätiöitä ei koske julkisuuslaki samalla tavalla kuin julkishallinnon toimijoita.
– Toimimme säätiölain mukaan, ja se avaa myös uusia mahdollisuuksia tehdä varainhankintaa helsinkiläisten hyväksi, projektipäällikkö Jari Pitkälä toppuuttelee epäilyksiä.
Oppia varainkeruuseen on projektissa haettu myös ulkomailta.
Kolme opintomatkaa Lontooseen, Berliiniin ja Milanoon on jo tehty, ja neljännen opintomatkan kohteina marras-joulukuun vaihteessa ovat New York ja Washington DC. Seitsemän hengen delegaation matkakustannukset ilman päivärahoja ovat yhteensä noin 27 600 euroa.
USA:n opintomatkan sisällön on suunnitellut professori Antti Pentikäinen. Matkaa koskevassa päätöksessä matkaohjelma on merkitty ei-julkiseksi. Tätä perustellaan sillä, että ohjelma on vielä valmisteilla.
Matkalle lähtevät viisi kirkkoherraa, projektipäällikkö Jari Pitkälä ja projektin omistaja, hallintopäällikkö Juha Silander.
Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa hallintojohtaja Silander kertoo esimerkkejä, joita aikaisemmilta opintomatkoilta on tarttunut mukaan. Milanon tuomiokirkon seinustalla on isoja screenejä, joiden mainostilaa on myyty yhteistyökumppaneille. Silanderin mukaan yhtymä tulee varmasti soveltamaan ratkaisua.
Toinen esimerkki liittyy myös Milanoon, jossa on mahdollisuus adoptoida haluamansa patsas ja tukea tällä tavalla veistoksen entisöintiä.
EIKÖ OLE vanhanaikaista ja tehotonta lähteä isolla seurueella katsomaan muiden tekemiä ratkaisuja? Eikö joukkoistamalla ja sosiaalisen median kautta löytyisi tehokkaammin innovatiivisia ratkaisuja?
– Matkat ovat olleet älyttömän antoisia. Kasvokkain verkostot aukeavat aivan toisella tavalla kuin etäyhteyksillä. Tuskinpa olisimme saaneet Teamsin kautta kattavaa esittelyä Milanon tuomiokirkon seurakunnan varainhankinnasta, jonka he meille vierailun aikana esittivät, projektipäällikkö Jari Pitkälä vastaa.
– Ilman opintomatkoja ei olisi pilottejakaan.
Suuret seurakuntayhtymät hyvässä talousvauhdissa − Helsingillä kassassa jo 250 miljoonaa euroa
Ilmoita asiavirheestä