Arkeologisissa kaivauksissa Turun Koroisissa on löydetty Turun piispan keskiaikainen kivikartano.

Koroisten tilan pihapiirin ja jokirannan väliseen puutarhaan sijoittuneissa tutkimuksissa löydettiin kookkaan kivitalon raunio lattiatasoineen ja väliseinineen. Rakennuksen koko laajuus jäi kaivauksissa selvittämättä, mutta Turun yliopiston tiedotteen mukaan se on ollut vähintään noin 10 metriä leveä ja useampi kerroksinen laaja kokonaisuus. 

– Tällaisia kivitalon jäänteitä ei Turun keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolella ole juurikaan tottunut näkemään, sanoo arkeologian yliopistonlehtori Janne Harjula tiedotteessa.

Rakennusta on todennäköisesti lämmitetty kaakeliuunilla, mikä on merkki varakkaasta omistajasta. Suuren koon lisäksi arvorakennukseen viittaavat myös kalkkikivestä ja muototiilistä tehdyt koristeelliset yksityiskohdat. 

Hienostuneista ja varakkaista asukkaista kertoo myös 1300-luvun jälkipuolelle tai 1400-luvun alkuun ajoittuva böömiläisen lasiastian, nauharuodepikarin sirpale. 

Tutkimusten perusteella näyttää alustavasti siltä, että kyseessä on reformaation jälkeen hylätty piispan kivikartano, jonka raunioita käytettiin romanttisena huvimajana vielä 1600-luvun puolivälissä. 

Sittemmin kadonnutta ja unohtunutta piispankartanoa ovat keskiajalla käyttäneet ainakin 1400-luvun lopun piispat Konrad Bitz ja Maunu Särkilahti.

Rakennus vaikuttaa kärsineen Turussa yleisestä ongelmasta: savisen maaperän aiheuttamasta painumisesta.

– Löytöjen perusteella rakennus on ollut käytössä 1400-luvulta 1600-luvun alkupuoliskolle. Rakennuksessa oli merkkejä tulipalosta, mutta käytöstä pois jäännin syy lienee maaperän aiheuttama vajoaminen, kertoo arkeologian professori Georg Haggrén. 

Koroisten tilan väentuvan länsipäätyyn tehdystä koeojasta saatiin viitteitä kivirakennuksen purkamisesta. Lisäksi löydettiin aikaisemmin tuntemattoman puurakennuksen, mahdollisesti 1700-luvulle ajoittuvan talousrakennuksen perustus. 

Nyt tutkituilta alueilta ei löytynyt merkkejä rautakautisesta asutuksesta tai muusta toiminnasta. 

Tutkimuksia jatketaan vuosina 2027 ja 2028 järjestettävillä keskiajan arkeologian kenttätyökursseilla, jolloin tavoitteena on selvittää kivirakennuksen koko laajuus sekä tarkentaa sen ajoitusta ja käyttöä.

Lue myös:

Suomen varhaisin kirkko pystytettiin viimeistään 1170-luvulla