Viime viikolla SuomiAreenassa kirkon vieraana pistäytynyt Minnesotan luterilainen piispa toi mukanaan muutaman raikkaan ajatuksen. Liekö niin, että ajatukset raikastuvat aivan todellisen seurakuntaan kohdistuvan kriisitilanteen aikana. Kun väkeä pidätetään ja karkotetaan maasta, ollaan kaikenlaista pilkunviilausta ja mielensäpahoittamista suurempien asioiden äärellä.

Piispa Jen Nagel, jonka seurakuntalaiset elävät maahanmuuttoviranomaisten pidätysuhan alla ja jonka seurakunnissa ei jakaannuta kahtia naisten pappeuden vaan poliittisten näkemysten vuoksi, nosti merkittäväksi arvoksi uteliaisuuden. Siitä sanasta ei juuri Suomessa puhuta kuin kielteisessä merkityksessä ja kirkossa ei itse asiassa lainkaan. Yrityselämän johtajuuskoulutuksissa sen sijaan uteliaisuus nousee toisinaan tärkeäksi arvoksi.

Nagel löysi juuri myönteisestä uteliaisuudesta avun yhteyden rakentamiseen polarisoituvassa maailmassa. Hän ei tietenkään tarkoittanut sitä uteliaisuutta, joka saa nuuskimaan hyviä juoruja toisten elämästä. Siitä voidaan puhua kyyläämisenä. Sen sijaan hän tarkoitti avointa ja kiinnostunutta asennetta toisia ihmisiä ja yhteisöjä kohtaan. Utelias ihminen on innostunut kuulemaan toisten ajatuksia ja voi myös muuttaa omia näkemyksiään tarpeen mukaan.

Toisaalta ollakseen avoin ja utelias ihmisen on oltava rauhallinen ja tyyni omassa ajattelussaan. Tämä tyyneys tällä hetkellä tuntuu olevan kadoksissa niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin. Epävarma ja pelokas ihminen puree ja käy päälle siinä missä eläinkin. Ihminen tekee sen vain sosiaalisen median keskustelupalstoilla, mikä lisää toisten ihmisten kauhua ja epävarmuutta.

Nagel korostikin rauhallisten ja avoimeen keskusteluun kykenevien ihmisten tarvetta siellä, missä erimielisyyksien välille on luotava siltaa. Sellaisen rauhan saavuttamiseen auttaa Nagelin toinen mainio ajatus: jotta tietää kuka on, on tiedettävä mille asioille sanoo ei ja mille kyllä. Etenkin kyllä-sanat määrittelevät ihmistä ja yhteisöä myönteiseen suuntaan.

Tätä voi jokainen harjoitella itse ja toisaalta olisi hyvä nostaa kirkossakin pohdintaan. Mille asioille elämässä ja mille etenkin uskossasi sanot kyllä? Nagelin kyllä olivat armo, anteeksianto, laupeus, moninaisuus ja lähimmäisten kauneus. Niistä on hyvä aloittaa — ja uteliaisuudesta.

Lue myös:

Minnesotan luterilainen piispa ratkoisi kirkon ongelmia uteliaisuuden kulttuurilla

Pääkirjoitus: Eduskunta toimi kuin alkoholisti, joka asettaa viinan aina lasten edelle