Sleyn (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys) Valtakunnallista Evankeliumijuhlaa vietettiin viikonvaihteessa Sastamalassa Karkun evankelisella opistolla. Juhlan teemana oli ”Turva Jumalassa”. Perjantaina ennen Evankeliumijuhlan avajaisia Karkun evankelisen opiston salissa järjestettiin seminaari, jossa Sleyn johto avasi liikkeen suhdetta kirkkoon.

Puheenvuorot oli otsikoitu muun muassa kysymyksillä mitä lähetystyölle tapahtuu, jos Sleyllä ei ole enää lähetysjärjestöasemaa kirkossa, onko seurakuntayhteyksiä enää vuonna 2036, ja sulautuuko Sley yhteen joidenkin herätysliikkeiden kanssa.

ENNEN SLEYN johdon puheenvuoroja Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki piti alustuksen, jossa hän kävi läpi tuoreita tutkimustuloksia herätysliikkeiden suhteesta kirkkoon ja kristinuskoon.

Tutkimuksessa kävi muun muassa ilmi, että herätysliikkeiden kannatus on puolittunut vuosituhannen alusta kaikissa herätysliikkeissä suomalaisten sekä kirkon työntekijöiden parissa.

Sleyn kohdalla lasku on ollut rajuinta, vuosituhannen alussa kirkon työntekijöistä 11 prosenttia kuului evankeliseen liikkeeseen, nyt kolme prosenttia.

Alustuksen jälkeen yleisöstä kysyttiin pitäisikö puhua mieluummin kirkon irtautumisesta Sleystä kuin siitä irtautuuko Sley kirkosta. Kysymys kuvastaa osaltaan opiston salissa aistittavissa ollutta ilmapiiriä, jossa Sley ja kirkko ovat ikään kuin toisiinsa verrattavissa.

Tätä kehitystä ilmentävät myös Sleyn omat messuyhteisöt, joita on jo 19. Kirkkoa ja Sleytä erottaa etenkin Raamatun tulkinta. Sleyn mieltää olevansa uskollinen Raamatun sanomalle.

LÄHETYSJOHTAJA VILLE Auvinen painotti lähetystyön pysyvän liikkeen DNA:ssa vaikka Sley ei tulevaisuudessa olisi enää kirkon lähetysjärjestö.

Lähetysjärjestöasemasta irtaantumisella olisi iso merkitys taloudellisesti. Tällä hetkellä Sley saa seurakuntien talousarvioavustusten ja nimikkosopimusten kautta enemmän tuloja kuin vapaaehtoisesta kannatuksesta. Lähetystyön kokonaistulot olivat viime vuonna noin 2,5 miljoonaa euroa.

Auvinen totesi osan seurakunnista jatkanevan Sleyn tukemista, vaikka sillä ei olisi enää kirkon virallista lähetysjärjestöasemaa. Aseman menetyksen myötä jotkut liikkeen kannattajista ovat sanoneet Auviselle eroavansa kirkosta ja tukevansa kirkollisveroihin menneellä osuudella Sleyn lähetystyötä.

Ville Auvinen väläytti myös ulkomaisen rahoituksen hakemista. Hänen mukaansa Sleyn asema kirkon virallisena lähetysjärjestönä sulkee pois osan mahdollisista ulkomaisista rahoittajista.

– Uudessa tilanteessa työ saattaa painottua enemmän ei-kristillisiin maihin Etu-Aasiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Japaniin. On mahdollista myös, että tulevaisuudessa osa työntekijöistä on niin sanottuja teltantekijöitä, jolloin he saavat palkan siviilityöstä, Ville Auvinen sanoi.

Yhtenä uutena työmuotona Sleyssä ovat jo nyt niin sanotut projektilähetystyöntekijät. Heidät lähetetään työalueelle kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi keskittymään johonkin määrättyyn tehtävään. Evankeliumijuhlassa siunattiin matkaan seitsemän projektityöntekijää.

PIRKKALAN KIRKKOHERRA Tuomo Törmänen teki seminaarissa useita kysymyksiä. Hän muun muassa kysyi miksi piispa ei ole evankeliumijuhlassa. Karkku sijaitsee Tampereen hiippakunnan alueella. Perinteisesti piispa on osallistunut uusien lähetystyöntekijöiden virkaan siunaamiseen.

Sleyn johto vastasi, ettei tällä kertaa ollut lähetystyöhön erottamista, vaan matkaan siunaaminen.

Kotimaa kysyi toiminnanjohtaja Tom Säilältä, kutsutaanko piispa jatkossa Evankeliumijuhlaan. Hän vastasi, että ei ainakaan siinä tapauksessa, jos hiippakunnan piispana on nainen.

KOTIMAANTYÖN JOHTAJA Juhana Tarvainen valotti omassa puheenvuorossaan kirkko- ja seurakuntasuhteita kotimaan työn näkökulmasta. Hän sivusi myös muita herätysliikkeitä. Tarvaisen mukaan herätysliikkeet eivät ole yhdistymässä, mutta yhteistyö tiivistyy.

– Paikallisseurakuntiin kulkeva tie kapenee vuosi vuodelta. Kutsuja seurakuntiin tulee aina vain vähemmän, Tarvainen totesi.

Hän pohti sitä, voisivatko liikkeen jäsenet olla entistä aktiivisempia seurakuntien luottamustoimissa. Yleisöä kannustettiin asettumaan ehdolle syksyllä järjestettävissä seurakuntavaaleissa.

Sleyn kotimaan työssä on tapahtunut iso muutos paikallisosastojen vähennyttyä sadoista muutamiin kymmeniin. Kaksi kolmasosaa liikkeen piirissä olevista osallistuu nykyisin toimintaan messuyhteisöjen kautta.

– Yhä useampi ei saa enää sanaa ja sakramenttia omasta seurakunnasta. Eräskin perhe pääsee ehtoolliselle vain kerran vuodessa, Tarvainen totesi.

Liikkeeseen kuulumattoman on vaikea ymmärtää tällaista uhriutumiselta kuulostavaa puheen painotusta, koska sanaa ja sakramentteja ei evätä Sleyn jäseniltä. Eri asia on, ettei kirkko ole valmis Sleyn määrittelyyn ehtoollisen jakamiseen kelvollisista papeista. Heitä eli sukupuoleltaan miehiä on enää alle puolet papistosta.

TARVAISEN PUHEESSA korostui viikoittaisen ehtoollismessun merkitys. Hän ei osannut vastata Kotimaan kysymykseen siitä, missä vaiheessa kerran viikossa nautittu ehtoollinen on tullut keskeiseksi osaksi evankelista herätysliikettä.

Puheessaan Juhana Tarvainen totesi, että ehtoollinen on koko kirkon sydän. Kirkko on vakavasti sairas, jos ehtoollista ei voi viettää. Hän sanoi, että on upeaa, että ehtoollinen on tullut niin liikkeen väelle niin tärkeäksi.

– On asioita, joissa ei voi tehdä kompromisseja. Jos messuyhteisöjä tukahdutetaan, virtaava vesi löytää uomansa. Jos sitä ei löydy kirkon sisältä, niin sitten ulkopuolelta. Pidämme huolta evankelisesta laumasta, jaamme sanaa ja sakramentteja, tapahtuipa kirkossa mitä tahansa, Juhana Tarvainen sanoi.

Tuomo Törmänen pyysi tarkennusta puheessa esille tulleeseen kohtaan, jonka mukaan Sleyssä on kastettu messuyhteisön jäseneksi seurakunnan sijaan.

Juhana Tarvaisen mukaan kyse on useimmiten maahanmuuttajataustaisista ihmisistä, joiden kohdalla ei ole selvyyttä, mihin seurakuntaan he kuuluvat. Tarvaisen mukaan kasteiden yhteydessä on tehty myös pastoraalisia ratkaisuja, vaikka se olisi ollut kirkkojärjestyksen suhteen ongelmallista.

ENTISEN TOIMINNANJOHTAJAN Reijo Arkkilan kysymykseen pappisvihkimyksien jatkosta Juhana Tarvainen sanoi olevan kolme vaihtoehtoa. Papit vihitään joko kirkon vihkimyksissä, lähetysalueilla tai omina vihkimyksinä. Jälkimmäistä Tarvainen pitää huonona ja synkkänä vaihtoehtona.

Hän nosti kuitenkin esille, että reformaation jälkeen ensimmäiset papit vihittiin näin.

– Voi olla, että jossain kohtaa se on pakon sanelema ratkaisu Sleyssä, Tarvainen sanoi.

PORIN MESSUYHTEISÖN pappi Johan Helkkula sanoi, että jos tunnustuskirjojen mukaan piispoista on tullut evankeliumin vihollisia, niin messuyhteisöt voivat ottaa vallan pappisvihkimyksiin Raamatun ja uskontunnustuksen mukaan.

Tähän toiminnanjohtaja Tom Säilä totesi, ettei Sleyssä olla yksimielisiä siitä, ovatko piispat evankeliumin vihollisia. Hän totesi saaneensa kutsun keskusteluihin arkkipiispa Tapio Luoman kanssa. Säilä sanoi, ettei vielä ole aika menettää kärsivällisyyttä keskusteluissa kirkon johdon kanssa.

Seminaarin jälkeen Karkkuun kerääntynyt väki vietti Valtakunnallista Evankeliumijuhlaa sateessa ja helteessä. Sunnuntaina päättyneessä juhlassa oli järjestäjien mukaan 12 000 käyntiä. Ensi vuonna juhlaa vietetään jälleen Karkun evankelisella opistolla. Seuraavia juhlapaikkakuntia ei ole vielä päätetty.

Porilaiset Veera ja Johannes Piittala sekä kolmevuotiaat kaksoset Loviisa ja Luukas ja viisi kuukautta vanha Akseli olivat mukana evankeliumijuhlassa perjantaina ja lauantaina. Porissa Piittalat osallistuvat Sleyn Porin messuyhteisön toimintaan.

Veera Piittalan mukaan tällä kertaa juhlilla parasta oli joka vuosi vietettävä Riemumessu.

– Road-yhtyeen konsertti oli myös mahtava.

Veera Piittala antaa erityistä kiitosta juhlille siinä, että lapsiperheet oli huomioitu entistä paremmin.

Tulevaisuudelta hän toivoo, että Sley pysyy osana kirkkoa.

Kuortanelaiset Tarja ja Jukka Lahtela käyvät vuosittain Valtakunnallisessa Evankeliumijuhlassa. He ovat osallistuneet myös Kansanlähetyksen toimintaan, mutta perheen nuoret ovat käyneet Sleyn rippikoulut.

Tällä kertaa Evankeliumijuhlassa mieleen jäi erityisesti lauantaina kello 17 alkanut Riemumessu.

– Ajankohta mahdollistaa sen, että perheet voivat osallistua siihen, Tarja Lahtela sanoo.

Toinen ohjelma oli ensimmäistä kertaa ohjelmassa ollut Elämäni hengellinen biisi. Lahteloiden mukaan Evankeliumijuhlan järjestelyt onnistuivat tänä vuonna erityisen hyvin muun muassa ruokailujen suhteen.

Lahtelat toivovat SLEY:n pysyvän osana kirkkoa.

– Meillä maaseudulla oma seurakunta ja kirkko ovat lähellä sydäntä, he sanovat.

Lapualaisen Mikko Saarimaan mieleen jäi Evankeliumijuhlan ohjelmasta erityisesti Elämäni hengellinen biisi. Siinä oli Saarimaan mukaan mielenkiintoisia vieraita ja hyvä bändi.

– Ohjelma ylipäätään oli laajaa ja otti hyvin huomioon eri ikäryhmät. Kaikki löysivät omat lokeronsa, Saarimaa sanoo.

Hän sanoo totta kai toivovansa, että Sley pysyy kirkossa ja kirkon lähetysjärjestönä.

Tulevana viikonloppuna Mikko Saarimaa osallistuu herättäjäjuhlille, hänen suvussaan on myös körttiläisiä.

– Herättäjäjuhlilla tapaa sukulaisia, kummilapsia ja ystäviä.

Lue myös:

Suviseurat Kauhavalla avattiin perinteiseen tapaan veisaamalla Suvivirsi

Ilmoita asiavirheestä