Onko puhe rauhasta muuttunut utopiaksi? Onko maailmanrauhan kaipuu nykyään naiivia? Onko käynyt niin, että rauhasta voidaan puhua uskottavasti vasta sitten, kun on ensin sodittu?

Nämä kysymykset askarruttavat mieltäni kävellessäni kohti Tampereen yliopiston Linna-talon yläkerroksia, missä tapaan rauhantutkija Marko Lehden. Puhelimessa Lehti kuulosti viikkoa aikaisemmin kiireiseltä, mutta suostui oitis haastatteluun, sillä rauhasta täytyy hänen mukaansa puhua.

Ja Lehtihän puhuu. Hän kertoo saaneensa juuri valmiiksi viimeisimmän aihetta koskevan artikkelinsa Rauha sirpaloituvassa maailmassa: kriittisen toivon perspektiivi. Mutta mitä rauhalle oikein kuuluu Euroopassa vuonna 2026?

Lehti vastaa kysymykseen nyökkäyksellä ja katsoo pohtivasti lasiensa takaa. Ensin hän haluaa hieman tarkentaa laajaa kysymystäni.

– Ensin on määriteltävä tietysti, mitä rauhalla tarkoitetaan.

Simppelisti ajateltuna rauha on vain sodan vastakohta. Se on kuitenkin myös paljon muuta: käytänteitä, rakenteita ja toimijuuden mahdollistamista.

– Sellaisen toimijuuden, mikä mahdollistaa väkivallattoman yhteiselon ihmisten kanssa, joiden kanssa ei jaeta samanlaisia arvoja tai ajatuksia. Rauha on sitä, että erimieliset toimivat yhdessä.

Kun käsitteenmäärittelystä on päästy eteenpäin, Lehti huokaisee syvään.

– Lyhyesti vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi, rauhalle ei kuulu hyvää Euroopassa eikä oikein missään muuallakaan.

”Maailmassa on nyt enemmän valtioiden
välisiä sotia kuin oikeastaan kertaakaan
toisen maailmansodan jälkeen.
Tilanne on hälyttävä.”

LEHTI KERTOO olleensa juuri eräässä eurooppalaisessa konferenssissa ja törmänneensä siellä yllättävänkin sotaisiin äänenpainoihin. Vielä vuonna 2012 Euroopan unioni otti vastaan Nobelin rauhanpalkinnon, minkä palkintoperusteissa kiiteltiin unionin roolia maailmanrauhan edistäjinä.

Lehti muistuttaa, että rauha on EU:ssa joutunut lähes unohdettujen tulokulmien joukkoon. Artikkelissaan Lehti kirjoittaa, kuinka Euroopassa tarkastellaan omaa ja maailman tulevaisuutta pääosin kansallisen turvallisuuden ja sotilaallisen varautumisen kapeasta näkökulmasta. Euroopan mielenlaatua kuvaisivat Lehden mukaan osuvimmin ilmaukset henkinen romahdus tai moraalinen lama.

– Maailmassa on nyt enemmän valtioiden välisiä sotia kuin oikeastaan kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne on hälyttävä.

Lehden mukaan isossa kuvassa tilanteeseen ovat vaikuttaneet voimakkaimmin Venäjän hyökkäys Ukrainaan, mutta myös Yhdysvaltain ja Israelin toimet.

– Ja jatkuvasti spekuloidaan myös, koska Kiina hyökkää Taiwaniin, miten käy Intian ja Pakistanin jatkuvien kiistojen, entä Thaimaan ja Kambodzan ja niin edelleen. Konflikteja on tullut jatkuvasti uusia ja ne kärjistyvät.

Vaikka Lehti kääntäisi välillä katseensa maailmalle, palaa keskustelu toistuvasti Ukrainaan. Euroopan sydämessä on käynnissä massiivinen sota jo viidettä vuotta. Yksi olennainen kysymys on Lehden mukaan se, miten konfliktit linkittyvät toisiinsa ja miten ne vaikuttavat kokonaismaailmalliseen ajatteluun.

– Elämme levotonta aikakautta.

ERITYISEN HARMISSAAN Lehti on siitä, että rauhalla tarkoitetaan nykykeskustelussa lähes yksinomaan aseellista rauhaa.

– Eurooppa on joutunut lähes täysin tämän ajatusmallin vangiksi. Rauha turvataan asein ja vain aseet mahdollistavat rauhan.

Lehden mukaan tulevaisuutta rakennetaan varautumalla sotaan.

– Sotilaallisen puolustautumisen eri muodot ja kilpavarustelu saavat enemmän huomiota ja ajatuksia osakseen kuin puheet rauhanomaisista tavoista konfliktien välttämiseksi.

Vaikka Lehti myöntää, että sotilaallinen valmistelu on välttämätöntä, hän painottaa, että se ei saisi tapahtua muiden ajattelu- ja ratkaisumallien kustannuksella.

– Aina olisi ensin pyöriteltävä ja tutkittava, millaisilla rauhanomaisilla keinoilla voitaisiin välttää konflikti, missä ihmisiä tapetaan ja kulutetaan loputon määrä taloudellisia voimavaroja.

Lehden mukaan sotateollisuuteen kulutetut varatkaan eivät lähde poikimaan samalla lailla kuin monet muut sijoitukset. Sotiminen vain kuluttaa ja tuhoaa, ei tuota tai synnytä.

”Olen ollut itseasiassa hyvin vaikuttunut
siitä, miten paavi Leo XIV on
laajamerkityksellisesti puhunut rauhasta.

TIETYSSÄ MIELESSÄ yleistynyt käsitys aseellisesta rauhasta sataa myös Venäjän laariin. Euroopan pelko ja varustelun aika tarjoaa Venäjälle propagandamateriaalia.

– Mitä syvemmälle me sukellamme varustautumisen kaninkoloon, sen tehokkaammin Venäjä voi hyödyntää niitä mielikuvia retoriikassaan.

Retorisena käännekohtana Lehti pitää Ukrainan sodan syttymistä. Silloin yleistyi käsitys, jonka mukaan rauhasta on sopivaa puhua sitten, kun se on sotimalla saavutettu.

Kuka sitten voisi johtaa keskustelua rauhasta?

– Intellektuellia rauhan puolesta puhujaa kaivattaisiin, Lehti sanoo.

Yhtäkkiä hän innostuu.

– Olen ollut itseasiassa hyvin vaikuttunut siitä, miten paavi Leo XIV on ottanut globaalia johtajuutta ja hyvin laajamerkityksellisesti puhunut rauhasta.

Lehti kiittää erityisesti Leon kykyä puhua selkeästi ja vahvasti, huomioiden sekä kansainvälisen politiikan että tavallisen ihmisen äänen.

– Paavilla on kaiken lisäksi vahva vaikutus.

Lehti nostaa Leon esimerkiksi myös artikkelissaan. Hän kirjoittaa, kuinka Leo XIV on toistuvasti ”vaatinut maailman johtajia turvautumaan dialogiin väkivallan ja sodan sijaan, puhunut sodan mielettömyydestä ja tuominnut maailman välinpitämättömyyden tuhansien siviilien kuolemalle ja kärsimykselle”. Myös asevarustelukierre on saanut paavilta kritiikkiä. Tällaisia puhujia Lehti kaipaa.

– Rauhasta ja siihen liittyvästä toivosta kaivataan uskottavaa puhetta.

”Sodassahan ei ole ikinä voittajia.
On vain pelkkiä häviäjiä.”

JOS PUHE rauhasta on muuttunut, niin on muuttunut sotakin. Nopeasti ja täysin.

– Oikeastaan neljässä vuodessa sotiminen on mennyt aivan uusiksi.

Marko Lehti arvelee, ettei kukaan uskonut Euroopassa käytävän tällaista perinteistä rintamalla sodittavaa panssarisotaa. Kunnes koitti Ukrainan sota, joka Lehden mukaan muistutti aluksi rintamalinjoiltaan ensimmäisen maailmansodan maisemia.

– Siellä uhrattiin joukkoja kuin sata vuotta sitten. Yhtäkkiä sitten rintamalle ilmaantui sci-fi-elementti droonit.

Droonit ja robotit muuttivat kaiken. Lehden mukaan rintamalla on nyt vain yksi suuri kuoleman alue, missä robotit ja droonit kulkevat tappamassa.

– Automatisoitu sodankäynti on muuttanut sodan luonnetta niin paljon, että perinteinen varustautuminenkaan ei oikein enää merkitse mitään.

Lehti viittaa siihen, että moni uusi hankinta, mitä puolustusvoimat tekee, on jo pian vanhentunut. Silti niihin uppoaa suuria määriä rahaa.

– Esimerkiksi nyt taas nähtiin, mitä tuo droonihälytys Uudellamaalla sai aikaan. Tuntui, ettei meillä oltu ihan valmiita tällaiseen.

Tulevaisuutta Lehti ei halua lähteä ennustamaan. Rauha kuitenkin syntyy siitä, että rauhaa halutaan. Se edellyttää keskustelua rauhasta ja uskoa siihen, että se on mahdollista.

– Kun sota Ukrainassa loppuu, on ryhdyttävä yhdessä rakentamaan ja pohtimaan uutta Eurooppaa.

Sitä Lehti ei vielä halua arvella, kuka missäkin voittaa tai häviää.

Hänen kasvoilleen hiipii mietteliäs ilme.

– Sodassahan ei ole ikinä voittajia. On vain pelkkiä häviäjiä.

Ilmoita asiavirheestä