Rovasti, sosiaalineuvos Heikki Arantola kuoli 27 toukokuuta 2026 Harjavallassa. Hän oli 93-vuotias ja syntynyt Sotkamossa 27. maaliskuuta 1933. Hän avioitui vuonna 1962 arkkitehti Hannele Arantolan (o.s. Seppä) kanssa.
Heikki Arantola vihittiin papiksi vuonna 1962. Uransa alkuvaiheessa hän toimi pappina Turun Maarian seurakunnassa, minkä jälkeen hänet kutsuttiin Jyväskylän kristillisen opiston rehtoriksi (1964–1971). Merkittävimmän elämäntyönsä hän teki yli kahden vuosikymmenen ajan (1972–1996) Helsingissä Suomen Kirkon Sisälähetysseuran johtajana. Arantolaa kuvataan tuolta ajalta rakentajapappina. Hänen kaudellaan valmistui Pieksämäellä Sisälähetysseuran Raamattutalo, Koivurannan vanhustenkylä ja Törmälän kurssikeskus, sekä Levin Atrinmajan leirikeskuksen rakennuksia. Arantola ei ollut vain fyysisten toimitilojen rakentaja. Diakonia- ja kasvattajaopiston uudet linjat, kuten diakonikoulutus, kehitysvammais- ja sosiaalikasvattajakoulutus vastasivat ammatillisen koulutuksen muutoksiin. Tyynelän koulutuskeskus rakennettiin kirkon diakonian päihdekoulutusta varten. Seuran työtä ohjasi vahvasti vastuu vähempiosaisten huomioimisesta.
Heikki oli myös vapaa-ajallaan rakentaja. Hänen rakkain paikkansa oli Konneveden rannalla sijaitseva 60-luvulla hankittu Vihtaniemen kesämökki. Maalaistalon poikana hän täytti päivänsä jatkuvalla puuhastelulla. Milloin korjattiin riihen pärekattoa talkoilla, milloin karsittiin metsää. Aamuisin hänellä oli tapana herättää lapset, jotta kalat eivät viruisi järvessä verkoissa liian pitkään. Vihtaniemi oli rauhallinen paikka, jonne ystävät olivat aina tervetulleita.
Heikin läheiset muistavat hänet aktiivisena ja loppuun saakka päivittäisiä tapahtumia seuraavana henkilönä. Hänelle oli ilmiömäinen muisti niin historian kuin omaan elämäänsä liittyvien tapahtumien ja vuosilukujen suhteen. Hän muisteli usein omaa lapsuuttaan Sotkamossa kahdeksanlapsisen sisarusperheen nuorimpana, ja myös sitä surua, kun hänen viidestä veljestään vain yksi palasi rintamalta elossa neljän muun kaaduttua puolustaessaan isänmaata.
Hannelen äkillinen poismeno reilut kaksi vuotta aiemmin vaikutti oleellisesti Heikin jaksamiseen. Hän palasi usein muistoissaan Hannelen kanssa vietettyihin 60 yhteiseen vuoteen. Lapsille ja lastenlapsille hän oli turvallinen henkilö, joka oli läsnä tarvittaessa. Hän oli luottohenkilömme, joka vihki ja kastoi oman perheen jäsenet. Hän nukkui pois rauhassa vakaumuksessaan ”Ratkaisevaa ei siis ole se, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa” (Room. 9:16).
Sellaisena me hänet muistamme, aktiivisena tekijänä ja turvallisena kalliona.
Johanna Arantola-Hattab
Jussi Arantola
Kirjoittajat ovat Heikki Arantolan lapsia.