Tyttöjen sukuelinten silpomisesta käytetään myös nimeä tyttöjen ympärileikkaus. Englanniksi asia tunnetaan lyhenteellä FGM (female genital mutilation). Kyseessä on toimenpide, jossa naisen ulkoisia sukuelimiä vahingoitetaan tai ne poistetaan ilman lääketieteellisiä perusteita. Silpominen voidaan tehdä vauvoille tai teini-ikäisille tytöille.
‒ Silpominen on yli 2 000 vuotta vanha perinne, jonka juuret ulottuvat aikaan ennen kristinuskoa tai islamia. Syyt silpomiselle vaihtelevat maasta, alueesta ja kulttuurista riippuen, kertoo Solomie Teshome.
Hän on työskennellyt Ihmisoikeusliitossa 14 vuotta sukupuolistuneen väkivallan vastaisen työn asiantuntijana.
‒ Silpominen on vakava tyttöihin ja naisiin kohdistuva väkivallan muoto ja ihmisoikeusloukkaus. Suomessa se on rikos. Monissa maissa se on kielletty lailla, mutta silti käytäntöä esiintyy, Teshome sanoo.
KÄYTÄNNÖSSÄ SILPOMINEN tarkoittaa monenlaisia toimenpiteitä symbolisesta pistosta klitorikseen jopa kaikkien ulkoisten sukuelinten poistamiseen ja kiinni ompelemiseen. Toimenpiteen voivat tehdä kyläkätilöt tai terveydenhuollon asiantuntijat. Joissakin maissa toimenpiteet tehdään nykyään, kriminalisoinnista huolimatta, puudutuksessa tai nukutuksessa terveydenhuollon toimipisteessä.
Toimenpiteestä on lievimmissäkin tapauksissa seurauksena psyykkisiä ongelmia, ja hyvin usein jatkuvia fyysisiä kipuja erityisesti yhdynnässä ja synnytyksessä.
‒ Suurin syy sille, että ilmiö elää, on tiedon puute. Maissa, joissa silpomista tapahtuu, puhutaan usein vain tavan hyvistä puolista. Uskomus siitä, että vain silpomisen läpikäynyt tyttö on kaunis, normaali ja kunniallinen sekä kelpoinen aviovaimoksi, on monissa maissa edelleen vahva, Teshome sanoo.
Hän on työssään kohdannut lukuisia eri maista tulevia iäkkäämpiä maahanmuuttajanaisia, jotka eivät ole lainkaan osanneet yhdistää terveysongelmia silpomiseen.
‒ Monet ajattelevat, että naisen elämän kuuluu olla kärsimystä, eikä sitä kyseenalaisteta. Kun he saavat tietoa, he ihmettelevät, miksi heille ei ole kerrottu aiemmin asiasta ja on annettu väärää tietoa ja puhuttu vain silpomisen mukanaan tuomista hyvistä asioista.
Teshomen aloittaessa asiantuntijana silpomisen vastaisen työn 14 vuotta sitten, aiheesta puhuttiin aluksi lähinnä naisille.
‒ Naiset toivoivat, että puhuisin myös heidän puolisoilleen, koska heille aiheesta keskusteleminen oli kulttuurisista syistä vaikeaa. Nykyään silpomisesta tietoa saaneet miehet ymmärtävät sen vaikutuksia perhe- ja avioelämään ja haluavat suojella tyttäriään silpomiselta.
MAAILMASSA ARVIOIDAAN olevan noin 230 miljoonaa silpomisen läpikäynyttä naista. Vuosittain silpominen uhkaa noin neljää miljoonaa tyttöä. Silpominen perustuu kulttuurisiin ajattelumalleihin, ei uskontoon. Esimerkiksi kaikissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa islam on valtauskonto. Kuitenkin näistä maista tapaa harjoitetaan vain Egyptissä ja jonkin verran Jemenissä.
Esimerkiksi Etiopiassa ja Keniassa valtaosa kansasta on kristittyjä, mutta silti silpominen on näissä maissa osaksi edelleen yleinen tapa. Afrikan maiden lisäksi silpomista esiintyy myös muun muassa Indonesiassa, Intiassa, Thaimaassa sekä Afganistanissa ja Pakistanissa.
Solomie Teshome vierailee järjestöissä kertomassa silpomisen terveysvaikutuksista sekä tyttöjen itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta. Ihmisoikeusliitto järjestää koulutusta eri alojen ammattilaisille sekä vapaaehtoistyöntekijöille, jotka levittävät tietoa omissa yhteisöissään.
Teshome on 14 vuoden aikana huomannut tietoisuuden parantuneen.
‒ Silpomisen esiintymismaista tulevien parissa tehtävälle ennaltaehkäisevälle asennetyölle on kuitenkin edelleen tarvetta, Teshome sanoo.
VIELÄ PIDEMPI perspektiivi, 23 vuotta, silpomiseen ja sen ymmärtämiseen Suomessa on World Visionin toiminnanjohtaja Annette Gothónilla. Hänen vuonna 2003 tehty valtiotieteen gradunsa käsitteli naisiin kohdistuvia haitallisia kulttuurisia käytäntöjä. World Visionilla Gothóni teki aluksi työtä silpomisen vastaisessa vaikuttamiskampanjassa. Sen jälkeen hän on perehtynyt monessa eri roolissa tyttöjen sukuelinten silpomiseen Suomessa ja etenkin maissa, joissa World Vision tekee silpomisen vastaista työtä.
‒ Kulttuuristen perinteiden muuttaminen on äärimmäisen hidasta työtä. Edistyksiä tapahtuu askel kerrallaan, ja välillä tulee takapakkia. Tuloksia saavutetaan keskustelemalla ja esimerkkien kautta, Gothóni sanoo.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on monissa maissa tärkeä aikuistumisriitti. Silpominen on myös esimerkiksi kyläkätilöille merkittävä tulonlähde. Siksi on oleellista, ettei vain yritetä poistaa jotain, vaan tarjotaan tilalle muuta. Tytöille vaihtoehtoisia siirtymäriittejä, joiden juhlallisuuksissa on mukana koko yhteisö sekä kyläkätilöille vaihtoehtoisia toimeentulomahdollisuuksia.
‒ Silpominen on meille vieras toimenpide, mutta on hyvä ymmärtää, että niissä maissa, joissa perinne elää, vanhemmat todella ajattelevat silpomisella tekevänsä tytöille hyvää ja takaavansa toimenpiteellä tytölle parhaan mahdollisen tulevaisuuden, Gothóni sanoo.
Kolmen lapsen äitinä hän sanoo ymmärtävänsä hyvin vanhempien dilemman; omalle lapselleen ei toivoisi tilannetta, että hän olisi ainoa erilainen vaan saisi tuntea kuuluvansa joukkoon.
‒ Silpomisen ajatellaan olevan tytön parhaaksi ja pitävän tytöstä huolta. Monissa kulttuureissa tytölle paras tulevaisuus on se, että hän pääsee naimisiin ja saa taloudellisesti turvatun elämän. Pelätään, ettei silvottu tyttö pääse naimisiin, jos avioliiton ehtona on silpominen.
GOTHÓNI ON eri maiden kenttävierailuillaan huomannut, että vain keskustelun kautta päästään muutoksiin.
‒ Tuomitseminen ja kauhistelu eivät johda mihinkään. Tarvitaan keskustelua ja ymmärrystä ja erityisesti maaseudulla kyläpäälliköt ja uskonnolliset johtajat mukaan silpomisen vastaiseen työhön.
Vaikka työ on hidasta, tulokset ovat rohkaisevia.
‒ Olemme nähneet huikeita onnistumisia. On lähdetty liikkeelle tilanteesta, jossa 100 prosenttia tytöistä silvotaan, ja kymmenessä vuodessa on päästy siihen, että vain 20–30 prosenttia silvotaan. Toisaalta esimerkiksi kuivuusaika tuo takapakkia, koska taloudellisissa vaikeuksissa myötäjäisten merkitys kasvaa ja silpominen linkittyy myötäjäisiin ja tytön naittamiseen.
Muutoksia parempaan saadaan aikaan, kun yhteisöissä ymmärretään, että on silpomisen lisäksi muitakin keinoa taata tytöille parempi tulevaisuus.
‒ Tyttöjen koulutusmahdollisuudet ovat merkittävässä asemassa silpomisen vastaisessa työssä. Tarvitaan myös roolimalleja; tyttöjä ja naisia, jotka ovat uskaltaneet sanoa ei, Gothóni sanoo.
SUOMESSA TYTTÖJEN sukuelinten silpominen on rangaistavaa. Aiemmin siitä sai tuomion pahoinpitelynä. Rikoslain vuonna 2025 voimaan tulleen uudistuksen myötä silpominen on aina rikos, vaikka se tehtäisiin kulttuuriin vedoten ja tytön suostumuksella. Myös toimenpiteen valmistelu sekä tytön vieminen ulkomaille silvottavaksi on rikos, josta voidaan tuomita vankeuteen tai sakkorangaistukseen.
World Visionin Annette Gothóni oli ensimmäinen alullepanija rikoslain muutosta vaatineessa kansalaisaloitteessa.
‒ Lakimuutos on erittäin tärkeä edistysaskel, jotta saatiin konkreettisia työkaluja puuttua silpomiseen ja sen uhkaan. Terveydenhuollon työntekijät ja synnytyksiä hoitavat kätilöt tarvitsevat lisää tukea ja ymmärrystä ilmiöstä. Toivon, että lakimuutos helpottaa ilmoituksen tekemistä viranomaiselle, kun herää huoli esimerkiksi siitä, että tyttöä oltaisiin viemässä ulkomaille silvottavaksi, Gothóni sanoo.
Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshomen mukaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisilla on nykyään tietoa silpomisesta, mutta ennaltaehkäisevä puheeksiotto ja silpomiseen puuttuminen ei ole riittävää.
‒ Tarvitaan systemaattista koulutusta niille, jotka työssään kohtaavat silpomisen esiintymismaista tulevia. Tarvitaan myös kattavaa tutkimustietoa aiheesta, Teshome sanoo.
Suomessa arvioidaan olevan noin 10 000 silvottua naista. Vuosittain noin 600–3 000 tyttöä Suomessa uhkaa silpominen. Euroopan alueelle elää Euroopan parlamentin arvion mukaan jopa 600 000 silpomisen läpikäynyttä naista. Naisten sukuelinten silpominen on rangaistava teko kaikissa EU-maissa.
Ilmoita asiavirheestä