Lohjan seurakunta lanseerasi viime vuoden lopulla kirkkoherran rekrytointiprosessin otsikolla ”seurakunta etsii johtajaa, joka uskaltaa”. Maaliskuussa kirkkovaltuusto sitten valitsi virkaan Siuntion suomalaisen seurakunnan vt. kirkkoherran Tanja Louhivuoren.
Nyt Louhivuorelta onkin hyvä kysyä, mitä ajatuksia otsikko herätti? Mitä kirkkoherran pitää uskaltaa?
− Kyse on johtamisen rohkeudesta. Pitää uskaltaa johtaa seurakuntaa sellaiseen suuntaan, että seurakunta voi hyvin ja missä se edelleen voi olla merkityksellinen.
− Jos aikaisemmin on ehkä voinut olla enemmän paikallaan, enää se ei riitä. Nyt pitää lähteä liikkeelle, sillä paikallaan pyöriminen tukahduttaa ja kaventaa mahdollisuuksia.
Kirkkoherra on monella tavalla johtaja: hengellinen johtaja ensisijaisesti mutta myös työyhteisöjohtaja ja seurakunnan strateginen johtaja. Monet pitävät työn monipuolisuutta myös sen suolana, niin myös Louhivuori.
Hän sanoo, että intoa riittäisi tehdä enemmänkin kuin mihin rajallinen aika antaa mahdollisuudet.
− Olisi kiva paneutua kunnolla monenlaisiin asioihin. On ihanaa, kun saa oppia koko ajan uutta.
LOHJAN SEURAKUNNAN kirkkoherran virkaan tuli seitsemän hakemusta, ja tuomiokapituli totesi kaikki hakijat kelpoisiksi virkaan. Kirkkovaltuuston vaalissa 31.3. Louhivuori sai 22 ääntä ja Lohjan seurakunnan johtava kappalainen Sampo Luukkonen 11 ääntä. Lohjan seurakunnan kirkkoherrana Louhivuori aloittaa 1. syyskuuta, kun nykyinen kirkkoherra Juhani Korte jää eläkkeelle.
Kirkkovaltuutetut valitsivat lopulta kahden oman seurakunnan työntekijän välillä, koska myös Louhivuorella on virka Lohjan seurakunnassa. Hän on virkavapaalla ruotsinkielisen kappalaisen virasta ja toimii Siuntion vt. kirkkoherrana. Lohjalla hänet myös vihittiin papiksi vuonna 2004.
Louhivuori sanoo olevansa hyvin ”perusluterilainen” ja löytäneensä jo nuorena hengellisen kotinsa evankelis-luterilaisesta kirkosta.
Lukion jälkeen teologiset opinnot näyttäytyivät mielekkäältä tavalta viettää aikaa ja pohtia rauhassa tulevaisuuden suunnitelmia. Teologia kuitenkin imaisi mukaansa, eikä sen jälkeen ollut enää tarve vilkuilla muita oppiaineita.
Pappisuran kannalta käänteentekevää oli opintoihin liittyvä seurakuntaharjoittelu.
− Siitä lähtien kyse ei ollut enää opinnoista vaan kutsumuksesta tähän ammattiin.
LOUHIVUORI SANOO, että hänen teologisen ajattelunsa ydin löytyy Galatalaiskirjeestä: Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko (Gal. 5:6). Hän sanoo olleensa aina kiinnostunut ihmisistä ja erilaisista mielipiteistä, ja papin työssä syvällisiin keskusteluihin pääsee sujuvasti.
− Aina vaan tulee tärkeämmäksi ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja samaan aikaan kaikki ovat Jumalan luomia ja rakastettuja. Tämä on ajatus, jota haluan myös seurakunnassa pitää esillä ja toteuttaa eri tavoin.
− Tähän aikaan liittyy paljon toivottomuutta, mutta meillä kristityillä ihana sanoma toivosta. Esimerkiksi nuorille haluaisin välittää luottamusta tulevaisuuteen.
Louhivuori kertoo, että hän on asunut kolmeen eri otteeseen ulkomailla. Jaksot Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Hollannissa ovat muokanneet häntä ihmisenä, ja avartaneet myös siihen, että kristinuskoa voi toteuttaa monella eri tavalla.
− Suomalainen luterilaisuus on kotini, mutta ulkomaanjaksot ovat auttavat ymmärtämään erilaisista taustoista tulevia. Vuorovaikutus rikastuttaa myös omaa uskoa.
Vapaa-ajastaan Louhivuori sanoo, että papin työn vastapainona hän liikkuu luonnossa ja viettää paljon aikaa läheistensä kanssa. Ruotsinkielisen kaunokirjallisuuden lukemisessa yhdistyvät hyöty ja huvi.
− Ruotsin kieli kiinnostaa ja se kulkee arjessa mukana koko ajan, vaikka taustani onkin täysin suomenkielinen.
Opiskelua hän kuvailee innostavaksi ja avartavaksi. Ja vielä: neulominen on kivaa.
− On mukava luoda jotain konkreettista.
Haave islantilaisesta villapaidasta elää, puikot ja langat on jo ostettu.
Lue myös:
”Seurakunta tekee toivon työtä” − Tiina Keinänen Laihian kirkkoherraksi
Ilmoita asiavirheestä