”Ajan yleinen materialismi, sekularismi sekä tekniikan palvonta eivät juuri nosta sydäntä ylös pyhään, pyörryttävään korkeuteen, eikä silloin synny runoa, ajatonta ja paikatonta niin kuin suuri taide on.”
Sotien jälkeen Suomessa elettiin modernien monitoimikirkkojen aikaa. Kaikkia seurakunnalliset työkeskukset eivät kuitenkaan miellyttäneet. Kriitikoihin kuului muun muassa Kalevan seurakunnan kirkkoherra Paavo Viljanen, joka ilmaisi huolensa Aamulehden haastattelussa marraskuussa 1957.
Kun Tampereen Kalevan kaupunginosaan alettiin suunnitella kirkkoa, oli aika otollinen pyörryttävälle korkeudelle. Oikeastaan sitä jopa edellytettiin. Tampereen kaupunki luovutti seurakuntayhtymälle tontin sillä edellytyksellä, että paikalle rakennettaisiin ”monumentaalinen kirkkorakennus”, josta muodostuisi alueen ”arkkitehtoninen huipentuma”.
Vuonna 1959 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Reima Pietilän ehdotus, jolla oli eriskummallinen nimi: ”Hellitä mäkivyötä meridiaani”. Kirkon suunnittelijaksi on nimetty myös Raili Pietilä, jonka kanssa Reima avioitui vuonna 1960.
Nimen lisäksi eriskummallinen on myös rakennuksen muoto. Ylhäältä katsoen kirkko muistuttaa kalaa. Seinät muodostuvat korkeista, kaarevista betonikouruista. Niiden välissä on lattiasta kattoon ulottuvia ikkunoita, joiden ikkunaruudut ovat keskenään eri kokoisia.
PIETILÄT SUUNNITTELIVAT paljon enemmän kirkkoja kuin pääsivät toteuttamaan. Lukuisissa kirkkojen suunnittelukilpailuissa menestys jäi laihaksi.
Kalevan kirkon lisäksi suunnitelmista on toteutettu Lieksan kirkko (1982) sekä Tampereen Hervannan kirkko (1979).
Lieksan kirkko rakennettiin samalle paikalle, jolla sijaitsi vuonna 1979 tulipalossa tuhoutunut C. L. Engelin puukirkko. Uusi kirkko mukailee vanhan muotoa.
Hervantaan Pietilät suunnittelivat kokonaisen alueen, jonka suunnitteluun he saivat inspiraatiota antiikin kylpylöistä. Kirkko sijaitsee samassa rakennuksessa kaupungin vapaa-ajankeskuksen kanssa.
Kalevan ja Lieksan kirkkoja yhdistää eräs erikoinen yksityiskohta: loivasti alttaria kohti laskeva lattia. Sen ideana on parantaa näkyvyyttä.
SUUNNITELMISTA KENTIES lähimpänä toteutumista oli Pietilöiden Helsingin Malmille piirtämä luolamainen kalliohjärkäle. Pietilät osallistuivat kilpailuun ehdotuksella, jonka epäsäännöllisen muodon Reima Pietilä kertoi jäljittelevän kehräävää kissaa. Sellainen oli ollut oikeastaan pakko piirtää, kun Misukka-kissa oli asettunut itsepintaisesti piirtopöydälle: ”Sitten piirsin kynällä viivan kissan ruumiin ympäri ja siirsin sen hahmon pohjakaavakseni.”
Pietilöiden ehdotus ei ollut aivan kilpailun sääntöjen mukainen, mutta tuomaristo suositteli silti sen toteuttamista ja suunnitelma lunastettiin.
Sen jälkeen alkoi kuitenkin pitkään jatkunut keskustelu siitä, pitäisikö suunnitelma toteuttaa vai hylätä. Lopulta kehräävän kissan muotoinen kirkko jäi toteuttamatta.
KIRKKOJEN OHELLA Pietilät tunnetaan muun muassa Espoon Dipolista ja Tampereen pääkirjasto Metsosta. Jälkimmäinen muistuttaa ylhäältä päin katsottuna nimensä mukaisesti metsoa.
Pietilöiden viimeiseksi yhteiseksi työksi jäi presidentin virka-asunto Mäntyniemi. Sitä Reima Pietilä ei ehtinyt nähdä valmiina, sillä hän kuoli yllättäen saatuaan sairauskohtauksen 70-vuotispäivänään elokuussa 1993.
Kirjallisuutta: Eriika Johansson, Kristiina Paatero & Timo Tuomi (toim.): Raili ja Reima Pietilä. Modernin arkkitehtuurin haastajat. Suomen rakennustaiteen museo 2008; Marja-Riitta Norri: Pietilä. Modernin arkkitehtuurin välimaastossa. Suomen rakennustaiteen museo 1985.
Lue myös:
Arkkitehti Juha Leiviskän nimi tunnetaan maailmalla paremmin kuin Suomessa — etenkin kirkoistaan
Ilmoita asiavirheestä