Seurakunnan luottamushenkilönä oleminen on vaativa tehtävä. Se on sitä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Päätökset voivat olla isoja ja raskaita. Pitkissä kokouksissa istuminen kuluttaa niin hermoja kuin istumalihaksiakin. Joskus tekee mieli jo järsiä pöydän reunaa, kun puheenvuorot ovat pitkiä eivätkä etene mihinkään.

Jos oikein hyvin sattuu, seurakunnan luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kesken vallitsee luottamus ja kunnioitus. Voidaan olla eri mieltä yksityiskohdista, mutta yleisesti ottaen tuetaan toisia ja halutaan yhdessä seurakunnan parasta. Tämä on oma kokemukseni luottamushenkilökaudesta suureen yhtymään kuuluvassa seurakunnassa.

Jos taas sattuu oikein huonosti, luottamushenkilöt jakaantuvat toisiaan kiivaasti vastustaviin leireihin ja syntyy päättymätön riita seurakunnan työntekijöiden kanssa. Samaa päätöstä saatetaan vatvoa suuntaan ja toiseen, riittäviä tausta-aineistoja päätöksen tekoon ei saa ja kirkkoherra painostaa.

Usein syynä on jokin suurta intohimoa synnyttävä asia kuten kiinteistöratkaisut tai seurakuntaliitos. Pahimmillaan käy kuten Sääksmäen seurakunnassa, missä ennätyksellisesti seitsemän luottamushenkilöä lopulta erosi kirkosta, kun vuosikausia kestänyt kiinteistökiista päätyi Valkeakosken kirkon purkupäätökseen.

”Parasta luottamushenkilönä olemisessa on se, että siinä tutustuu kotiseurakuntaansa läpikotaisin ja tulee myös itse tutuksi.”

LOPULTA LUOTTAMUSHENKILÖNÄ toimiminen on pitkälti päättämistä hyvin arkisista maallisista asioista: taloudesta, kiinteistöistä, hankinnoista ja henkilöstöstä. Niitä tarvitaan, jotta seurakunta voi tehdä hengellistä työtään.

Mutta luottamushenkilöt voivat myös kehittää seurakunnan hengellistä elämää, jos niin haluavat. Se tapahtuu sitä kautta, että on mahdollista nostaa keskusteluun seurakunnan vapaaehtoistoimintaa, kirkkotilan käyttöä ja aukioloa, jumalanpalvelusten suunnitteluryhmiä ja erilaisia tapahtumia sekä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden yhteisiä hetkiä.

Tärkeää on, että luottamushenkilöt tiedostavat asemansa. He eivät ole kirkkoherran kumileimasimia vaan seurakuntalaisten valitsemia päättäjiä, joiden tehtävä on huolehtia seurakuntalaisten omistajuudesta seurakunnassa ja seurakunnan tehtävän toteutumisesta paikkakunnalla. Siinä mielessä on hyvä olla myös itsetuntoinen, ottaa selvää asioista ja vaatia viranhaltijoilta riittäviä taustatietoja päätöksille.

Ihan parasta mielestäni luottamushenkilönä olemisessa kuitenkin on se, että siinä tutustuu kotiseurakuntaansa läpikotaisin ja tulee myös itse tutuksi – ihmisten lisäksi tuntee hyvin myös rakennukset ja niiden rakenteet. Muistan vieläkin, miten ankeaa oli aikanaan tulla uutena ihmisenä seurakuntaan, kun en tuntenut sieltä ketään. Nyt tunnen, ja se on mukavaa.

Tänä vuonna marraskuussa käydään seurakuntavaalit. Niiden ehdokasasettelu on juuri alkanut. Kyllä kannattaa asettua ehdolle.

Lue myös:

Seurakuntavaalit tulevat — nyt etsitään ehdokkaita

Sopuvaalit täytyy saada pois seurakuntavaaleista, sanoo projektipäällikkö Annmari Salmela