Hitaita ovat herrojen ja aforismien kiireet. Kirjani Pyhiinvaellus kuntopyörällä (Väyläkirjat) ilmestyi useampi viikko takaperin, mutta olen saanut vasta muutamia kommentteja. Niissä kiinnitetään huomiota lajityypin, aforistisen tekstin, tiettyyn hankaluuteen: sitä ei lueta kuin romaania tai edes kuin runokirjaa. Lukeminen edellyttää, että pysähtyy siinä missä tuntuu siltä, ja käyttää hetken juuri sen ajatuksen parissa, joka itseä kiinostaa.

Aforismien haaste ja hienous on siinä, että kaikki ei ole kaikille kaiken aikaa, vaan aforismit voivat puhutella pistemäsiesti. Se mikä ennen oli olkea, onkin nyt kultaa.

Eräässä palautteessa sanottiin kirjan teksteistä näin: ”Teräviä, hoitavia, mietityttäviä, ilahduttavia, hätkähdyttäviä elämänviisauksia. Taidokkaasti ilmaistuja, ytimekkäitä mietelauseita, viisauksia, jotkut runoja…”

Heh, kuvassa tekemäni ehdotus/hahmotelma kirjan kanneksi ja graafikon näkemys eli lopputulos.

P.S. Pyhiinvaellusta kuntopyörällä saa ainakin Väyläkirjojen ja Sacrumin verkkokaupoista.