Eduskuntavaalit 2019

Lupauksia puolueet ja ehdokkaat ovat antaneet kiitettävästi. Pian kuulee kuinka kaikki puolueet ovat menestyneet hyvin, ainakin puoluejohtajien mielestä. Torjuntavoittoja sun muita on tullut paljon.

Miksi heti vaalien jälkeen annetut lupaukset ovat vain lupauksia?

Muistaako kukaan yhtään hallitusta, joka olisi pitänyt äänestäjille antamat lupaukset?

Miksi lähes jokainen Suomen puolue on populistinen, jotka lupaavat kaikkea hyvää, vaikka ei ole aikeissakaan toteuttaa lupauksia?

Äänestikö kansa mielestäsi väärin?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

  1. Monipuoluejärjestelmässä minkään puolueen ”lupaukset” eivät voi toteutua sellaisenaan, koska muut hallituksen jäsenet saattavat vastustaa. Täytyy tyytyä kompromisseihin, jotka eivät ole hyviä kenenkään kannalta. Sitten tehdään ”lehmänkauppoja”, joissa päätetään, että jos me saamme tämän, te saatte tuon. Tästä hyvä esimerkki oli SOTE : valinnanvapaus (kok.), maakuntahallinto (kepu). Hallituksen eron jälkeen kävi heti selväksi, että kumpikaan puolue ei hyväksynyt toistensa vaatimuksia. Hallitusohjelmassa ne kuitenkin olivat. Tästä tulee mieleen, että kun haluaa valtaa, pitää hyväksyä sellaista, mitä muuten ei hyväksyisi.

    • Charlotta, kiitos hyvästä kommentista.

      Jokainen puolue on luvannut laittaa vanhustenhoidon kuntoon ja hoitajamitoitus lakiin. Luulisi sen tulevan hallitusohjelmaan, eikö vain?

    • Kyllä tuo Pekka Pesosen esille tuoma, Korkmanin toteamus pitää paikkansa.

      En itse ole pitkään aikaan ottanut kansanedustajien tavoitteita ”vaalilupauksina”. Ehdokkaat esittelevät yleensä tavoitteitaan ja se on hyvä. Jos joku puolue tai ehdokas esittelisi ennen vaaleja säästö- tai leikkauskohteita, niin vaalimenestys olisi takuulla huono.

      Kun ollaan vallassa, niin sitten on turvallisempaa luvata kansalle ”verta ja kyyneleitä”, siis tuoda esille ikävätkin faktat.

  2. Kun entisessä elämässäni opetin koululaisille yhteiskuntaoppia sanoin heille, että vaalilupauksia ei ole oikeasti olemassa, on vain vaalitavoitteita, joita puolueet pyrkivät edistämään silä parlamentaarisella voimalla, jonka vaalitulos mahdollistaa. Tavoitteet puetaan lupauksen muotoon, koska puolueet arvioivat sen vakuuttavan äänestäjiä, joiden ymmärryskykyä puolueissa usein aliarvoidaan (vai aliarvioidaanko?) Demokratian perusidea on, että kansa ei voi äänestää väärin, vaan vaalitulosta on aina kunnioitettava, vaikka se joillekin olisi vastenmielinenkin. Vaalituloksen kiistäminen on diktatuuriin johtavan tien alku.

    • Yrjö, kiitos hyvästä kommentista. Totta kansa antaa äänensä haluamilleen ja tulos ainakin Suomessa vastaa äänestäjien tahtoa. Kansa äänestää oikein. Toki osa äänestäjistä luottaa katteettomiin lupauksiin ja tulee petetyksi. Minulle kävi niin useita vuosia sitten eduskuntavaalissa, jota en unohda ikinä. Nyt valitsen tarkemmin kenelle ääneni annan, mutten vaalikoneella.

    • Yrjö Sahama: ”Demokratian perusidea on, että kansa ei voi äänestää väärin, vaan vaalitulosta on aina kunnioitettava, vaikka se joillekin olisi vastenmielinenkin.”

      Em. on hyvä kiteytys demokratian perusideasta. Täytyy myöntää, että nuorempana en demokratian ”hienoutta” kovin kirkkaasti ymmärtänyt. Joskus pettyneenä vaalitulokseen, saattoi tulla ajatuksia, etteivä nuo toiset ymmärrä politiikkaa, kun äänestävät noin hölmösti.

      Ei nämäkään vaalit menneet minun mieleni mukaan, mutta nyt ”viisaampana” on helppo kunnioittaa vaalien tulosta.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.