Traumataustaisen juutalaisperheen pojasta Ben Zyskowiczista kasvoi Suomen historian pitkäaikaisin kansanedustaja. Pahimpina suomettumisen aikoinakaan hän ei hyväksynyt Neuvostoliiton mielistelyä, koska oli nähnyt kotona totalitarismin pahimmat seuraukset. Keskitysleiriltä sukunsa ainoana pelastunut Abram-isä ei koskaan toipunut kokemastaan.

Politiikassa eilispäivän ”äärioikeistolainen pahis” voi olla tämän päivän sankari.

1970-luvulla vastustajat väittivät Ben Zyskowiczin vaarantavan YYA-Suomen suhteen suureen ja mahtavaan, rauhaa ja rakkautta rakentavaan Neuvostoliittoon. Nyt suomettumisen kriitikko näyttäytyy tinkimättömänä totuudenpuhujana.

Tämän vuoden helmikuussa edustajatoverit nousivat valtiopäivien alkaessa seisomaan ja taputtivat Suomen historian pitkäaikaisimmalle kansanedustajalle.

Silmät olivat kyynelissä monilla, kun puhemies Jussi Halla-aho lausui: ”Edustaja Zyskowicz, teidät tunnetaan intohimoisena ja asioihin rivien välejä myöten perehtyvänä salikeskustelijana, jolle yleinen oikeustaju ja maalaisjärki ovat keskeisiä ohjenuoria. Eduskunnan puolesta esitän teille lämpimät onnittelut huomattavasta urastanne eduskunnassa ja kiitän teitä pitkäjänteisestä työstä suomalaisen kansanvallan hyväksi.”

Suomen ainoan juutalaisen kansanedustajan tarina on ainutlaatuinen muutenkin kuin uran pituuden vuoksi.

Porvari hipin asussa

Nuoruudessaan hyvin pitkähiuksinen ja boheemityyliin pukeutunut Ben Zyskowicz näytti erilaiselta kuin tyypilliset kokoomusnuoret.

– Heillä oli jo lukiossa liivipuku ja Cavalet-salkku. Minä en viihdy puvussa vieläkään, hän naurahtaa, ja viittaa pikkutakin ja kauluspaidan välissä olevaan kravatin kokoiseen aukkoon.

Vaikka porvarillinen tyyli olikin 1970-luvun alussa toisenlainen kuin Kampin työläiskortteleissa kasvaneella ja kavereidensa kanssa Helsingin kaduilla viihtyneellä villillä pojalla, tämä piti kokoomuksen korostamasta yksilöllisen erilaisuuden sallimisesta.

– Se sopi minulle. Olen ollut aina rennon elämänmenon edustaja.

Zyskowicz on säilyttänyt poikamaisen perusvireensä ja reippaan huumorinsa ikävuosien ja vaivojen karttuessakin, vaikka aikaa pönötyksen oppimiseen olisi ollut: parlamentaarinen ura on jatkunut vuodesta 1979.

Köyhyyden asiantuntija

Ben Zyskowiczin lapsuudenkodissa ei puhuttu politiikkaa. Omat kokemukset köyhän perheen poikana vaikuttivat kuitenkin hänen ajatteluunsa.

”Pienikokoinen ja sitkeä äitini ponnisteli valtavasti. Opin, että on oltava valmis tarttumaan työhön kuin työhön.”

Jo varhaisina poliitikon vuosinaan hän kiinnitti huomiota köyhien yhteiskunnallisten mahdollisuuksien parantamiseen.

– Siksi me olemme politiikassa, että haluamme viedä koko yhteiskuntaa eteenpäin.

Monet varakkaista porvarisperheistä tulleet taistolaiset julistautuivat 1970-luvulla työläisten edustajiksi ja pilkkasivat Zyskowiczia, joka ei kokoomuslaisena muka tiennyt köyhyydestä mitään.

– Minähän tunsin köyhyyden paremmin kuin ne kaikki yhteensä!

Lähes sokea suomenjuutalainen äiti Ester oli osatyökykyinen, mutta teki kaikkensa turvatakseen perheelle toimeentulon. Hänen oli vaikea saada pysyviä työsuhteita. Ennen kuin Pauligin puhelinkeskuksesta löytyi lopulta työpaikka, äiti toimi muun muassa pesulan vastaanottoapulaisena ja myymäläapulaisena.

– Pienikokoinen ja sitkeä äitini ponnisteli valtavasti. Tämä on varmasti vaikuttanut keskeiseen eetokseeni, jonka mukaan ihmisen on oltava valmis tarttumaan työhön kuin työhön.

Zyskowiczin mukaan yhteiskunnan taloudellinen hyvinvointi perustuu työntekoon ja yrittäjyyteen. Työteon pitäisi aina kannattaa paremmin kuin sosiaalitukien saamisen, mutta Suomessa näin ei kaikissa tapauksissa ole, mikä on sekä moraalinen että taloudellinen ongelma.

– Minkä viestin annamme pienituloiselle ahkeralle ihmiselle, joka nousee aamukuudelta ja menee töihin Alepan kassalle, mutta toimeentulo ei parane sosiaaliturvan varassa elämiseen verrattuna?

Nykyinen sosiaaliturvasysteemi kannustinloukkuineen kääntyy myös helposti esimerkiksi maahanmuuttajaperheitä vastaan, Zyskowicz huolehtii. Äiti voi jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia, jolloin suomen kieli jää oppimatta ja työelämään pääsy estyy. Lapset eivät pääse varhaiskasvatuksen piiriin ja he joutuvat lähtemään kielitaidon osalta liikkeelle takamatkalta.

Holokaustin pitkä varjo

Ben Zyskowicz ei saanut tilaisuutta tutustua puolanjuutalaisen isänsä Abramin sukuun, mutta on etsinyt sen jälkiä Euroopasta. Parikymppisenä hän vieraili ystävänsä Sem Schubakin kanssa Auschwitzin keskitysleirissä, jossa murhattiin yli miljoona ihmistä, valtaosa juutalaisia.

”Isä oli käytännössä työkyvytön. Välillä hän kävi kyllä satamassa ahtaajana.”

Myöhempi matka Rahime-vaimon kanssa isän suvun kotiseudulle Puolaan ja Majdanekin keskitysleirille oli vielä koskettavampi. Museoitu tuhoamisleiri kaasukammioineen ja joukkohautoineen kertoi siitä, minkälaisiin olosuhteisiin isä joutui.

Fyysisesti vahva Abram valjastettiin orjatyövoimaksi. Hänet vapautettiin vuonna 1945 Sachsenhausenin keskitysleiristä. Sisarukset ja heidän lapsensa oli murhattu.

Isä selvisi suuren sukunsa ainoana holokaustista, tapasi Ester-vaimonsa Ruotsissa ja muutti Suomeen. Tai selvisi ja selvisi – ahdistuneen miehen puheissa toistuivat Hitler, natsit ja keskitysleirit, järjettömän hirvittävät kokemukset.

– Isä oli käytännössä työkyvytön. Välillä hän kävi kyllä satamassa ahtaajana.

Isä hukkui uimareissulla Ben-pojan ollessa kuusivuotias.

– Voi olla, että se oli sairaskohtaus tai sitten oman käden kautta tapahtunut menehtyminen. Hän oli hyvin traumatisoitunut.

Tänään tiedetään enemmän ylisukupolvisista traumoista. Ben Zyskowicz sai jo opiskeluaikoina ahdistuskohtauksia ja on kertonut masennuksesta, johon päivittäiset päänsäryt ovat vaikuttaneet. Niiden mahdollisesta yhteydestä isän kokemuksiin ei ole tietoa.

On suurempi voima

Ben Zyskowiczin identiteetti on juutalainen.

– Tietoisuus juutalaisuudesta on osa elämääni, vaikken ole erityisen uskovainen ihminen.

Juutalaiset juhlapyhät, kuten pääsiäisen, jom kippurin ja hanukan, hän viettää yleensä siskonsa perheen kanssa. Myös oma muslimivaimo ja lapset, joista toinen on luterilainen pappi, osallistuvat juhliin sulassa sovussa.

Mitä mieltä olet isäsi ajatuksesta, ettei Jumalaa voi olla olemassa, koska holokausti sai tapahtua?

Zyskowicz sanoo ymmärtävänsä hyvin isäänsä. Jos ihminen on kokenut ja nähnyt keskitysleireissä kaiken sen kauheuden, murhaamisen, kiduttamisen ja ihmiselämän arvottomana pitämisen, on helppo päätyä siihen, ettei Jumalaa voi olla.

– En ole kuitenkaan samaa mieltä. Minä uskon, että on olemassa ihmistä suurempi voima. Mutta ei minulla ole tarkkaa näkemystä siitä, onko se juuri Vanhan testamentin Jumala.

Totalitarismin vastustaja

Ben Zyskowicz kiinnostui nuorisopolitiikasta Helsingin Juutalaista Yhteiskoulua käydessään. Oma perhetausta vaikutti siihen, että totalitarististen sortojärjestelmien vastustaminen oli verissä.

– Pidin Neuvostoliiton diktatuuria kauhistuttavana järjestelmänä, joka riisti sadoilta miljoonilta ihmisiltä vapaudet ja ihmisoikeudet.

Zyskowiczin mukaan 1970-luvun ”itsesuomettuminen” oli Neuvostoliiton valkopesua. Ei vain politiikassa ja valtiojohdossa, jonne diplomaattisuus hänen mielestään kuuluukin, vaan myös mediassa, kulttuurielämässä ja kansalaisjärjestöissä.

– Kilvoittelu neuvostomielisyydestä ja -mielistelystä läpäisi koko yhteiskunnan. Minulle oli liikaa se kommunismin kehuminen. Media syötti valeita Neuvostoliiton todellisuudesta, samoin koulu- ja yliopisto-opetus.

Neuvostoliitto oli ihan yhtä rauhantahtoinen maa kuin Putinin Venäjä nyt, Zyskowicz ajattelee.

– Se oli kansalaisilleen kauhea paikka. Mustan sanominen valkoiseksi, jota kokoomuksen sisältäkin vaadittiin, oli niin vastenmielistä, etten voinut lähteä siihen mukaan.

Suomettumisen vuodet

Professori Vesa Vareksen kirja Nuori Ben Zyskowicz. Suomettumisen vuodet (Otava 2023) kertoo kiinnostavasti, miten nimihenkilö vastusti 1970-luvun nuorisopolitiikasta lähtien tiukasti taistolaisia ja kaikkia, jotka olivat sisäpolitiikassa vielä enemmän rähmällään kuin venäläiset vaativat.

Hän joutui omassakin puolueessaan marginaaliin.

– Kokoomuksen Nuorten Liitto oli lähellä liittyä Rauhanpuolustajiin, joka ajoi Neuvostoliiton rauhasta ja ihmisoikeuksista piittaamatonta politiikkaa ja piti imperialistista länttä syyllisenä kaikkeen pahaan.

Zyskowicz kumppaneineen onnistui pitämään kokoomusnuoret ulkona Rauhanpuolustajista.

– Olin silloin poliittisesti aika nurkassa. Meitä, jotka asetuimme poikkiteloin ja heitimme kapuloita suomettumisen rattaisiin, oli hyvin vähän.

Raskainta ei ollut se, että stalinistit huutelivat seminaareissa ja kokousten käytävillä. Vuosien vääntö kommunistien kanssa oli kovaa peliä, mutta ymmärrettävää.

– Katkerin pala oli – sanon sen suoraan – omasta puolueesta saadut syytökset siitä, että olin liian kommunisminvastainen ja neuvostovastainen.

Oikeassa olemisen juhla

Ben Zyskowiczin sieluun jäi haavoja. Tai ainakin hampaankoloon jäi monenlaista.

”Vitsailin, että pidän tärkeimpänä saavutuksenani kommunismin kukistamista.”

Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, poliitikon lähipiiri järjesti kieli poskessa muun muassa Oikeassa olemisen festivaalit.

– Neuvostoliiton kaatuessa tuli totta kai fiilis, että olin ollut oikeassa!

Venäläisessä Saslik-ravintolassa Helsingissä järjestetyssä juhlassa jaettiin kuvitteellisia puheenvuoroja rähmällään kommunistien edessä olleille kokoomustovereille, jotka olivat ylistäneet itänaapuria.

Aisaparinsa kansanedustaja Kimmo Sasin kanssa Zyskowicz harrasti Neuvostoliiton hännystelijöiden kustannuksella melkoista ilottelua myös puheenvuoroissaan eduskunnassa.

– Vitsailin, että pidän tärkeimpänä saavutuksenani kommunismin kukistamista.

Unilukkari ja valistaja

Zyskowicz jäi unilukkarin rooliin. Hän on muistuttanut, että kommunistit kumppaneineen ajoivat yhden kaikkien aikojen julmimman ja tuhoisimman diktatuurin etua.

– Olen ajatellut jatkaa tätä valistustyötä niin kauan kuin entiset taistolaiset ja heidän toverinsa jaksavat valhein valkopestä menneisyyttään. Haluan nuortenkin tietävän, mikä on totuus 1970-luvusta.

”Tällaista massamurhaajaako pitää ihailla? Kyllä minä ihmettelen! ”

Vasemmistolaiset nuoret saattavat edelleen ylistää Leniniä ja tarjota sielujen sympatiaa vanhoille kulttuuritaistolaisille.

– Toivon, että tämän päivän kouluissa ja yliopistoissa kerrottaisiin, millainen massamurhaaja Lenin oli.

Zyskowicz sanoo, että jo demokratiaa, oikeusvaltiota ja sananvapautta halveksinut Lenin – eikä vasta Stalin – komensi hirttämään luokkaviholliset näkyville kylien keskustoihin.

– Tällaista massamurhaajaako pitää ihailla? Kyllä minä ihmettelen! Toivon, etteivät nuoret sukupolvet enää koskaan harhautuisi kommunistien valheisiin.

Vanhoihin taistolaisiin Zyskowicz on törmännyt viime vuosina esimerkiksi säätäessään rajaturvallisuuslakia, jolla estetään itänaapurin masinoima maahanmuutto.

– Jotkut niin sanotut ihmisoikeusjuristit, jotka takavuosina julistivat, että oikeustieteen pitää palvella kommunismia, palvelevat monilla kannanotoillaan edelleen jonkin muun kuin Suomen etua.

He ovat Zyskowiczin mukaan myös usein enemmän huolissaan rikollisten ja raiskaajien ihmisoikeuksista kuin uhrien oikeuksien toteutumisesta.

Trumpin touhut ja toivo

Maailmanpolitiikassa Ben Zyskowiczia huolestuttaa ennen kaikkea Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin touhut.

– Minua kauhistuttaa sekä Trumpin ulkopolitiikka, lähinnä Grönlanti ja Ukraina, että se, miten hän vaarantaa Yhdysvaltain sisällä demokratian ja ottaa askelia autoritaarisuuteen. Hän lietsoo kansan kahtiajakoa ja vastakkainasettelua.

Yhdysvaltain mutta myös Euroopan tuki Ukrainalle on ollut Zyskowiczin mukaan täysin riittämätöntä.

– Olen hyvin pettynyt siihen, miten vähän meillä Suomessakin on Ukraina-aktivismia. Euroopan olisi koottava voimansa Ukrainan ja oman alueensa puolustamiseen.

Toivoa Zyskowicz näki – jo ennen Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäystä – Iranissa, jonka kansa on noussut nykyjohtoa vastaan.

Iran on Lähi-idässä Zyskowiczin mukaan kaiken pahan alku ja juuri. Terroristien tukijavaltio toimii Hamasin, Hizbollahin ja huthien takapiruna ja on tätä kautta käynyt vuosia sotaa Israelia vastaan.

– Julma diktatuuri murhaa aseettomia mielenosoittajia. Jos Iranin kansa onnistuu murtamaan kahleensa ja kaatamaan sortohallintonsa, se avaa mahdollisuuden jopa Israelin ja arabimaiden sovinnolle.

Poliitikot ovat tosin saaneet tottua siihen, että monen hurskaan toiveen toteutuminen on hidasta.

Zyskowicz kertoo presidentti Richard Nixonin kysyneen Jumalalta, milloin Vietnamiin saadaan rauha. Vastaus oli, ettei ainakaan kymmeneen vuoteen. Nixon voivotteli: Ei minun aikanani. Kokoomuksen puheenjohtajana Harri Holkeria edeltänyt Juha Rihtniemi puolestaan kysyi kokoomuksen korpivaelluksen aikaan Korkeimmalta, milloin puolue pääsee hallitukseen. Vastaus oli, ettei ainakaan 20 vuoteen. Rihtniemi parahti: Ei minun aikanani! Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kysyi taannoin Vanhasta testamentista tutulta Jumalalta, milloin Lähi-itään saadaan rauha. Jumalan vastaus oli lakoninen: Ei minun aikanani.

Ikuiset syntipukit

Takavuosina suomalaisille tutuiksi tulleet kansainvälisen solidaarisuuden kommunistiset kohdemaat ovat osoittautuneet Zyskowiczin mukaan toinen toistaan pahemmiksi diktatuureiksi.

– Mutta maailmassa on vielä yksi konflikti, jossa nähdään edelleen samat hyvikset ja pahikset, ja jossa mielenosoittajat voivat olla samalla asialla kuin heidän vanhempansa.

Hän viittaa Israeliin ja Palestiinaan. Laitavasemmiston Israel-inhon alkujuureksi hän nimeää Neuvostoliiton, joka asettui jo varhain Israelia vastaan.

– Monia vasemmistolaisia ja kulttuuriväen edustajia elähdyttää nyt Gaza-aktivismi. Naapurimaamme Venäjän rikollinen hyökkäys Ukrainaan, Iranin murhaamat tuhannet mielenosoittajat ja muut maailman konfliktit eivät heitä sytytä, Zyskowicz sanoo.

Hän ei tosin itsekään pidä Benjamin Netanjahusta eikä siirtokuntapolitiikasta, vaan kannattaa ainoana kestävänä ratkaisuna kahden valtion mallia.

Se ei ole näköpiirissä, sillä palestiinalaiset ääriainekset ja fanaattisimmat siirtokuntalaiset haluavat estää sen. Väkivallan kierre voidaan Zyskowiczin mukaan katkaista vain, jos molempien puolien ääriainekset pidetään kurissa.

– Puhun väkevästi Israelin olemassaolon oikeuden puolesta. Gazassa on kyseessä Hamasin terroristien aloittama sota, jossa juutalaisvaltio haluttaisiin tuhota. Israel on silti toiminut väärin Gazassa. Siviiliuhreja olisi pitänyt välttää.

Infarkti hiljensi vauhtia

Kun Ben Zyskowicz saattaa toimittajaa ulos eduskuntatalosta, vastaan tulee apteekkarien vierailuryhmä. Joukko toivottaa konkarikansanedustajalle lämpimästi terveyttä ja ilmaisee ilonsa tähänastisesta toipumisesta.

– Minä olen teidän vakioasiakkaanne, kansanedustaja kuittaa.

”Jo nuorena poltin kynttilääni molemmista päistä.”

Viime kesänä saamansa aivoinfarktin jälkeen Zyskowicz oli osastohoidossa kolme kuukautta ja sen päälle kuukauden päiväsairaalassa. Jakso rauhoitti miestä. Siihen saakka hänet oli tunnettu erityisen ahkerana ja vauhdikkaana vaikuttajana.

– Jo nuorena poltin kynttilääni molemmista päistä. Kai se on tämän sairauden jälkeen myönnettävä, etteivät entiset voimavarat ja energia ole enää käytettävissä.

Tämän viimeisen edustajakautensa jälkeen Zyskowicz ei aio ottaa aktiivista roolia politiikan harmaana eminenssinä.

– Saatan käydä moikkaamassa vanhoja työkavereita eduskunnan kahvilassa, mutten soittele Orpolle ja kumppaneille. Aion ottaa ihan iisisti.

Tulevaisuuden tavoitteet liittyvät lähinnä jälkikasvuun.

– Toivon voivani olla mahdollisimman paljon läsnä 11- ja 8-vuotiaiden lastenlasteni elämässä ja auttamassa heitä.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 4/2026.

Ilmoita asiavirheestä