Sopimuspohjainen maailmanjärjestys murenee alkaen USA:n presidentti Donald Trumpista, kun jokainen valitsee oman totuutensa, ja päättää, mitä yhteisiä sopimuksia on halukas noudattamaan.
Psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen menestyskirja: Itsekkyyden aika. Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin? kuvaa yksilön ylikorostuksen seurauksia. Yhteisöllisyys ja yhteiseen hyvään sitoutuminen heikkenevät. Ihmiset haluavat tunnustusta yksilöllisille valinnoilleen ja masentuvat, jos eivät koe saavansa riittävää tukea. Ihmisen pahoinvoinnin syyksi nähdään yhteiskunnan rakenteet, joita pitäisi muuttaa. Voisiko sen sijaan muuttaa ajatusta, että muut ovat minua varten?
_ _ _
Yksilölliset valinnat näkyvät myös uskonnollisessa ajattelussa. 2000-luvulla uushenkisyyden noustessa puhuttiin valintamyymälä-uskonnollisuudesta, jossa ihminen poimii eri uskonnoista ja henkisistä virtauksista itselleen sopivat osat kuin salaattibaarista. Ajatus oli rakentaa katsomusten cocktailista itselle joustava aate. Sitoutuminen jonkin uskonnon oppirakenteeseen ja rituaaleihin koettiin sen sijaan yksilön vapautta rajoittavana.
_ _ _
Viime vuonna keskustelua herättivät eräät puheenvuorot uskontunnustuksen uudelleen muotoilusta, samalla kun vietettiin Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Mikä on syynä siihen, ettei sitouduta kirkkojen yhteiseen uskontunnustukseen?
Emerituspiispa Wille Riekkinen on esittänyt ”uuden, modernin uskontunnustuksen, joka korostaa rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä dogmaattisten oppien sijaan. Riekkinen painottaa kristinuskon tarvetta uudistua, uskon sisäistä kokemista ja Jumalan hengen työtä tässä ajassa, muuttaen perinteisiä tulkintoja elävämmäksi ja inhimillisemmäksi” (Wille Riekkinen: Valo ja pimeys 2025. AI:n muotoilema tiivistys).
Ongelmaksi ekumeenisten uskontunnustusten näkökulmasta nousee se, että toinen ja kolmas uskonkappale Jeesuksen ristinkuolemasta meidän tähtemme, ylösnousemisesta kuolleista sekä Pyhän Hengen työstä uskon syntymiseksi sivuutetaan. Riekkisen mukaan ”Jeesus on tien näyttäjä, profeetta, parantaja, viisauden opettaja ja tie Jumalan luo. Tien osoittajana ja tienä hän on kristityille erittäin tärkeä, joskaan ei ainut.” Luopuminen kolminaisuusopista ja Jeesuksen ristinkuoleman pelastavasta merkityksestä sekä Jeesuksen näkeminen yhtenä profeetoista muistuttaa islamia.
Ekumeenisilla uskontunnustuksilla on ollut kirkon ensimmäisinä vuosisatoina tärkeä merkitys kristinuskon pääuoman erottamiseksi harhaopeista, kuten Areioksen nimeä kantavasta Arianismista, joka torjuttiin Nikean kirkolliskokouksessa 325. Areiolaisuuden mukaan Jeesus on profeetta, ei Jumala, minkä vuoksi ajatus Kolminaisuudesta torjutaan. Islamin sekä Jehovan todistajien opit tulevat lähelle Arianismia.
Tänä päivänä dogmatiikkaa saatetaan pitää vieraannuttavana teoretisointina, joka pitää hylätä ja ainoastaan uskoa yksinkertaisesti. Luulen, että lähes kaikille nykyajan versioille ”yksinkertaisesta” uskosta löytyy vastine varhaisina vuosisatoina vallinneista harhaopeista, jotka kirkon valtauoma hylkäsi. Siksi juuri on dogmatiikka ja uskontunnustukset (Regula Fidei), jotta edes teologit voisivat opettaa sitä uskoa, johon kirkossa on sitouduttu.
Omasta mielestäni mikään ei estä sitä, että myös ekumeenisten uskontunnustusten mukainen kristinusko voisi olla ”rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä korostavaa, elävää ja inhimillistä.” Uuden uskontunnustuksen mukaisessa opissa dogmaattinen eli Raamattuun ja ekumeenisiin tunnustuksiin sitoutunut uskontulkinta näyttääkin oleva se, mistä olisi vapauduttava?
_ _ _
Pohdin mahdollisia syitä, miksi uskontunnustusta halutaan muuttaa.
- Tieteellisen maailmankuvan ja yleisen mielipiteen asettama paine. Uskosta olisi muotoiltava järkeen käypä versio ja riisuttava siitä pois mytologinen aines. Samaa edusti Rudolf Bultmannin Entmythologisierung eli aikahistoriallisten myyttien riisuminen Raamatun kertomuksista (noin vuodesta 1941).
- Uudistumisen paine. Paikallaan pysyvän uskonnon katsotaan olevan uusiutumiskyvytön, samalla kun edistysusko edellyttää muutosta ajan hengessä.
- Oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus. Kaikki ihmiset eivät voi uskoa. Siksi oikeudenmukaisuus vaatii, että uskonnon on muututtava kaikkien omaksuttavaksi.
- Vallankumous. Uskonto on vapautettava dogmaatikkojen ja uskonnollisten johtajien vallasta ja muotoiltava usko alhaalta käsin arkijärjen mukaiseksi.
- Vähemmistöjen näkökulma. Uskonto on kerrottava uudelleen marginaalissa olevien ja vähemmistöjen kokemusta vastaavaksi: Jeesus on rakkauden ja suvaitsevaisuuden opettaja.
Entä miksi uskontunnusta ei mielestäni pidä muuttaa?
- Suomen evankelisluterilainen kirkko on omassa järjestyksessään sitoutunut ekumeenisiin uskontunnustuksiin. Se on myös edellytys sille, että kirkko voi olla jäsen kansainvälisissä kirkkoliitoissa ja että kirkkoa voidaan pitää kristillisenä kirkkona.
- Kirkon papit sitoutuvat pappislupauksessaan opettamaan ekumeenisten tunnustusten mukaan ja piispat lupaavat piispanvihkimyksessä valvoa, että papit opettavat tunnustuksen mukaan. – Akateeminen keskustelu uskontunnustusten sisällöstä on mahdollista, mutta akateeminen vapaus ei ulotu pappisviran hoitoon.
- Seurakuntalaisilla on oikeus odottaa, että papit julistavat ja opettavat uskontunnustuksen mukaisesti – se on ikään kuin ”tuotelupaus” kirkon jäsenyydestä. Juuri näinä aikoina etenkin nuoret ovat kiinnostuneet kristinuskon sisällöstä. Heillä on oikeus saada uskontunnustusten mukaista opetusta kirkon uskosta.
- Aikaan sidotut syyt poiketa kirkon opista ovat muuttuvia aatevirtauksia verrattuna kirkon pitkään linjaan. Ajan hengen mukaiset muutokset saavat kirkon poukkoilemaan suunnastaan.
- Uskontunnustuksista poikkeaminen heikentää kirkkoa ja tekee sen hajanaiseksi. Vieraat aatteet muuttavat kirkon opetusta. Muuttunut evankeliumi ei synnytä pelastavaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Kohtalokkaat käännösvirheet johtivat ajatukseen Jeesuksesta jumalallisena olentona tai Jumalana. Juutalaiset tarkoittivat Jumalan Poika sanalla alun perin hyvää tai oikeamielistä ihmistä. Sana ei koskaan viitannut jumalalliseen olentoon. Juutalaisille Jumala on yksi eikä hänen rinnallaan ole muita jumalallisia olentoja. Kun sanoma Jeesuksesta levisi hellenistiseen maailmaan, kirkko teki kohtalokaan käännösvirheen arameasta kirjaimelliseksi Jumalan Pojaksi kreikan kielellä. Samalla käännettiin väärin Jesajan nuori nainen kreikan kielellä neitsyeksi. Näin sai alkunsa kertomus Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä neitsyestä Pyhän Hengen avulla. Kirkko lisäsi Jeesuksen lapsuukertomuksen myöhemmin kristilliseen perimätietoon. Kaikki tämä vahvisti ajatusta, että Jeesus oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Antiikin mytologioissa oli totuttu ajatukseen Jumalasta ihmisen hahmossa maan päällä. Nyt kirkko sovitti tulkinnan myös Jeesukseen.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Kirkkoisien logiikka petti. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi rukoillut Isää. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi ilmaissut olevansa voimaton ilman Jumalan apua. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hänellä olisi ollut samalaiset tiedot ja kyvyt kuin Jumalalla, mutta Jeesus paljastaa, että yksin Isä tietää lopun aikojen päivämäärät. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hän ei olisi voinut kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon. Jos Ristillä kuoli pelkkä ihminen, ei tämä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi huutanur Ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen tyhjästä haudastaan olisii tullut pyhiinvaelluspaikka ja tarkka kuolinpäivämäärä ja hauta paikka olisi kaikkien tiedossa. Nyt aikalaislähteet vaikenevat kaikesta tällaisesta, myös Jerusalemin temppelin esiripun repeämisestä ja maanjäristystyksestä tuona päivänä. Kaikki tämä herättää epäilyksiä Jeesuksen jumaluudesta.
Kreikan sanalla logos on monia merkityksiä, Se voisi olla myös järki. Jumalaa se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut. Jumala ja Logos ovat eri asioita. Logos ei ole mikään persoona. Se on vain puhtaasti sana. Jumala loi kaiken sanan avulla tms. Sana tulee jonkun suusta ja joku käyttää sanoja kommunikoimiseen.
Johannes yhdisti kreikkalaista filosofiaa Jeesuksen tarinaan. Kaikesta huolimatta Kolminaisuutta on aina arvioitava logiikan keinoin. Kolminaisuus on epälooginen. Jumala on luonut logiikan ja järjen ja noudattaa myös sitä. Poika ei voi olla samaa olemusta kuin Isä, koska näillä on aivan erilaiset kyvyt ja ominaisuudet. Jeesus ei tiedä kaikkea, ei edes lopun aikoja eikä voi mitään, ellei Isä anna hänelle voimaa. Siitä näemme, että eivät voi olla samaa olemusta. Jeesus rukoilee aina Isää, ei itseään ja pitää Jumalaa korkeampana olentona. Eivät voi olla samaa olemusta millään todellisuudessa, vaikka Kolminaisuusoppi niin väittää. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei Poika itse. Niinpä taas näemme, että eivät voi olla samaa olemusta, koska on erilaiset kyvyt ja taidot sekä osaaminen.
Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen ihminen, joka julisti Jumalan sanomaa ollen upea opettaja ja julistaja eli Jumalan lähettiläs. Näin uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Kukaan ei koskaan puhunut mitään Kolminaisuudesta, ei koskaan.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Kristinusko ja islam ovat alusta saakka opettaneet Jeesuksesta samalla tavalla. Dynamistinen kristologia oli ensimmäisten Jeesuksen seuraajien näkemys. Kirkko teki myöhemmin Jeesuksesta Jumalan antiikin mytologioiden pohjalta.
Helvetti oli oman aikansa kirkon teologinen näkemys. Minusta ero Jumalasta on parempi ilmaus. Kaikki ihmiset eivät suinkaan pääse automaattisesti Taivaaseen. Osa valitsee toisen osan eli joutuu eroon Jumalasta ja tämä on kadotus eli olemassaolon lakkaaminen.
Raamattu ja Koraani ovat historiallisia teoksia ja ihmiset ovat ne kirjoittaneet. Eivät ne mitään Jumalan sanelua ole. Jeesuksella oli sanomansa ja Muhammedilla omansa ja yhteisen sävel löytyy kummaltakin. Se on minun viestini maailmalle.