Sopimuspohjainen maailmanjärjestys murenee alkaen USA:n presidentti Donald Trumpista, kun jokainen valitsee oman totuutensa, ja päättää, mitä yhteisiä sopimuksia on halukas noudattamaan.
Psykologian emeritusprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen menestyskirja: Itsekkyyden aika. Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin? kuvaa yksilön ylikorostuksen seurauksia. Yhteisöllisyys ja yhteiseen hyvään sitoutuminen heikkenevät. Ihmiset haluavat tunnustusta yksilöllisille valinnoilleen ja masentuvat, jos eivät koe saavansa riittävää tukea. Ihmisen pahoinvoinnin syyksi nähdään yhteiskunnan rakenteet, joita pitäisi muuttaa. Voisiko sen sijaan muuttaa ajatusta, että muut ovat minua varten?
_ _ _
Yksilölliset valinnat näkyvät myös uskonnollisessa ajattelussa. 2000-luvulla uushenkisyyden noustessa puhuttiin valintamyymälä-uskonnollisuudesta, jossa ihminen poimii eri uskonnoista ja henkisistä virtauksista itselleen sopivat osat kuin salaattibaarista. Ajatus oli rakentaa katsomusten cocktailista itselle joustava aate. Sitoutuminen jonkin uskonnon oppirakenteeseen ja rituaaleihin koettiin sen sijaan yksilön vapautta rajoittavana.
_ _ _
Viime vuonna keskustelua herättivät eräät puheenvuorot uskontunnustuksen uudelleen muotoilusta, samalla kun vietettiin Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Mikä on syynä siihen, ettei sitouduta kirkkojen yhteiseen uskontunnustukseen?
Emerituspiispa Wille Riekkinen on esittänyt ”uuden, modernin uskontunnustuksen, joka korostaa rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä dogmaattisten oppien sijaan. Riekkinen painottaa kristinuskon tarvetta uudistua, uskon sisäistä kokemista ja Jumalan hengen työtä tässä ajassa, muuttaen perinteisiä tulkintoja elävämmäksi ja inhimillisemmäksi” (Wille Riekkinen: Valo ja pimeys 2025. AI:n muotoilema tiivistys).
Ongelmaksi ekumeenisten uskontunnustusten näkökulmasta nousee se, että toinen ja kolmas uskonkappale Jeesuksen ristinkuolemasta meidän tähtemme, ylösnousemisesta kuolleista sekä Pyhän Hengen työstä uskon syntymiseksi sivuutetaan. Riekkisen mukaan ”Jeesus on tien näyttäjä, profeetta, parantaja, viisauden opettaja ja tie Jumalan luo. Tien osoittajana ja tienä hän on kristityille erittäin tärkeä, joskaan ei ainut.” Luopuminen kolminaisuusopista ja Jeesuksen ristinkuoleman pelastavasta merkityksestä sekä Jeesuksen näkeminen yhtenä profeetoista muistuttaa islamia.
Ekumeenisilla uskontunnustuksilla on ollut kirkon ensimmäisinä vuosisatoina tärkeä merkitys kristinuskon pääuoman erottamiseksi harhaopeista, kuten Areioksen nimeä kantavasta Arianismista, joka torjuttiin Nikean kirkolliskokouksessa 325. Areiolaisuuden mukaan Jeesus on profeetta, ei Jumala, minkä vuoksi ajatus Kolminaisuudesta torjutaan. Islamin sekä Jehovan todistajien opit tulevat lähelle Arianismia.
Tänä päivänä dogmatiikkaa saatetaan pitää vieraannuttavana teoretisointina, joka pitää hylätä ja ainoastaan uskoa yksinkertaisesti. Luulen, että lähes kaikille nykyajan versioille ”yksinkertaisesta” uskosta löytyy vastine varhaisina vuosisatoina vallinneista harhaopeista, jotka kirkon valtauoma hylkäsi. Siksi juuri on dogmatiikka ja uskontunnustukset (Regula Fidei), jotta edes teologit voisivat opettaa sitä uskoa, johon kirkossa on sitouduttu.
Omasta mielestäni mikään ei estä sitä, että myös ekumeenisten uskontunnustusten mukainen kristinusko voisi olla ”rakkautta, myötätuntoa ja Jeesusta tiennäyttäjänä korostavaa, elävää ja inhimillistä.” Uuden uskontunnustuksen mukaisessa opissa dogmaattinen eli Raamattuun ja ekumeenisiin tunnustuksiin sitoutunut uskontulkinta näyttääkin oleva se, mistä olisi vapauduttava?
_ _ _
Pohdin mahdollisia syitä, miksi uskontunnustusta halutaan muuttaa.
- Tieteellisen maailmankuvan ja yleisen mielipiteen asettama paine. Uskosta olisi muotoiltava järkeen käypä versio ja riisuttava siitä pois mytologinen aines. Samaa edusti Rudolf Bultmannin Entmythologisierung eli aikahistoriallisten myyttien riisuminen Raamatun kertomuksista (noin vuodesta 1941).
- Uudistumisen paine. Paikallaan pysyvän uskonnon katsotaan olevan uusiutumiskyvytön, samalla kun edistysusko edellyttää muutosta ajan hengessä.
- Oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus. Kaikki ihmiset eivät voi uskoa. Siksi oikeudenmukaisuus vaatii, että uskonnon on muututtava kaikkien omaksuttavaksi.
- Vallankumous. Uskonto on vapautettava dogmaatikkojen ja uskonnollisten johtajien vallasta ja muotoiltava usko alhaalta käsin arkijärjen mukaiseksi.
- Vähemmistöjen näkökulma. Uskonto on kerrottava uudelleen marginaalissa olevien ja vähemmistöjen kokemusta vastaavaksi: Jeesus on rakkauden ja suvaitsevaisuuden opettaja.
Entä miksi uskontunnusta ei mielestäni pidä muuttaa?
- Suomen evankelisluterilainen kirkko on omassa järjestyksessään sitoutunut ekumeenisiin uskontunnustuksiin. Se on myös edellytys sille, että kirkko voi olla jäsen kansainvälisissä kirkkoliitoissa ja että kirkkoa voidaan pitää kristillisenä kirkkona.
- Kirkon papit sitoutuvat pappislupauksessaan opettamaan ekumeenisten tunnustusten mukaan ja piispat lupaavat piispanvihkimyksessä valvoa, että papit opettavat tunnustuksen mukaan. – Akateeminen keskustelu uskontunnustusten sisällöstä on mahdollista, mutta akateeminen vapaus ei ulotu pappisviran hoitoon.
- Seurakuntalaisilla on oikeus odottaa, että papit julistavat ja opettavat uskontunnustuksen mukaisesti – se on ikään kuin ”tuotelupaus” kirkon jäsenyydestä. Juuri näinä aikoina etenkin nuoret ovat kiinnostuneet kristinuskon sisällöstä. Heillä on oikeus saada uskontunnustusten mukaista opetusta kirkon uskosta.
- Aikaan sidotut syyt poiketa kirkon opista ovat muuttuvia aatevirtauksia verrattuna kirkon pitkään linjaan. Ajan hengen mukaiset muutokset saavat kirkon poukkoilemaan suunnastaan.
- Uskontunnustuksista poikkeaminen heikentää kirkkoa ja tekee sen hajanaiseksi. Vieraat aatteet muuttavat kirkon opetusta. Muuttunut evankeliumi ei synnytä pelastavaa uskoa Kolmiyhteiseen Jumalaan.
Kuka Jeesus oikein oli? Kirkossa syntyi erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asiasta. Vaihtoehtoja on monia: 1. Dynamistisen kristologian mukaan Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Tässä tulkinnassa Jeesus oli Jumalan armon opettaja tai julistaja, Jumalan lähettiläs. 2. Areios piti Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan Poikana, jonka Jumala on luonut jossakin vaiheessa. Jeesus olisi siis alemmanasteinen jumalallinen olento tässä tulkinnassa. 3. Modalistisen monarkianismin mukaan Jeesusta pidetään historiallisena Jumalan ilmenemismuotona. Muita ilmenemismuotoja olisivat Isä ja Pyhä Henki. 4. Homousianismissa on olemassa yksi jumalallinen olemus ja kolme persoonaa itsenäisesti. Sama olemus yhdistää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Tätä näkemystä kutsutaan myös kolminaisuusopiksi. 5. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut salattu Jumala. Tässä mallissa Jeesus = Jumala = Isä = Allah. 6. Jeesus oli tavallinen juutalainen ihminen, jolla oli oma sanoma Jumalasta. 7. Ateistit olivat oikeassa. Jumalaa ei ole olemassa. Jeesuksen elämä päättyi hautaan kuten kaikilla muillakin.
Ja mitä sitten? Kyllä kirkossa tunnistetaan eri kristologiset mallit. 🙂
Reformaatio oli keskiajalla turha ja rikkoi kirkon yhtenäisyyden. Katolinen kirkko on aina opettanut, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Protestantit korostivat yksin uskoa, huomaamatta, että hyvät teot kuulvat myös uskoon. Hyvän tekeminen ei ole väärin eikä sirä pidä pelätä. Historiallisen Jeesuksen sanomaan kuului kehotus uskoa yhteen Jumalaan = Isä = Allah ja tehdä hyvää elämässä. Se oli Jumalan yksinkertainen sanoma ja opetus. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle myös ikuisen elämän. Kirkko on monimutkaistanut historialllisen Jeesuksen sanomaa turhan takia. On aika palata kirkon alkuun ja historialliseen Jeesukseen ja jatkaa reformaatio loppuun. Nyt olisi oikean reformaation aika.
On järkyttävää seurata kirkon historiaa ja katsella sivusta turhia uskonsotia. Monet miehet ja naiset ovat kuolleet aivan vääristä syistä kirkossa ja vallanpitäjät ovat käyttäneet kirkkoa ja uskontoa pelinappulana politikassa. Kaikki alkoi Rooman keisarista 300-luvulla. Uskonnonvapauden olisi pitänyt olla itsestäänselvyys alusta asti, mutta myös Suomessa kirkko on harrastanut uskonnollista suvaitsemattomuutta ja vainonnut toisinajattelijoita ja syyttänyt monia harhaoppisiksi. Ajat eivät ole muuttuneet. Tänäänkin kirkko katsoo toisinajattelijoita ylhäältä käsin. Kolminaisuutta ei saa arvostella historiallisin ja teologisin perusteluin. Kirkko vaikeee arvostelusta ja ohjaa uskomaan terveen järjen vastaisia opetuksia. Islamilaiset teologit ovat esittäneet yli vuosituhannen asiallista kritiikkiä ja esittäneet vaihtoehtoja kristilliselle teologialle, mutta silmät ummistetaan täysin kirkossa erilaisilta ongelmilta.
Sekava kirjoitus, tyypillistä Toivosta.🙃
Sami hyvä,
ovatko kolinaisuuteen ja Nikean-Konstantinopolin uskontunnustukseen sitoutuneet mielestäsi harhaoppisia?
Siisuskoessaan, että Jeesus on Jumala ja ihminen?
Kominaisuutta saa toki arvostella, sitähän sinä teet varsin vapaasti.
Toisinajattelijoita on sorsittu, oli kyse uskonnosta tai joastain ideologiasta. Ja on kirkkokin tehnyt ”pahojaan”. Islamilainen maailma ja ateismi ei liene tehnyt kovin hurskasta parannusta tekosistaan.
Allah on käsittääkseni arabiankielen (yleissana)sana jumalalle (kuten suomenkielessäkin jumalalle), mutta Allah-sanan käyttö krisityjen Jumalle on monissa maissa kielletty, islam on sen ”ominut”.
Olisiko niin, että uususkontunnustusten kannattajat ajattelevat olevansa ”viisaudessa ja tiedossaan) meitä muita ”ylempänä”?
Jukka,
On monia julkaisuja, mitkä ilmaisevat taivaallisia asioita oikein, joskus jopa niinkuin helluntalaiset. Tästä esimerkkinä pidän paavi Ratzingerin Jeesus-kirjoja, etenkin ensimmäistä. Teoksen uuvuttavuuden vuoksi ei yleensä jaksettu lukea loppuun asti, jossa osassa kaikki raamatullinen liiskaantui Roomalaiskatolisuuden ainutlaatuisuuteen. Eli se ”evankelikaalinenkin”valo on RKK:lta. Edustaa samaa johdonmukaisuutta kuin Sidottu Ratkaisuvalta tai ”Kirjaimellinen tulkinta”, vt. Olli Löyttyn kolumni Kotimaassa 2021 lokakuussa..
Toisaalta alkuperäinen ”uskontunnustus” on Raamattu, mikä on kirjoitettu vain uskoville, jotka sen sanoman julistavat. Sitä kyllä luetaan ja tunnetaan ulkopuolella Jumalan Seurakunnankin, mutta sen käyttämisestä jo Psalmeissa Jumala varoittaa, Ps. 50:
16 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?
Nikeian uskontunnustus pääse melkein loppuun, mutta sekoittaa oikean ja väärän viimeisessä lauseessa, ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi” – Eli liiskaa kaiken sitä edellä sanotun oikean.
On kuitenkin otettava huomioon, että RKK ja Evlut uskovat ja opettavat näin, vaikkei Raamattu niin opeta.
Ns. klassiset uskontunnustukset eivat tietenkään korvaa tai muuta Raamattua uskon perustana. Uskontunnustuksia pidetään pikemminkin ytimen tiivistelmänä.
En ala surullisenkuuluisasta kastekiistasta väittelemään, koska siitä väittelystä tuskin tulisi (taaskaan) loppua, eiväthän minua viisaammatkaat ole siitä vielä yksimielisyyteen päässeet.
Kaste kuitenkin kuuluu pealastussuunnitelmaan ja uskoon Raamatun mukaan, vaikka ryöväri ei kasteesta päässytkän osalliseksi – mutta pääsi perille. Ja onhan kasteelle pääseminen lähes mahdotonta esim. tiukoissa islamilaisissa maissa tai Pohjois-Koreassa, joissa uskoakseni Jumala osaa tuomita ja armahtaa viisaammin kuin meidän pähkäilymme edellyttämällä tavalla tai prosessilla.
Kastekysymys on usein myös (ryhmä)identiteettikysymys, mikä sekin heijastuu väittelyissä.
Reformaatiollakin on tiettyä ei-niin-humaania historaa kastelysymyksen ratkasiyritysten soveltamisessa, mikä sekin on vaikeuttanut todellisen dialogin käymistä. Ja taitaa edelleenkin vaikuttaa asenteisiin.
Kaste ja usko ovat moilemmat tarpeellisia.
Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla.
Jumalan valtuutus: Jeesuksella oli Jumalan lupa ja hyväksyntä toiminalleen ja opetuksilleen. En ole silminnäkijä, joten en tiedä, miten Jeesus sai sanomansa Jumalalta tarkalleen vai muodostiko hän vain itse sanomansa juutalaisen perinteen pohjalta ja Jumala antoi hyväksyntänsä olemalla jollakin tavalla yhteydessä Jeesukseen. Toinen vaihtoehto on, että Jumalan hyväksyntä tuli siinä, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja otti hänet Taivaaseen luokseen osoittaen näin, että oli Jeesuksen taustalla ja tukena.
Jumalan voima: Jeesus ei olisi pystynyt tekemään yhtäkään ihmettä ilman Jumalan apua ja ilman Jumalan voimaa. Jeesus sai Jumalalta voiman ja kyvyn tehdä ihmeitä ja opettaa jumalallisia viisauksia.
Jumalan Valittu: Jeesus valitsi Jeesuksen omaksi opettajakseen ja profeetakseen ja antoi hänelle tehävän kertoa Jumalan sanomasta ihmiskunnalle ja Jeesus ohjasi opetuksillaan ihmiskunnan takaiaisin ainoan oikean Jumalan luo ja palautti takaisin uskon yhteen Jumalaan yksinkertaisella sanomallaan. Jumala oli suoraan jollakin tavalla yhteydessä Jeesukseen ja ilmestyi hänelle. Siitä syntyi Jeesuksen uskonnollinen herääminen 30-vuotiaana.
Kirkko on pyhä, koska sen jäsenet seuraavat Jeesusta ja ovat saaneet kuulla sanoman Jumalasta. Uskovat ihmiset ovat pääseet osallisiksi Jumalan salaisuuksista. Pyhyys voisi viitata myös uuteen rakkauteen uskovissa ihimisssä, Usko ilmenee hyvyytenä ja rakkautena ulospäin. Kirkko on pyhä myös siksi, että Jumalan Henki = Rakkaus ja Totuus = Pyhä Henki = Jumalan Voima vaikuttaa siinä.
Jumalan sanoma: Tätä Jeesus tuli kertomaan uudelleen. Sama sanoma yhdistää juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin. Ajaton Jumala sanoma on: Oikea Jumala antaa synnit anteeksi katuvalle ja lahjoittaa uskovalle kuolemanjälkeisen elämän Taivaassa. Oikea Jumala kehottaa myös kaikkia rakastamaan maailmassa aivan jokaista ja välittämään toisistamme kaikkina aikoina. Suurin Jumalan opetus on rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siinä on historiallisen Jeesuksen opetuksen ydin ja Jumalan ajaton sanoma. Paljon muutakin oikea Jumala haluaa opettaa, mutt nämä ovat pääkohdat.
On tärkeää muistaa, että kaikki on armoa eli Jumalan lahjaa lopulta. Yksikään ihminen ei pelasta itseään Taivaaseen millään tavalla. Yksikään ihminen ei voita kuolemaa itse eikä yksikään ihminen anna itselleen syntejä anteeksi. Kaikkeen tarvitaan Jumalan apua ja armoa ja Jumala hyväksyy ihmisen yhteensä Taivaaseen puhtaasat armosta. Silti Jumala odottaa jokaiselta ihmiseltä, ette me uskommme yhteen Jumalaan ja teemme hyviä asioita elämässä, koska se on Jumalan tahto meille tässä maailmassa. Anteeksiantoa ei kuitenkaan voi ansaita millään tavalla eikä tarvitse ansaita. Se on aina Jumalan armon osoitus katuvalle ihmiselle.
Lisää harhaoppia Pasilta. 🤣
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Kaikki on lopulta Armoa.
Harhaopin jatko-osa 😂
Sami,
Sinun harhaton oppi on vielä piilossa. Siksi kerro perusteesi, mikä on oikeaa, vaikka kolmella rivilla enemmän!
Koen, että olette Pasin kanssa metsässä, löytämättä toisianne, mitä raamatullisuuteen tule.
Reijo palataan sitten kun esität kastaliikkeen dokumentit, missä vaikuttivat esim 300 jkr, paikkakunta ja jne. Vielä emme ole saaneet. 😇😇😇
Pasi kuvaat hyvin aineksia mistä harhaoppi syntyy ,noista ajatuksista voisi ”rakentaa” yhden harhaoppisen kirkkokunnan . Harhaopin perusta on aina yhdistää oikeaa ja väärää ja eksytyksen kohteita ovat tietysti tiellä kulkijat , kun eksyneitä ei tarvitse eksyttää . On kautta historian ollut ajattelijoita ja filosofeja joiden ajatuksien sanomat on olleet Jumalallisen totuuden vastaisia jotka ovat vaikuttaneet ihmisten ajatteluihin . Kaikenlaisia plagiointeja ja kristillisten käsityksien liittämistä asioihin ja toimintaan liitetään , että saadaan eksytettyä ihmiset . Muotoisuus riittää ilman sisältöä . Sanoille annetaan uusia merkityksiä ja luodaan kokonaisia ”totuustoimijoita ” joihin voidaan vedota ja puolustella hyvää ja oikeata . Näin lopulta luopunut kirkkokin on ”saanut” argumentteja omaan toimintaan ja voi vedota vaikka mihin mutta Jumalan sanasta nousevia argumentteja ei löydy todelliselle Kristus tielle , vain kuoret ympärillä . Uskontunnustuskin hukkuu kaiken ”uuden tiedon ”alle , jota kehtaa joku nousta ehdottamaan vaihdettavaksi ja muuttamaan . Kun Jumalan ilmoitus ei toimi tarkastusasemana niin viholliskuvia löydetään ajasta, maailmasta ja henkilöistä ja tämä saa ihmiset villiintymään kun syyllinen on löytynyt , on jo veikkauksia olisi tämä se antikristus ja elämme vaarallisia aikoja . joiden julistajat ja opettajat saavat lisää lietsottua pelkoa ja harhaisuutta ja ennenkaikkea hajoitettua laumaa päämääränä saada katseet pois Kristuksesta . Harhaoppiin kuuluu myös vahvasti ajatus että on löytänyt totuuden ja pahaa pitää vastustaa kaikin keinoin , joka löytyy myös kristillisestä ajattelusta , mutta harhaoppisuus on oikeaoppisuudessa kuin susi joka raatelee lampaita oikeuden tunnossaan . Nöyryys on vieras käsitys saati sitten oman syntisyyden tunnustaminen
Pahalla on myös suunnitelma ja se on kaikessa hyvältä näyttävässä ja tekopyhyydessään kuoleman tie , jossa korostetaan oikeutta joka ei nouse Jumalan sanasta . Se on kaukana Kristuksen kärsimyksistä ja siitä kuinka täydellinenkin tuli Jumalan pelossa kuuliaiseksi ristinkuoleman kautta ja se on kaukana siitä pahuudesta joka vallitsee jokaisen ihmisen sisällä . Eksytys tapahtuu aina kun ei tunneta kirjoituksia . Olipa kristillisyys luopumuksen aikoja tai ns. erityisiä armon ja herätyksen aikoja niin aina eksytys on pahan kautta läsnä . Uskonpuhdistuksen jälkeenkin syntyi monelle harhaopille juuret joissa on sekoitus oikeaa ja väärää . Kristus jakaa omastaan ja on aina näin toiminut ja tulee toimimaan elämäksi , se ei ole kuollutta elämää vaikka kristinusko toistaa aina vanhaa totuutta jokaiselle sielulle elämäksi ja autuudeksi . Ihminen haluaa löytää merkityksiä ja vastauksia muualta kuin Jumalan sanasta ja lopulta vaihtaa Jumalan sanan tilalle omat ajatukset eli näin syntyy harhaoppi . Pahan ei tarvitse polkupyörää keksiä uudestaan kun tekee vaan versioita 2.0 ja 3.0 päivityksiä . Taikinan juuret tehtiin jo alussa ja toimivia ratkaisuja ei hylätä vaan ”ajan henki” on avain sana ja sovellutus vain laitetaan kohdalleen . Viholliskuva piirtyy historian tapahtumien kautta vaikka kristittyjen julkisesta tappamisesta jossa katsomolla on ollut keskeinen paikka jossa tahdotaan näyttää ”syyllisen ” ansaitsema tuomio . Ihmisen oikeudentunto vaatii saada syylliset kiinni ja tuomiolle . Tänä aikana tapaa ihmisiä varsinkin nuorempia jotka aidosti etsivät totuutta , mutta paljon on ihmisiä joiden katseet on kääntyneet ajan ilmiöiden seuraamiseen ilman että katse olisi kiinnittynyt uskon alkajaan . Ajan merkit on löydettävissä Jumalan ilmoituksesta joka tulisi meitä johtaa entistä enemmän turvautumaan Kristukseen .
Uskontunnustus Kirkossa ja tunnustuskirjat ovat syntynyt juuri harhaoppeja vastaan, siksi niiden on tärkeää pysyä, juuri kuten perustajat ovat yhdessä päättäneet. Vastustaja on aina muuttamassa ja uutta tarjoamassa.
Kirkon tunnustus on syntynyt tarpeeseen.
Juuri näin muuten meno olisi vielä villimpää . Apostolit antoivat esimerkin opin tunnustuksien tärkeydestä todistusarvona , kun esimerkiksi ylösnousemuksen todistajien lista / tunnustus luettiin alkuseurakunnissa , johon Paavali liitti itsensä ja henkilökohtaisen todistuksen kun kohtasi Jeesuksen Damaskosken tiellä . Uskontunnusten luonne on myös ollut enemmän ennen Herran ylistystä , joka usein unohtuu .
Pasi T:lle. Esität isoja väitteitä ja samalla myös väärintulkintoja – kukaan meistä ei taida olla eksegetiikan ja teologianhistorian sekä uskontodialogin erityisasiantuntija samalla kertaa.
Reformaatio 1500-luvulla oli tarpeellinen reaktio keskiajan katolisen kirkon vääristymiä vastaan (ja useimpia niistä ei koskaan korjattu vaan paalutettiin Trenton kirkolliskokouksessa).
Nyt minun on pakko kysyä: oletko koskaan lukenut vaikkapa nyt suomeksikin saatavilla olevia Lutherin keskeisiä teoksia kuten Kirkko- ja Huonepostillaa, katekismuksia ja Galatakaiskirjeen selitystä sekä 1. Mooseksen kirjan selitystä? Ei siis tutkijoiden yhteenvetoja vaan itse tekstejä.
Ei reformaatio ole koskaan kiistänyt hyviä tekoja vaan kannustanut niihin. Vain niiden esittäminen vanhurskauttavina on tietysti torjuttu. Hyvänä raamatullisena lähtökohtana vaikkapa Tiituksen kirjeen 3:4 – 8.
Marko,
Mitä tulkintoihin tulee, niin ne ovat yhtäkuin ”kehälliset” asiat ja ”jälkitotuus”/post truth. Eli alkuperäisen totuuden hiominen tai jopa sen muuttaminen poistamalla ja siihen lisäämällä, joista kummastakin on jyrkkä kielto Raamatun lopussa Ilm. 22:18,19 ja 5Moos. 4:2, muunmuassa.
Tulkinta-harrastus on Paratiisista alkuisin, kun saatana kommentoi Eevalle ”onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista?”
Tämä käärmeen teologinen lausuma oli hämmästelyn kaavussa ja kohdistus oli ”kaikista” puista.
Jumalan antamia käskyjä kehoituksia tai kieltoja ei kyseenalaisteta, eikä ne ole raskaita, vaan sopiva taakka jokaiselle. Uskomaton ihminen ei ole näissä asioissa tilivelvollinen koskien Raamattua. Niinkuin toisaalla olen sanonut, niin Jumalan Sanaan ei jumalattoman pidä edes puuttua, vt. Ps. 50:16.
Vaikka kaikki on tutkisteltava hengellisesti, niin sellainen on mahdollista vain hengelliselle, eli uskovalle ihmiselle. Elämään asetetut lainalaisuudet sensijaan tuovat ulkopuolisillekin ajallisen järjestyksen ja toimivuuden, mutta eivät kasaa palkintoa kuoleman jälkeiseen tilaan.
Lutherin teokset palvelevat sosiaalisesti, mutta nousee kysymys niiden luetamisesta, sensijaan, että lukisimme Raamattua, koko Raamattua. Pidän jopa kyseenalaisena Lutherin suurta kirjallista tuotantoa ja niiden opiskelua, kun ohjaamme ihmisiä oikealle tielle pelastukseen.
Kyseenalaistukseni koskee nimenomaan 1. Mooseksenkirjan ja Galattalaiskirjeen selityksiä, koska niissä on oleellisissa asioissa väärää selitystä, eli tulkintaa. Niinkuin on tuo viittaamasi Tiit. 3:4-8. Oikein luettuna, ilman tulkintaa siinä on tulkitsemattomana sanoma Pyhän Hengen pesosta/loutron, missä ei ole vettä mailla eikä halmeilla. Viimeisimpiä teologisia oivalluksia kuulin radiosta evlut TT tai TM:n ahaa-elämysilmaisu, eli, että tässä selkeästi osoitetaan kuinka Pyhä Henki ja (lapsi)kaste kuuluvat yhteen.
Tällaisten tulkintojen jälkeen ei enää ole soveliasta puhua uskoontulosta.
Kotimaa-lehdessä piispa em. Wille Riekkisen mukaan häneltä on tulossa uusi kirja. Mikä mahtaa olla tulevan kirjan nimi? Jeesus – ei Jumala – vaan herätysliikejohtaja? Nähtäväksi jää, mitä kirja pitää sisällään? Eihän myöskään saksalaisen teologi Paul Tillichin mukaan Jeesusta saisi palvoa yliluonnollisena olentona.
Kirkossa olisi Riekkisen mukaan hyvä saada kunniaan myös DEI-arvot: ”moninaisuus (diversity), yhdenvertaisuus (equality) ja sisäänsulkevuus eli inklusiivisuus (inclusion).” Pitäisikö ne kenties liittää uskontunnustuksen loppuun? Myös Saatana ja viimeinen tuomio pitäisi siirtää kokonaan sivuun.
Seuraavassa piispa Riekkisen oma julkinen uskontunnustus, johon Pekka Särkiö blogissaan viittasi.
”Me uskomme Jumalaan, Hyvyyden voimaan ja Rakkauden Lähteeseen, elämän antajaan ja kaiken ylläpitäjään. Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, veljeemme ja tiennäyttäjään Jumalan luo, joka elää keskellämme ja sisimmässämme. Me uskomme Jumalan Hengen työhön meissä, vaikka emme sitä aina näe tai ymmärrä. Hän lohduttaa ja rohkaisee meitä, antaa uskoa, luo toivoa ja lisää keskinäistä yhteyttä, iloa ja rakkautta – rakkautta kaikissa sateenkaaren väreissä.”
Onko todella niin, että evankelis-luterilaisessa kirkossa hyväksytään hiljaisesti tämä Pyhän Kolminaisuuden pilkkaaminen, eikä siihen kirkon ylätasolta puututa julkisesti millään tavalla? Onhan meillä Helsingin Sanomat, Yle sekä teologian tohtoreita ja piispoja. Eikö kukaan heistä tartu Riekkisen väittämiin hänen uudesta uskontunnustuksestaan ja anna riittävän painavaa vastinetta, joka herättäisi huomiota myös seurakunnissa?
Emeritus piispa voi puhua mitä vaan? Siihen eivät virassa olevat piispat puutu kollegan entisen statuksen vuoksi? Olisin kovasti hämmästynyt, jos piispat kritisoisivat Riekkisen näkemyksiä!
Toki tiedän itsekin, että Riekkinen saa kulkea vapaana evankelioimassa seurakuntia vanhaan / uuteen bultmannilaiseen uskoon, jota ei häiritse ”Jumalan poissaolon myyttinen symboli,” tuomiosta puhumattakaan. Kristuksen piti jo tulla, muttei ole näkynyt!
Riekkinen näyttää aloittaneen esitelmänsä Lohjan Virkkalan kirkossa viittaamalla jumalakuviin, joita on esitelty viimeaikoina julkaistuissa eksgeettien kirjoissa, joissa ilmoitetaan Jumalan kehityskaari, eikä Elyon, Kaikkein korkein – ole Jumala ollenkaan. Kaiketi.
Apostolinen uskontunnustus sai hänen mukaansa täydennyksen vasta 800-luvulla, jolloin siihen lisättiin – Kristus astui alas helvettiin. Pietarin kirjeen 3:18-19 mukaan Kristus astui helvettiin kylläkin jo hieman aiemmin;… ”hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.”
Politiikka Riekkisen mukaan vaikutti siinä, että Areioksen näkökanta; Kristus, jonka Jumala otti käyttöön hävisi ja keisari Konstantinus Suuri oli Athanasioksen puolella, joka voitti. Tämän vääryyden Riekkinen ehdottomasti haluaisi korjata.
Jokainen tunnustaa uskonsa omalla mielellään ja omalla kielellään.
Kiva, että on nämä yhteiset litaniat, joita lopotetaan ulkomuistista. Mutta tärkeintä on se, mitä itse kunkin meistä päässä liikkuu, kun jotakin omasta uskostamme lausumme.
Voin mielelläni yhtyä jumalanpalveluksessa uskontunnustukseen, mutta se ei kerro todellista uskoani, koska se on Jumalan ja minun välinen asia.
”Sydämen kyllyydestä suu puhuu”. Mekaaninen toistaminen ei kuitenkaan puhu sydämen tilasta.
Ehkäpä jossain vaiheessa tilanne muuttuukin: ”Tunnustakoon jokainen oman henkilökohtaisen uskonsa omaan tulkintansa, sikäli kuin hän johonkin uskoo; tai sitten oman epäuskonsa.”
Uskontunnustus ei ole ensisijaisesti oman hetkellisen uskomuksen tunnustamista vaan uskon sisällän tunnustamisen lausumista. Uskon sisältö on yhteinen. Kuka siihen uskoo sydämessään on toinen asia.
”Kiva, että on nämä yhteiset litaniat, joita lopotetaan ulkomuistista.”
Kenelle lopottamista, kenelle ylistystä ja kiitosta. Usko on sinun ja Jumalan välinen asia, kuten toteat, niin on, siihen ei ole minulla mitään tarvetta eikä oikeutta puuttua. Uskontunnustuksen (Apostolinen/Nikean/Athanasiuksen) sisältö on tarkkaan punnittu. On koeteltu sekä koetuksen kestänyt. Sisältö ei ole yhdentekevä, jota voidaan ykskaks muuttaa. Nykyisin taitaa olla trendikästä yrittää nykyaikaistaa kaikkea ”kaikelle kansalle” sopivaksi? (W. Riekkinen?)