Turistiryhmiä kiertää kirjahyllyjen ja asiakkaiden välissä Helsingin keskustakirjasto Oodissa. Ihmispaljoudesta huolimatta tunnelma on rauhallinen. Sara al Husainia odottaessani kysyn virkailijalta, kuinka monta varausta on tehty al Husainin kirjasta Kenelle maa kuuluu. Pelkästään Helsingissä niitä on yli 1 300. Kirja ilmestyi viime vuoden lopulla.
Al Husaini syntyi 33 vuotta sitten Saudi Arabiassa Rahfan pakolaisleirillä. Vanhemmat olivat paenneet Irakista, koska perheen isä oli arvostellut Saddam Husseinin hallintoa. Tuleva kirjailija oli alle kuukauden ikäinen, kun perhe muutti Suomeen kiintiöpakolaisina ja asettui Kuopioon. Husseinin hallinnon kaaduttua perhe muutti muutamaksi vuodeksi takaisin Irakiin.
Al Husaini kävi koulua noin puolen miljoonan asukkaan Nasriyan kaupungissa Etelä-Irakissa. Myöhemmin hän opiskeli Suomessa Oulussa ja Helsingissä englannin kielen filologiaa sekä oli muun muassa Brysselissä harjoittelussa. Vuonna 2021 hänet valittiin vuoden pakolaisnaiseksi.
AL HUSAININ kirja Kenelle maa kuuluu kuvaa siviilien elämää sota-aikana. Tarinat kertovat bagdadilaisesta koulutytöstä, Malmössä asuvasta irakilaistaustaisesta lukiolaisesta sekä Irakista lähtöisin olevasta Helsingissä asuvasta siivoojasta.
Al Husainin mukaan mielikuvat sodasta ovat helposti sellaisia, että taisteluita käytäisiin kaikkialla.
– Sota ei ole sotaelokuvien jatkuvaa tykitystä. Kaikissa sotaa käyvissä maissa on myös rauhallisempia ajanjaksoja ja alueita, vaikka sodan uhka on niissäkin totta.
Sota vaikuttaa eri tavoin samalla alueella asuvien ihmisten arkeen. Taloudelliset erot saattavat korostua sota-aikana.
– Ne, joilla on rahaa pärjäävät entistäkin paremmin. Esimerkiksi kun Gazasta jaettiin kuvia hyvin syövistä ihmisistä, jotkut reagoivat sanomalla, että eikö siellä olekaan nälänhätää.
Al Husaini kertoo saaneensa eri tahoilta positiivista palautetta Ei kenenkään maa -kirjasta. Vilkkaampaa keskustelua herätti kuitenkin hänen ensimmäinen teoksensa Huono tyttö. Vuonna 2023 ilmestynyt kirja on omakohtainen teos pakkoavioliitosta ja siitä irtautumisesta.
Kirjaan liittyneen vilkkaan keskustelun hän arvelee johtuneen siitä, että teoksen aihe ja käsittelytapa oli paljon suorempi, jopa vihaisempi.
– Tahdoin kirjoittaa kirjan, jonka olisin tahtonut itse lukea. Kirjan siitä, mitä pakkoavioliitoissa oikeasti tapahtuu.
Al Husaini kertoo pohtineensa, onko hän kahden julkaistun teoksen jälkeen oikeasti kirjailija. Toisaalta hän tuntee olleensa sitä aina.
Hän lainaa marokkolaista kirjailija Mohamed Choukria, joka on sanonut olleensa kirjailija jo ennen kuin aloitti kirjoittamisen.
– Hän kirjoitti silmillään, dokumentoi tapahtumia, tarkkaili ympäristöään. Ehkä minäkin olen ollut kirjailijan polulla jo ennen kuin otin kynän ensimmäisen kerran käteeni.
AL HUSAINI syntyi muslimiperheeseen, mutta luopui islamista aikuistuttuaan. Hän määrittelee itsensä uskonnottomaksi.
– Islamin vaikutus ei ole kuitenkaan jättänyt minua. Lisäksi minulla on edelleen uskovaisia ihmisiä lähipiirissä.
Uskonnosta luopumiseen vaikutti moni asia, kuten esimerkiksi kriittisyys islamin valtarakenteita kohtaan. Al Husainin mukaan Suomessa ollaan liian varovaisia suhteessa islamiin. Hän on nostanut omia näkökulmiaan esille kirjojensa lisäksi sosiaalisessa mediassa sekä lehtihaastatteluissa.
– Vaikeutta arvostella islamia on erityisesti vasemmalle kallellaan olevissa puolueissa. Niissä ei juurikaan puututa esimerkiksi kunniaväkivaltaan.
Vasemmistolaisten poliitikkojen vaikeus kritisoida islamiin liittyviä ihmisoikeusloukkauksia tai valtarakenteita on al Husainin mukaan näkynyt esimerkiksi siinä, ettei Iranin tammikuisiin mielenosoituksiin aluksi otettu kantaa.
– On hyvä, että puolustetaan esimerkiksi palestiinalaisten ihmisoikeuksia, mutta samalla tavalla pitäisi suhtautua iranilaisten ihmisoikeuksiin.
ISLAMISTA KESKUSTELTAESSA al Husainista tuntuu kuin maalitolppaa siirrettäisiin puhujan mukaan. Ensin sanotaan, että jos ei ole muslimi tai arabi, islamista ei ole oikeutta puhua kriittisesti. Seuraavaksi, että vain oppineilla, kuten imaameilla on oikeus nostaa esille islamin kielteisiä puolia, mitä he eivät kuitenkaan tekisi.
– Mutta silloin jos joku sanoo jotakin positiivista islamista, niin se otetaan vakavasti, oli sanojana kuka tahansa. Kun arviointi muuttuu myönteiseksi, muuttuvat myös kriteerit siitä, kuka saa sanoa. Tämä taitaa päteä kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin.
Al Husaini on ottanut kantaa julkisesti muun muassa siihen, onko huivin käyttö ja islamin muiden siveyssääntöjen seuraaminen vapaaehtoista vai ei.
– Vaikka Koraaniin ei ole kirjoitettu suoranaisesti hiuksien peittämisestä, Koraani sisältää siveyssääntöjä, jotka tulkitaan niin. Huivin käyttö on muiden siveyssääntöjen kanssa osana uskontoa.
Al Husainin mukaan huivi ei ole valinta, vaan velvoite ja vaatimus myös suurimpien koulukuntien mukaan.
– Miten se olisi vaihtoehto, jos imaami sanoo, että on syntinen, jos ei käytä huivia.
Al Husainin mukaan osa imaameista vertaa siveyssääntöjen vaatimusta rukoiluun. Mutta rukousta ei valvota samalla lailla kuin sitä, pitävätkö naiset huivia vai eivät. Hän kertoo haram-poliiseista, jotka kommentoivat sosiaalisessa mediassa naisten pukeutumista, jos se on heidän mielestään liian paljastavaa.
– Huivin käyttö ei ole oma vapaa valinta, kun sitä tuupataan ainoana vaihtoehtona. Se liittyy uskontoon, sosiaaliseen paineeseen ja pelotteluun.
JULKISUUDESSA ON keskusteltu, voiko muslimioppilas osallistua koulun uimatunneille. Kansanedustaja Fatim Diarra (vihr.) otti Helsingin Sanomissa kantaa asiaan sanomalla, etteivät valtauskonnot kiellä uimista.
Al Husaini sanoo, että vaikka Koraanissa ei ole naisten kohdalla suoranaista kieltoa uimiselle, niin siveyssäännöt rajoittavat tyttöjen ja naisten uimista. Edes koko vartalon peittävä uimapuku burkini ei ole al Husainin mukaan hyväksyttävä kaikille muslimeille, jos siveyssääntöjen mukaan pitää käyttää väljiä vaatteita.
Al Husainin kokemuksen mukaan keskustelu sosiaalisessa mediassa on vaikeaa, koska se on niin polarisoitunutta. Myös hänellä pyrkivät tunteet pintaan silloin kun käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia. Hän on kuitenkin jatkanut keskustelua.
– Vaikka en onnistuisi muuttamaan alkuperäisen sanojan kantaa, voi olla, että joku keskustelua seuraava muuttaa mielipidettään.
Al Husaini sanoo feministinä tuntevansa usein turhautumista.
– Arvostelen tarvittaessa myös feministisiä liikkeitä. Kun minulla on kriittistä sanottavaa feminismistä, joudun joskus alleviivaamaan sitä, että olen itsekin feministi.
Yhtenä esimerkkinä hän nostaa taannoisen kohun silloisen pääministerin Sanna Marinin avoimesta kaula-aukosta. Monet feministit ottivat kantaa julkaisemalla itsestään kuvia avoimessa kaula-aukossa.
– Ne naiset, jotka eivät ole vallankäyttäjiä ja oikeasti tarvitsisivat tukea, eivät sitä usein saa. Vaikutusvaltainen Sanna Marin ei olisi tarvinnut kaula-aukkokuvaansa feministien tukea. Mutta kohuun osallistuminen antoi osalle tunteen, että nyt olen tehnyt jotakin.
Hänen mukaansa naisten oikeuksista kyllä puhutaan, mutta ei esimerkiksi kunniaväkivallasta niin paljon kun siitä pitäisi puhua. Tai sitten määritellään, kuka saa puhua.
Jari Tervon vuonna 2011 ilmestynyt kirja Layla oli yritys nostaa esille kunniaväkivaltaan liittyviä asioita, mutta Tervoakin arvosteltiin siitä, ettei hänellä miehenä ole oikeutta kirjoittaa näistä aiheista. Al Husaini muistuttaa kirjoittamisen olevan toisen kenkiin astumista.
– Sinuhen kirjoittanut Mika Waltarikaan ei käynyt koskaan Egyptissä.
Hänen mukaansa ilmapiirissä on herkkyyttä toisten puolesta loukkaantumiselle, mutta itse ei olla valmiita tekemään mitään.
AL HUSAINI sanoo olevansa identiteetiltään Suomen irakilainen.
– Kuopiolaisuus merkitsee minulle lapsuutta, siellä on myös perhettä ja ystäviä. Kuopio on kaupunki, joka kasvatti minut. Mutta Irak vaikutti minuun monella tapaa, maa teki minusta feministin. Ehkä se kertoo Kuopiosta hyvää.
Viime vuoden lopussa al Husaini valittiin Uskontojen uhrien tuki ry:n hallitukseen.
– Olen mukana monissa feministisissä yhteisöissä, mutta niissä ei juurikaan puhuta uskontoon liittyvistä tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksistä.
Hän sanoo olevansa melko yksin nostaessaan keskusteluun islamin ihmisoikeuksiin ja valtarakenteisiin liittyviä ongelmia. Ainakaan hän tiedä kovin montaa muuta, jotka tekevät niin.
– Mutta joskus on niin, että yksi aloittaa ja toiset jatkavat.
Al Husaini asuu ainakin toistaiseksi Etelä-Ruotsissa Malmössä. Hän muutti sinne tekemään jatko-opintoja konfliktien ja rauhan kysymyksistä. Nyt hän kuitenkin keskittyy kirjoittamaan kolmatta teostaan, joka käsittelee yhteiskunnallisia aiheita. Tämän enempää hän ei vielä kerro kirjasta.
Ruotsissa al Husaini ei vielä ole osallistunut laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– En koe tuntevani riittävästi maan yhteiskunnallisia rakenteita. Puhun ruotsia, mutta en mielestäni riittävällä tasolla.
Siteet Suomeen ovat vahvempia.
– En halua, että ongelmalliset rakenteet saavat Suomessa sijaa, siksi osallistun täällä käytäviin keskusteluihin.
Kenelle maa kuuluu -kirjan hän on omistanut Suomelle, ”maalle joka antoi minulle kaiken”.
Kuka?
Sara al Husaini, 33
kirjailija, filosfian maisteri
Juuri nyt kirjoitan.
Kiinnostaa: Matkailu, taide ja hyvä ruoka.
Lue myös:
Karvakannel teki blogista valtakunnankohun – Pekka Särkiö kertoo, mitä hän oikeasti tarkoitti
Ilmoita asiavirheestä