”Har det bra”, eli voi hyvin, hyvää jatkoa, pidä hauskaa, toivotti ruotsin kielen harrastaja Leena aina erotessamme. Lähtiessäni Leenan luota vuodenvaihteen tienoilla, jäivät nuo viimeisiksi sanoiksi. Tarkoitus oli tavata matkani jälkeen, mutta Luoja päätti toisin.
Leena Hurskainen (o.s. Rautavuori) kuoli Joensuussa tammikuun 20. päivänä 2026. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Loimaalla 25.3.1948. Hän pysyi aina Loimaan tyttönä, vaikka muutti Joensuuhun yli 50 vuotta sitten. Ylioppilastutkinnon jälkeen Loimaan tytölle koittivat opiskeluvuodet Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Teologian kandidaatin tutkinnon jälkeen 1972 tie toi Joensuuhun, ensiksi lehtoriksi, sitten pitkäaikaiseksi nuorisotyönjohtajaksi 1978–1993. Pappisvihkimyksen jälkeen hän palveli virallisen apulaisen ja kappalaisen tehtävissä Joensuun seurakuntaa ja eläköityi keskusrekisterin johtajan virasta 2015. Rovastin arvon hän sai 1999.
Työtoverina Leena muistetaan luotettavana, suorapuheisena ja reiluna. Hän oli joustava ja kohtasi aidosti ihmiset. Johtotehtävissä hän piti aina alaistensa puolta. Olipa kyseessä koulun aamunavaus, saarna tai muu puhe, niissä oli selkeä kristillinen sanoma. Lukuisat entiset ja nykyiset joensuulaiset muistavat hänet rippipappina, kastepappina, omaisen hautaan siunanneena pappina. On heitäkin, joita Leenan esimerkki innoitti hakeutumaan teologikoulutukseen.
Puolison kuolema 10 avioliittovuoden jälkeen, kahden pojan yksinhuoltajuus ja epäsäännöllinen seurakuntatyö vaativat Leenalta sitkeyttä ja neuvokkuutta, mutta eivät vieneet elämänmyönteisyyttä ja iloa. Terveyden haasteet kavensivat viime vuosina elämänpiiriä, mutta vieraat olivat hänen kotiinsa aina tervetulleita. Erityistä iloa toi isovanhemmuus. Silja-tyttösen kuva ja kuulumiset olivat ensimmäisenä puheissa vierailuilla.
Virkatehtävien lisäksi Leena oli Pohjois-Karjalan Pipliaseuran puheenjohtaja 2006–2014, sekä toimi aktiivisesti paikallisessa Pohjola-Nordenin yhdistyksessä. Harrastuksikseen hän kertoi matrikkelissa downsiftaamisen ja tuunauksen. Leena ja käsityöt, erityisesti neulominen liittyivät yhteen. Taitavat kädet saivat aikaan kauniita ja värikkäitä vaatteita. Tätäkin kirjoittaessani päälläni on Leenan neuloma lämmin villapaita.
Nyt on meidän vuoromme toivottaa Leenalle har det bra – kunnes taas tavataan!
Kaija Santti
Kirjoittaja on Leena Hurskaisen pitkäaikainen työtoveri ja ystävä.