Kristikunnan historiassa  uskonpuhdistuksen jälkeiset ajat  1500 luvun lopulta -1700 luvun alkuun olivat oikeita runsauden sarvia tuottamaan erilaisia uskonkäsityksiä . Yksi vaikuttavampia henkilöitä on ollut 

August Hermann Francke, Saksalainen teologi ja pedagogi , jonka oppikäsitys armonjärjestyksestä on hyvin laajalle levinnyt myös pietistisen liikkeen ulkopuolella . Se levisi metodikirkkoon ja vapaiden suuntien oppikäsityksiin . Ja rantautui myöhemmin myös meille Suomeen moneen herätysliikkeeseen . Suomessa sitä vauhditti kirjallisuuden laajeneminen  hengellisellä rintamalla .  Francken käsitys armonjärjestyksestä on vahvaa myös luterilaisiksi itseään tuntevaksi  piireissä ja tietysti sen vaikutukset näkyvät vapaa kristillisyydessä selvemmin  , jonka omaksuivat 1600- luvun jälkeen syntyneet kristilliset liikkeet. Sen ajattelun oli helppo kytkeytyä moniin kristillisiin oppisuuntiin , missä oli jo kasteen ja ehtoolisen merkitys muutettu ja missä nähtiin myös kirkollinen virkapappeus , joka synnyttää ajatuksen kääntymisestä tekemisen suuntaan ennemmin kuin nöyrytymisen suuntaan . Mikään oppi ei ole syntynyt tyhjiössä eikä pyörää voi ns keksiä uudelleen vaikka siihen tulisi virheitä niin pyörä pysyy pyöränä . Francken vaikutus on syvälle iskostunut käsitys armonjärjestyksessä jossa määritellään aikajärjestyksessä tapahtumat kääntymys tuli näkyä ennen uskoa ja pyhitys tuli seurata uskosta . Se oli portaittain etenevää ja piti tunnistaa eri vaiheet , joka johti uskonelämän tarkkailuun omassa ja toisten elämässä ja lopulta uskonkohde siirtyi tarkkailemaan Kristuksen sijasta omaa itseään . Siitä nousi myös tarve todistaa omaa uskoa ja väistämättä se johti myös lakihenkisyyteen . Alun pietisessä liikkeeessä oli enemmän luterilaisuuden sydänääniä , mutta kuten yleensä uudet ajatukset muovaavat uskonkäsitystä. Kaikkihan sanovat kristillisissä kirkoissa ja liikkeissä että oppi suoraan Raamatusta , myös ne liikkeet ja suunnat jotka eivät ole uskonoppia määritelleet tarkemmin , mutta heilläkin on perintönä tietyt dogmit jotka helppo tunnistaa julistuksesta vaikka niitä ei ole kirjattu ylös . Tästä usein johtuu  erilaiset raamatun tekstien  tulkinnalliset erot myös , kun focus ei ole Kristuksessa vaan itsessä . Henkilökohtaiset motiivit myös usein kumpuavat tästä ajattelusta vaikka ihminen ei itse sitä tiedosta . Joskus siitä henkilökohtaisesta todistuksesta tulee tärkempää kuin todistus Herrastamme . Tämä ajattelu sopii ihmisen loogiseen ajatteluun hyvin kun kiipeämme portaitakin yksi kerrallaan , kuitenkin Jumallisiin totuuksiin ei voida aina soveltaa porrasteoriaa, Alunperin armonjärjestys nousi kysymyksestä miten Jumalan ilmoituksesta kumpuava rakkaus ihmisen pelastukseksi kokonaisuudessa omistetaan.Tarve armonjärjestykselle liittyy vastineeseen katolilaisille , jotka uskonpuhdistuksen jälkeen korjailivat oppiaan 18 vuoden ajan josta Trenton kirkkolliskokouksess a julkistettiin suurimmat päätelmät ja muutokset . Seuraava lainaus luterilainen .net sivulta :

Oppi kiinnitti huomion Jumalan armotekoihin ihmiselle ja ihmisessä, ei vain taivaan tuomioistuimessa.

Opin tarkoituksena oli selittää johdonmukaisesti ja teologisesti eritellen, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän tulee pelastuksesta osalliseksi. ”Armonjärjestys” sana viittaa järjestykseen, jota Pyhä Henkinoudattaa armahtaessaan yksityisen ihmisen. Kysymys ei kuitenkaan ollut niinkään ajallisesta järjestyksestä, vaan pikemminkin pelastuksen Jumalallisesta syy-seuraus suhteesta: Jumala aukaisee silmämme, me näemme. Jumala avaa korvamme, me kuulemme. Pelastuminen on yksin Jumalan työtä ja tekoa. Pelastuminen on kokonaisuus, mutta se voidaan eritellä myös yksittäisiin pelastustapahtumiin. Armonjärjestysopissa pelastustapahtumat eriteltiin seuraaviin osiin: kutsu, valaistuminen, kääntymys, uudestisyntyminen, vanhurskauttaminen, pyhitys, uskon säilyminen, uudistuminen ja kirkastaminen.Tämä on mielestäni osoitus siitä kun Jumalan sanan keskipiste Jeesus Kristus muuttuu , niin uskoon tulee erilaisia painotuksia jotka ohjaa uskon kohteesta poispäin . Esimerkkinä Calvinin erilaiset näkemykset vaikutti lopulta harhaoppiseen uskonsuuntaukseen . Reformoidut baptistit edustaa Suomessa tätä suuntausta . Niin voi olla raamatullistakin opetusta mutta jos enneltamääräämisoppi sanoittaa uskoa että toiset on valittu kadotukseen niin siitä selvä johtopäätös että ei tiedä kuka on valittu ja kun Jeesus ei kuollut kuin vain valittujen puolesta niin ei voi olla varma saako synnit anteeksi . Frans Piper sanoittaa pelastusvarmuutta : kun uskot evankeliumin niin saat uskoa pelastukseen . Erilaiset uskonkäsitykset tuovat hajuja ja makuja seurakuntaelämään ja se aitous ihmisten väliltä heikkenee Jumala tietysti tahtoo että ihmisten erilaiset persoonallisuudet saisivat kukkia seurakuntaelämässä.  On vain yksi ratkaisu eli Kristus on korotettu ja armahdetut syntiset yhteisessä uskossa ylistävät Herraa . Raamattu puhuu Kristuksen tuoksusta ja se on tietysti rakkautta . armoa ja totuutta mitä hän on . Katsomme eri kristillisyyttä meidän omien kokemuksien kautta tietysti , mutta usein katse on ihmisissä ja yksikin ihminen joka edustaa tiettyä kirkkokuntaa tai suuntausta ja töpeksii tai on meitä kohtaan epämiellyttävä niin usein menee koko kirkko tai liike sen maineen mukana . Viisaus ja tieto on kätketty yksin Kristukseen ja avautuu meidän häviöiden, menettämisien , onnettomuuksien ja vaikeuksien kautta . joissa me syntisinä olemme toivottomia ja tunnemme kurjuutemme , joissa me mietimme syyllistäen itseämme ja tunnemme epäonnistuneemme elämässämme pahoin ja kuitenkin se tie on annettu ja sallittu Jumalalta , jonka kautta armo , totuus meille kirkastetaan . Ristin tie vie kuolemisen kautta tuntemaan Kristusta paremmin . Siksi katseemme ei tulisi kääntyä pois Kristuksesta .

Blogi tietysti sisältää lainatun tekstin lisäksi omia havaintoja ja päätelmiä uskonopin kehityksestä , ihan vapaasti oppineet ja kuka vaan voi tuoda omia käsityksiä opiksi ja ohjeeksi ja erilaisia näkemyksiä asian tiimoilta .