Paaston aika on alkanut. Paaston tarkoitus on ohjata meitä itsetutkisteluun. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämme itsekeskeistä ja onnellisuutta tavoittelevaa aikaa. Myös pietistinen perinteemme on ohjannut ihmisiä oman itsen ja omien tunteiden tarkkailuun. Kärsimyksen tunteita joko syvennetään tai Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa saatetaan pyrkiä tulkitsemaan vapautuksena omista vaikeaksi koetuista tunteista.

Miten tulkita Raamattua tässä ajassa? Ihmiset kokevat epävarmuutta, ahdistusta ja yksinäisyyttä, erityisesti nuorilla on mielenterveysongelmia. Polarisaatio ja ihmisten väliset taloudelliset erot kasvavat. Onkin tärkeää, että muistamme kristinuskon ytimessä olevan lähimmäisenrakkauden. Ihminen on rajallinen ja haavoittuvainen ja tarvitsee toista ollakseen ihminen. Paasto ohjaa oikeudenmukaisuuteen.

Samalla seuraamme luomakunnan pahoinvointia, jopa vähittäistä tuhoutumista ympärillämme. Meidän ei tulisi unohtaa hetkeksikään luomakuntaa. Emme ole mitään ilman sitä. Jumala-suhdettamme ei voi irrottaa siitä. Ei ole vain Jumala ja ihminen tai ihmiset. Olemme osa Jumalan luomaa elävien kudosta, ihmiset luomakunnassa. Olemme erityistehtävässä, vastuussa avuttomista luoduista. Raamatun mukaan usko ilman tekoja on kuollut. Vapautuksemme synnistä tulee johtaa rakentaviin tekoihin, ei tiettyihin tunteisiin tai kokemuksiin. Ihmistä saa ja pitää muistuttaa tekojen merkityksestä. Ihmistä voidaan johdattaa myös väärään turvallisuuteen, varmistamaan omaa etuaan. Jos ihmistä ohjataan vain sisäiseen harmoniaan, ei synny muutosvoimaa ja tavoitetta parantaa maailmaa.

Jokainen voi varmasti löytää arjessaan tavan toimia myös paremman maailman ja luomakunnan hyväksi. Tutkimuksetkin osoittavat, että tunteissa vellominen ei ole ihmiselle hyväksi. Ne, jotka yrittävät ja kokevat voivansa tehdä jotain, ovat vähemmän ahdistuneita kuin paikoilleen jäävät. Olemme Jumalan sydämiä, mutta myös käsiä ja jalkoja tässä maailmassa. Teot ohjaavat elämään luonnossa, kokemaan elämän ja luonnon rajallisuuden, ilon luonnon ihmeistä ja näkemään Jumalan parantavan ja uutta luovan voiman. Aktivoituessaan ihminen usein hakeutuu toisten, myös erilaisten ihmisten luo, joilla on samoja tavoitteita. Kun omat voimat loppuvat, se ohjaa hakeutumaan rukouksen ja ehtoollisen ääreen. 

Pyhän Franciscus Assisilaisen (1881-1226) kuolemasta on tänä vuonna 800 vuotta. Franciscus hakeutui yhtenään luontoon. Hän koki eläimet ja luontokappaleet sisaruksikseen. Hän halusi lopulta kuolla luonnossa. Paasto on erinomainen aika hakeutua kuuntelemaan Jumalan puhetta luonnossa, antaa luonnon riisua meitä ja tehdä päätöksiä paremmasta suhteesta luonnon kanssa ja toimista sen hyväksi.

Katri Kuusikallio
TSSF, Fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsen Suomessa