Espoolainen musiikin ammattilainen Juha Kuivanen kirjoitti esityksen, jota ei olisi halunnut tehdä. Tarkemmin sanottuna hän ei olisi halunnut joutua tilanteeseen, jossa esitys alkoi muodostua. Leskeksi jäätyään hän kirjoitti Leskioratorion.
− Tämä on esitys, jota kukaan ei halua kuunnella. Aihe on niin ikävä.
Juha Kuivanen jäi leskeksi 2,5 vuotta sitten, kun hänen Kaija-vaimonsa menehtyi syöpään. Lauluilla ja musiikilla on ollut keskeinen merkitys hänen selviytymisessään ja jaksamisessaan.
Yleensä oratoriolla tarkoitetaan musiikkiteosta, jossa on mukana orkesterin, kuoron ja useiden laulajien massiivinen kokoonpano. Kuivasen Leskioratorio on kuitenkin yhden miehen esitys. Osittain ratkaisu johtuu käytännön syistä, sillä useamman esittäjän aikataulujen sovittaminen voi olla vaikeaa. Ratkaisu voi myös tukea esityksen vaikuttavuutta, Kuivanen arvelee.
− Esityksessä korostuu yksinjäämisen suru, kun sitä esittää yksi mies.
Oratorion laulut perustuvat osittain Kuivasen omiin kokemuksiin. Tämän lisäksi hän on rakentanut lauluja myös muiden kertomuksista, joita hän kuullut erilaisissa vertaisryhmissä. Hän ryhtyi tekemään oratoriota tarinoista, jotka alkoivat soida hänen sisällään.
− Facebookin kristityt lesket -ryhmä on ollut minulle hyvin tärkeä. Siellä myös testasin oratorioideaa ensimmäisen kerran ja sain rohkaisevia kommentteja.
Siinä miettii, mitä nyt tapahtuu, kuka minä olen, mitä nämä tyhjät huoneet tarkoittavat.
LESKIORATORIO ON 50 minuutin viitteellisesti dramatisoitu musiikkikokonaisuus. Kuivanen sanoo, että suurin haaste lauluissa oli näkökulman valinta. Helppoa olisi ollut mennä suoraan kaihoisan kaipuun ja ikävöinnin maailmaan. Kuivanen halusi kuitenkin käsitellä rehellisesti myös surua ja yksinäisyyttä.
− Luulin, että leskeys olisi jotain arvokasta ja ylevää. Sen sijaan se oli totaalista tyhjyyttä. Siinä miettii, mitä nyt tapahtuu, kuka minä olen, mitä nämä tyhjät huoneet tarkoittavat. Käsittelen myös ihon kokemaa nälkää, kosketuksen puutetta ja vieressä olevaa tyhjää vuodetta.
Elämänkumppanin menetys voi tapahtua monella tavalla. Kuivaset ehtivät varautua tilanteeseen, ja asiat puhuttiin selviksi. Aina niin ei käy, vaan kuolema tulee varoittamatta. Mitä kaikkea olisi pitänyt ymmärtää sanoa, kun siihen vielä oli mahdollisuus? Joissain tilanteissa toisen kuolema voi olla myös helpotus.
− Kerron lauluissani myös niistä kokemuksista, joissa leski kuvailee toista ilkeäksi, jopa julmaksi.
Kuivanen toivoo, että Leskioratorio olisi lohduttava ja antaisi toivoa. Hän on kirjoittanut kokonaisuuden niin, että se alkaa ja päättyy sanaan ”elän”. Elämä jatkuu, vaikka toinen onkin kuollut.
− Lauluni ovat rohkaisevaa musiikkia ja toivon sanoja Sanan pohjalta. Hän on meidän kanssamme ja Hän tietää menetyksemme. Älä pelkää, voimme luottaa Herran siunaukseen.
MUSIIKILLA JA lauluilla on tunnetusti suuri voima. Niiden avulla on mahdollisuus työstää surua, vaikka se tuntuisi kuinka murskaavalta. Kuivanen kuvaa musiikkia ”5G-yhteydeksi mielen syvyyksiin”.
− Pyrin aiheuttamaan tunnekokemuksen, mutta en osaa sanoa onko se hoitava vai ahdistava. Jokainen kokee esityksen omalla tavallaan.
Mitä leskioratorio voi antaa meille, jotka emme ole leskiä?
− En osaa sanoa. Se jää teidän itsenne mietittäväksi, jos ylipäätänsä haluatte kuulla tällaista. En olisi itse halunnut kuulla silloin, kun kaikki oli hyvin.
Leskioratoriota ei ole haastatteluhetkellä vielä esitetty. Vielä on siis testaamatta se, miten säveltäjä-laulaja pystyy esittämään esityksen, joka väistämättä tuo surua ja kaipausta taas uudelleen esille.
− Jotenkin siinä on kovetettava itsensä niin, että voi hajoamatta sen esittää. Uskon kyllä, että minulla on esiintyjänä rutiinia ja pystyn siihen.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä