Suomen Lähetysseura on tehnyt ja tekee tärkeää työtä. Järjestön hienolla historialla on kuitenkin myös pimeä puolensa. Sen piirissä on kohdeltu kaltoin ja seksuaalisesti hyväksikäytetty monia lapsia ja nuoria.

Perehdyin aiheeseen 2010-luvun alkuvuosina, kun tutkin Taiwanin työkentän ja oppilaskodin tapahtumia. Esiin tuli yhä uusia uhreja ja tekijöitä. Uhreista moni puhui ulkopuoliselle ensi kertaa karuista kokemuksistaan.

Avaintekijät taas ovat olleet kovapintaista joukkoa, jonka sanaisen hauta-arkun avaaminen on ollut vaikeaa, liekö suurin syy ryhmäpaine, pelko vai häpeä? Ehkä joku heistäkin ehtii vielä potea tunnontuskia ja puhuu ennen kuin aika on lopussa.

Monia kysymyksiä on yhä selvittämättä, kuten: miten hyväksikäyttäjät alkujaan löysivät toisensa ja Lähetysseuran toimintakentäkseen? Harva kai kehtaa kysyä kaverilta, oletko sinäkin kiinnostunut seksuaalisesti lapsista. Tuore Epstein-tapaus tosin muistuttaa, että tuon alan toimijat osaavat kyllä verkostoitua.

LÄHETYSSEURAN NYKYINEN toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala aloitti tehtävässään vuonna 2023. Hän sai pian huomata, että vanhoissa hyväksikäyttövyyhdeissä oli yhä purettavaa. Entiset lähetyslapset jakoivat hänelle kokemuksiaan.

Lähetysseuran puheenjohtajana aikanaan toiminut emeritus piispa Juha Pihkala ja Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen sivuavat Taiwanin tapahtumia äskettäin ilmestyneissä kirjoissaan.

Lähikuukausina ilmestyy kirja, jossa avataan jälleen seuran sisällä piiloteltuja synkimpiä salaisuuksia. Nyt Lähetysseurassa on hyvä aika työstää julkisuuteen nousevia asioita ennakkoon. Parhiala työtovereineen tarttuikin rivakasti ja rohkeasti toimeen.

Suomen Lähetysseura julkaisi 12. helmikuuta myöhäisen mutta monen asianosaisen mieltä lämmittävän anteeksipyynnön kaikille seuran piirissä kaltoin kohdelluille lapsille. Tiedotteessa peräänkuulutetaan avoimuutta vaikeiden asioiden käsittelyyn. Ihmisiä kuunnellaan, asioita selvitetään. Hyvä.

Ongelmien hautaaminen ei koskaan onnistunut, mistä todistaa ihmisten paine purkaa kokemuksiaan vielä tänäänkin.

SITÄ AVOIMUUTTA ei löytynyt takavuosikymmeninä, kun seuran vaikuttajina oli henkilöitä, jotka halusivat pikemminkin piilottaa likaiset salaisuudet. Uhrien auttamistakin suorastaan sabotoitiin. Ongelmien hautaaminen ei koskaan onnistunut, mistä todistaa ihmisten paine purkaa kokemuksiaan vielä tänäänkin.

Totuus on hyväksikäyttöasioissa todella kipeä, mutta lopulta sen kohtaaminen puhdistaa ja vapauttaa. Totuus tapaa myös nousta pintaan ennemmin tai myöhemmin.

On mielenkiintoista nähdä, millaista tavaraa lentää Lähetysseuran tuulettimeen tulevassa teoksessa. Nykyiset johtajat ei ole tietenkään vastuussa menneistä synneistä itse, vaan seuran edustajina. Lähetysseuran tapaus osoittaa jälleen kerran sen, minkä näen toistuvasti terapeuttina: ongelmat kannattaisi käsitellä heti tuoreeltaan, eikä hautoa niitä vuosikausia.

Kun hyväksikäyttäjien huono kierre ei kunnolla katkennut, nämäkin jäivät löysään hirteen, jonka itse pystyttivät. Onneksi monista uhreista tuli sen sijaan selviytyjiä, jotka pääsivät elämässään eteenpäin. Kaikille traumojen yli pääseminen ei onnistunut.

Lue myös:

Suomen Lähetysseura haluaa käsitellä loppuun vanhat epäilyt lapsiin kohdistuneista väärinkäytöksistä ja pyytää yhteydenottoja