Helsingissä viime viikon tiistaina päättyneen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Adventtikirkon teologinen dialogi on julkistanut yhteisen tiedonannon. Sen aiheena ovat kokouksen kaksi pääteemaa, eskatologia ja hermeneuttiset tulkintaperiaatteet.
Eskatologiasta kirkot yhdessä toteavat, että kristilliset perusopit: Kristuksen paluu, tuomio, ylösnousemus, uuden luomisen ja iankaikkisen elämän toivo ja Raamatun eskatologian tulkinta Vanhan ja Uuden testamentin yhteyden valossa ovat yhteistä molemmille. Adventismin voisi sanoa täydentävän yksityiskohdilla luterilaisuuden edustamaa yksinkertaista peruskuvausta.
Tiedonannon mukaan Danielin kirjan ja Johanneksen ilmestyksen tapahtumien tulkinta on adventisteilla varsin vakiintunut. Eskatologia ei ole kummallekaan kirkolle ytimeltään spekulatiivista aikataulujen laskemista, vaan kutsu uskoon, vastuuseen ja lähimmäisyyteen ja toivon sanoman esillä pitämistä Kristus-keskeisesti maailman kriisien keskellä. Kristittyjä kutsutaan silti raamatullisesti valvomaan, muistamaan elämän rajallisuus ja meille annetut kantavat lupaukset.
Johanneksen ilmestyksellä ja Vanhan testamentin profeetallisilla ja apokalyptisillä teksteillä on keskeinen rooli lopunaikojen ymmärtämisessä kristillisessä teologiassa, joten niitä on syytä lukea ja koettaa ymmärtää näiden periaatteiden valossa. Näin voidaan paremmin vastata myös niille, jotka joka tapauksessa haluavat tietää, mistä Ilmestyskirjan sanomassa on kyse. Tämä korostuu yleensä kriisiaikoina.
RAAMATUNTULKINNASTA KIRKOT toteavat yhdessä, että Raamattu on Jumalan sanaa, jonka kautta hän ilmoittaa itsensä ihmisille. Se on osapuolille kristittyinä uskon ja opin ylin ohje. Jeesuksen kahden luonnon tapaan Raamatussa ovat yhdistyneenä jumalallinen ja inhimillinen puoli. Kirkot selittävät Raamatun hämäriä kohtia selkeillä ja vertailemalla eri kohtia. Tulkinnassa on syytä ottaa huomioon koko Raamatun kaanon, ohjeellisten kirjojen kokoelma.
Molemmat kirkot tunnistavat Uuden testamentin kristologisen luonteen Vanhan testamentin selitysteoksena. Typologinen tulkinta (VT:n henkilöiden ja tapahtumien ymmärtäminen Kristuksessa täyttyvinä) on molemmille tuttua.
Osapuolien mielestä eskatologinen kieli on usein kuvallista ja symbolista. Adventistit painottavat luterilaisia enemmän Raamatun kirjaimellista historiallista, systemaattista ja yksityiskohdat huomioon ottavaa tulkintaa sekä hyvän Jumalan ja pahan välistä ”suurta taistelua” läpileikkaavana teemana. He painottavat historiallis-kielitieteellistä tulkintaa.
MYÖS LUTERILAISILLE Raamatun merkitys avautuu ennen muuta uskon silmin Pyhän Hengen valaisemana. Yleensäkin raamatuntulkinnassa historiallis-kielitieteellisen tulkinnan asema on vahvistunut, toisaalta myös ymmärrys kontekstin merkityksestä. Adventistit korostavat koko Raamatun huomioon ottamista, kun taas luterilaisille on perinteisesti ollut tärkeää korostaa ”sitä, mikä ajaa Kristusta” raamatuntulkinnassa. Kuitenkin myös luterilaisessa perinteessä koko Raamattu jumalallis-inhimillisenä kirjana on Jumalan sanaa. Molemmat katsovat sanoman Jeesuksesta Kristuksesta Herrana ja Vapahtajana olevan Raamatun ytimessä. Jumalan sanassa puhuu kolmiyhteinen Jumala.
Kyseessä on tiedonannon mukaan kaksi erilaista tapaa pyrkiä samaan päämäärään: Jumalan oikeudenmukaisuuden, Kristuksen voiton ja kristillisen toivon ymmärtämiseen ja julistamiseen historian keskellä. Kummatkin katsovat kokonaisuutta uskoen siihen, että Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8).
Helsingin keskusteluiden luterilaisen osapuolen puheenjohtajana toimi Tampereen piispa Matti Repo, adventistien puolella kirkkokunnanjohtaja Aimo Helminen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Adventtikirkon teologiset keskustelut jatkuvat kahden vuoden kuluttua vuonna 2028 Tampereella Adventtikirkon kutsusta. Teemana voisivat tuolloin olla jumalanpalvelus ja vastuu luomakunnasta.
Lue myös: