Keskustelu Grönlannista on kuohunut tällä viikolla, kun maailman johtajat ovat tavanneet toisiaan Davosissa. New York Times analysoi Donald Trumpin toimintaa ja päätyi toteamaan, että tähän päättyi Yhdysvaltain johtoasema länsimaiden keskuudessa.

Grönlannin asiassa päästiin jonkinlaiseen suunnan tuntuun, mutta Davosin jälkeen Yhdysvaltain ja Euroopan suhde ei ole enää ennallaan. Euroopan valtioiden on otettava kohtalonsa omaan haltuunsa. Samalla niiden katse kääntyy etsimään uusia kumppaneita kaupankäyntiin. Niinpä Kiina siintää jo silmissä.

Kiinan varapääministeri He Lifeng ottikin Davosissa ”aikuisen roolin” ainakin Yhdysvaltoihin verrattuna ja korosti Kiinan pitävän tärkeänä yhteistyötä, vapaata kaupankäyntiä ja monenvälisyyttä. ”Maailma ei saa palata viidakon lakeihin, missä vahvat saalistavat heikkoja”, Lifeng sanoi ja korosti, että Kiinan kehitys on mahdollisuus, ei uhka maailman taloudelle.

Ajatus on kiinnostava, koska Yhdysvallat pitää Kiinaa nimenomaan suurimpana sotilaallisena uhkana itselleen. Valloittaako Kiina kuitenkin mieluummin asemia kaupankäynnillä kuin sodalla?

Mutta jos Yhdysvaltoja nyt karsastetaankin arvaamattomasti toimivan ja sekapäisiä puheita pitävän Trumpin ja maassa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten vuoksi, ei Kiina sen luotettavampi ja puhtoisempi kumppani ole. Siellä yhteiskunta on tiukasti valvonnan ja tarkkailun alla, sanan- ja ilmaisunvapautta ei ole, ei myöskään uskonnonvapautta. Vähemmistöihin, ihmisoikeuksien puoltajiin ja kristittyihin kohdistuu selkeää vainoa, vangitsemista ja ”uudelleenkoulutusta”. Kiina painostaa myös ulkomailla asuvia kansalaisiaan. Vahvat siis saalistavat heikkoja.

Kiinassa alle 18-vuotiaat eivät saa kuulua kirkkoihin, eivät myöskään valtion töissä olevat. Kaikkialla olevat kamerat tarkkailevat kirkossa kävijöitä. Pappeja pidätetään. Kristittyjen vainoja mittavalla World Watch -listalla Kiina pitää tiukasti hallussaan 17. sijaa.

Suomen johtoa on moitittu liian sulosointuisesta suhtautumisesta Donald Trumpiin. Aivan yhtä lailla terävyyttä puuttuu suhteessa Kiinan johtoon. Miten vaikeaa onkaan pienen maan olla sekä itsetuntoinen että sopiva kumppani, ehkäpä jopa mahdotonta.

Lue myös:

Kiinan hallinto kiristää edelleen otettaan uskonnoista — valtion palkkalistoilla olevat ja lapset eivät saa käydä kirkossa

Pääkirjoitus: Kirkolta on puuttunut tahtoa ja puhtia olla vaikuttaja

Pääkirjoitus: Herääminen ruususen unesta uuteen maailmaan on kovaa eikä valittaminen auta