Seurakuntamestari, seurakuntasihteeri, lastenohjaaja, kirkon nuorisotyönohjaaja, sosionomi–diakoni ja teologian maisteri. Harvalla, jos kellään, lienee taskussaan yhtä kattavaa listaa kirkon töihin pätevöittäviä tutkintoja.
Rainer Väänäseltä, 60, sopiva koulutus löytyy kuitenkin peräti kuuteen eri kirkon ammattiin. Listalta puuttuu lähinnä kanttorin työhön tarvittava tutkinto.
– No kuule, kyllä minä vähän laulan. Mutta se on varmaan Kärsämäen seurakuntaa sillä tavalla siunattu, että kanttoriksi en ryhdy, Väänänen sanoo.
Kirkkoherraksi hän sen sijaan ryhtyi. Kärsämäen seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi Väänäsen kirkkoherran virkaan yksimielisesti marraskuussa. Väänänen oli viran ainoa hakija.
Hakemaan häntä houkutteli nimenomaan mielenkiinto kirkkoherran tehtäviä kohtaan.
– Halusin päästä tekemään hallintoa, mistä tykkään ja mihin koulutuskin on.
Myös Kärsämäen seurakunnan pieni koko veti puoleensa. Vajaan parintuhannen jäsenen seurakunnassa omia taitojaan pääsee Väänäsen mukaan hyödyntämään eri tavalla kuin isossa.
Hän uskoo, että monipuolinen koulutustausta ja myös kokemus eri tehtävistä seurakunnassa on kirkkoherran virassa eduksi.
– Olen kaivanut hautoja, ollut kanslistina, vetänyt päiväkerhoja ja hoitanut hallintoa. Kokemuksen pohjalta tiedän, että kaikki työ on samanarvoista, ja arvostan toisten työtä.
Olen kaivanut hautoja, ollut kanslistina, vetänyt päiväkerhoja ja hoitanut hallintoa.
KUTEN TUTKINTOJEN listasta ehkä voi päätelläkin, Väänäsen tie papiksi on ollut pitkä ja mutkainen. Kirkon työssä hän on kuitenkin ollut valtaosan työurastaan.
Pisimpään, yli 20 vuotta, Väänänen työskenteli nuorisotyönohjaajana Muhoksella. Taustalla oli silti kokoajan kutsumus papin työhön.
Kutsumus syttyi jo 19-vuotiaana 1980-luvun puolivälissä, kun hän oli aloittamassa Jyväskylän kristillisellä opistolla seurakuntamestarin opintojaan. Tuolloin hän sattui opistolla järjestettyjen seurojen aikaan tupakkapaikalle nuoren pastorin kanssa. Jälkikäteen Väänänen ei osaa tarkkaan sanoa miksi, mutta keskustelun myötä hänessä heräsi ajatus teologian opinnoista.
– Sain sillä hetkellä vahvan kutsumuksen, että joskus vielä opiskelen papiksi.
Väänäsen lisäksi myös toisesta tuolloin paikalla olleesta nuoresta tuli myöhemmin kirkkoherra ja toisesta kanttori.
Ennen teologian opintoihin hakeutumista Väänänen opiskeli kuitenkin vielä monta kirkon ammattia. Seurakuntamestarin kurssita hän jatkoi seurakuntasihteerin ja hallinnon kurssille Rovalan opistoon, sitten lasten- ja leikinohjaajan kurssille Jaakkiman kristilliseen opistoon ja vielä kirkon nuorisotyönohjaaja opintoihin Raudaskylän kristilliseen opistoon.
Välillä Väänänen suoritti kursseja iltalukiossa, sitten sosionomi–diakonin tutkinnon ammattikorkeakoulussa ja sai vihkimyksen kirkon diakonian virkaan.
Teologian opinnot Väänänen aloitti lopulta 1990-luvun lopulla. Ne etenivät vähän kerrallaan elämäntilanteen salliessa. Opinnot olivat kuitenkin jatkuvasti mielessä ja yöpöydällä aina pino tenttikirjoja.
Opintojen kesken jättämistä hän ei edes harkinnut, vaikka elämään osui monenlaisia haasteita ja välillä opintouudistusten myötä jo tehtyjä suorituksiakin katosi.
– Se ei käynyt edes mielessä. Minulla oli voimakas kutsumus, jonka selittämiseen en löydä sanoja. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää sellaisen, joka ei ole sitä kokenut.
Opintoihin Väänästä on houkutellut myös ”älytön draivi opiskeluun”, kuten hän itse kuvaa. Teologian opintojen lisäksi Väänänen on opiskellut yliopistossa hieman psykologiaa, kasvatustiedettä, arabiaa ja ranskaa.
Opintoihin Väänästä on houkutellut myös ”älytön draivi opiskeluun”.
ENNEN NYKYISTÄ virkaansa Kärsämäki oli Väänäselle entuudestaan tuttu lähinnä ohikulkumatkoilta pysähtymispaikkana. Nyt tuore kirkkoherra on kuitenkin hankkinut Kärsämäeltä työasunnon. Varsinainen kotitalo on yhä Muhoksella.
Seurakunnassa henki on Väänäsen mukaan rakentava, työntekijät todella tunnollisia ja luottamushenkilöt sitoutuneita. Edeltäjiään hän kiittää siitä, että seurakunnan asioita on hoidettu järkevästi ja taloustilanne on suhteellisen hyvä.
Tulevaisuudessa Väänänen haluaa kehittää erityisesti seurakunnan jumalanpalvelustyötä.
– Pikkaisen enemmän kaipaisin ihmisiä kirkkoon, hän sanoo.
Viime sunnuntaina kirkkoherra olikin esittänyt jumalanpalveluksen jälkeen paikalla olleille toiveen, että he toisivat ensi sunnuntaina mukaan myös naapurinsa. Väänänen kertoo aikovansa itsekin kutsua väkeä kirkkoon aina ihmisiä tavatessaan.
Toisaalta hän sanoo ymmärtävänsä, että sunnuntaiaamuna kirkkomatkan esteenä voi olla monenlaisia kynnyksiä. Heitä varten suunnitteilla on arkipäivien iltakirkkoja.
Väänäsen perheeseen kuuluu kolme jo omillaan asuvaa lasta sekä kihlattu. Lapsista yksi on pappi ja kaksi sosiaalialalla.
Vapaa-ajallaan Väänänen harrastaa liikuntaa ja omakotitalon remontointia. Kesällä valmiiksi tulivat pesuhuone, makuuhuone ja eteiset, ja seuraavaksi suunnitteilla on saunaremontti.
– On kiva tehdä välillä sellaista työtä, jossa oman käden jälkensä näkee heti.
Entä mitä elinikäisen oppimisen ihannetta kiitettävästi toteuttanut kirkkoherra aikoo seuraavaksi opiskella?
– Tällä hetkellä ei huvita opiskella yhtään mitään. Aion keskittyä työntekoon ja viranhoitoon.
Ilmoita asiavirheestä