Kirkolla on tässä ajassa monta ongelmaa, mutta piispojen ei soisi kuuluvaan niihin. Eivätkä varmaan kuulukaan. Tämä ei estä miettimästä piispainstituutin kehittämistä. Arvatenkin sitä varten Kotimaa.fi kyselee parhaillaan, olisiko määräaikainen piispuus hyvä vai huono asia.
Minusta se on hyvä.
Kiitos Björn Vikströmin, että näytti mallia, kuinka homma voisi toimia. 2019 hän jätti piispan viran ja siirtyi Åbo Akademiin. Tosin Vikström ilmoitti jo tullessaan valituksi Porvooseen, että kymmenen vuotta on sopiva rupeama. Siinä ajassa on mehut puristettu hiipasta pois.
On kuitenkin totta, että määräaikaisuudessa on hankaluutensa. Mistä määräajan jälkeen pois jäävä piispa saa työtä? Pakastevirkaa hänellä tuskin voi kymmentä tai seitsemää vuotta olla, vai voiko? Ja kuka ottaisi töihin huippuviran loppuun ajaman miehen tai naisen? Toisaalta piispuutta ei voi kehittää ajatelleen yksittäisten ex-piispojen työmarkkinastatusta.
Yksi kehittämisidea voisi olla estää pykälän avulla liian nuoren henkilön valinta piispaksi. Esimerkiksi niin, ettei kukaan voi/saa olla piispana yli 20 vuotta ennen eläköitymistään. Entä voisiko tämmöinen pykälä johtaa syytöksiin ikäsyrjinnästä, kun kolmekymppiset ja muut eivät voisi tavoitella piispuutta?
Määräaikainen piispuus korostaisi kyseisen työn dynaamista luonnetta. Piispa on kirkkoveneen kippari vaikeilla vesillä. Hänen on syytä olla skarppi ja sanavalmis, mediataitoinen ja visionäärinen, perinnetietoinen ja uudistushaluinen, rohkea ja harkitsevainen sekä konservatiivi ja liberaali samassa paketissa
Papeista voidaan sanoa, että pappikin on ihminen. Piispasta niin ei voida koskaan sanoa, sillä hän on vihkimyksellä korotettu pappi-ihmisten paimeneksi, viimeiseksi opin ja tunnustuksen lukoksi. Rooliksi ja symboliksi.
*
Kaikkea sitä.
Kuvassa päätön ja uskon kilpi.
Minusta määräaikaisen piispuuden jälkeinen työöura ei voi olla ongelma. Useimmat papit, ja pappejahan piispatkin ovat, viihtyvät erityisestä toimituspappeina. Tiedän monia kirkkoherroja, jotka kirkkoherrapaineiden vastapainona ottavat hautajaisia hoidettavakseen. Niissä saa usein myönteistä palautetta, toisin kuin ehkä kirkkoherran virassa. Eli piispana toiminut olisi loistava toimituspappi jossakin suurehkossa seurakunnassa. Varmasti taitoa, hengellistä syvyyttä, ja myös työssä lepoa seurakunnan yhteisen uskon varassa.
Kamerunin Luterilaisessa kirkossa piispan virka on määräaikainen. Kun toimikausi on päättynyt piispa voidaan joko valita uudelle kaudelle tai sitten valita joku toinen hänen tilalleen.
Kirkossa on yksi valtakunnallinen piispa eli siis vastaa meidän arkkipiispaamme ja kymmenen alueellista piispaa hiippakuntia varten.